Martti Luther oli 1500-luvulla elänyt pappi, teologi ja munkki, joka halusi korjata katolisen kirkon käytäntöjä ja moraalista rappiota. Hänen uskonpuhdistuksellaan oli kaksi pääviestiä: ihminen voi pelastua vain uskonsa, ei suoritustensa kautta, ja kristityn ylin auktoriteetti on Raamattu. Kritiikki johti lopulta uuden kirkon syntyyn.
Lutherin protestiliike pohjusti useampia protestanttisia kirkkokuntia. Ne muodostavat yhden kristinuskon kolmesta päähaarasta katolilaisuuden ja ortodoksisuuden rinnalla. Lutherin tahto tuoda Raamattu kaikkien ulottuville edisti kansankielten asemaa ja kehitystä sekä yleistä lukutaitoa. Omalla raamatunkäännöksellään hän vaikutti vahvasti nykysaksan muotoutumiseen.
Ukkonen johdattaa lakimiesopiskelijan luostariin
Martti Luther syntyi Eislebenissä, Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa 10. marraskuuta 1483. Euroopassa oli tuolloin yksi ainoa kirkko, katolinen, ja sen mahti oli valtava. Kirkon nimissä rakennettiin katedraaleja, perustettiin yliopistoja ja luotiin kulttuuria. Ylimmillä kirkonmiehillä oli laajat valtaoikeudet.
Kaivostyöläiseksi ryhtynyt isä Hans oli onnistunut kovalla uurastuksella keräämään vaurautta ja statusta alan yrittäjänä, ja kunnianhimo oli korkealla myös pojan suhteen. Tämä laitettiinkin jo pienestä pitäen hyviin opinahjoihin.
Odotukset eivät olleet tuulesta temmattuja. Martin etevyys, paneutuminen ja puhujanlahjat oli havaittu jo varhain. Erfurtin yliopistossa nuori Luther suoriutui maisteriksi pikavauhtia opiskelijaelämän riennoista huolimatta. Isän ajatukset jatko-opinnoista olivat selvät, ja niiden mukaan toimittiin: pojasta tulisi lakimies. Suunnitelmat muuttuivat kuitenkin salamaniskusta.
Oikeusteteen opinnot olivat aluillaan kesällä 1505, kun Luther osui keskelle rajua ukkosmyrskyä. Hän kertoi isälleen, että oli kauhuissaan rukoillut Pyhää Annaa ja luvanneensa ryhtyä munkiksi, jos selviäisi hengissä. Isä ei aikeesta ilahtunut. Luther piti kuitenkin päänsä, luopui omaisuudestaan ja muutti luostariin 22-vuotiaana.
Mallimunkki ryhtyy kritisoimaan kirkkoa
Lutherin elämä katolilaismunkkina oli ankaraa suorittamista. Hän rukoili, paastosi ja ripittäytyi enemmän kuin kukaan muu. Askeesin harjoitus valvomisineen, paleluineen ja itsensä piiskaamisineen oli esimerkillistä. Silti Luther ei kokenut kelpaavansa Jumalalle.
Rippi-isänsä neuvosta Luther palasi takaisin akateemiseen maailmaan, nyt teologian opintojen pariin. Tohtoriksi valmistuttuaan hänestä tuli Wittenbergin yliopiston teologian professori.
Raamattua tutkimalla Luther koki oivalluksen, josta tuli koko uskonpuhdistuksen alkusysäys: pelastus ei ole ostettavissa teoilla, vaan Jumala armossaan on jo antanut sen uskovalle. Musertava synnintunto putosi Lutherin harteilta. Sen korvasivat ilo ja vapaus.
Uuden uskonnäkemyksensä myötä Luther alkoi suhtautua hyvin kriittisesti katolisen kirkon anekauppaan.
Uuden uskonnäkemyksensä myötä Luther alkoi suhtautua hyvin kriittisesti katolisen kirkon anekauppaan. Jo aiemmin Rooman matkallaan hän oli tyrmistynyt näkemistään papiston väärinkäytöksistä. Aneita myytiin uskoville syntien poispyyhkimiseksi: “kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa”. Pelastusbisnes vain kiihtyi, kun loisteliaan Pietarinkirkon rakennustyöt Roomassa nielivät rahaa.
33-vuotias Martti Luther tarttui sulkakynäänsä. Syntyi “Väittely aneiden voimasta ja tehokkuudesta” eli 95 teesiä, jotka hän naulasi 31.10.1517 Wittenbergin linnankirkon oveen. Lumipallo lähti vierimään, ja teesien tekijä sen mukana.
Kiistely teesien naulaamisesta
Teesin naulaamisesta ovat kertoneet Lutherin professorikollega Philipp Melanchthon ja työtoveri Georg Rörer. Melanchthon ei ollut Wittenbergissä vuonna 1517, joten hän ei ole voinut todistaa tapausta itse. Rörer kirjoitti vuosikymmenien päästä Uuden testamentin takalehdelle, että Lutherin teesejä naulattiin pyhäinpäivän aattona 1517 Wittenbergin kirkkojen oviin. Naulaajaa sinänsä ei nimetä.
Tutkijoiden joukossa on erimielisyyttä siitä, oliko Rörerin merkintä sepitettä. Hän kirjoitti sen Lutherin vielä eläessä, mutta tohtori itse ei koskaan viitannut tapahtumaan.
Kirkkohistorian professori Kaarlo Arffman Helsingin yliopistosta pitää hyvin mahdollisena, että teesit pistettiin julkisesti esille. "Luther kuitenkin halusi niistä väittelyä ja varmaan ajatteli, että Wittenbergissä se tapahtuisi. Pitihän ne jotenkin laittaa tiedoksi."
Naulattiin tai ei, se tiedetään ainakin varmaksi, että Luther lähetti anekriittisen kirjeen teeseineen Mainzin arkkipiispalle 31.10.1517. Sama viesti lähti toiselle esimiehelle, Brandenburgin piispalle, sekä Lutherin tutuille, arvatenkin muun muassa entiseen opiskelukaupunkiin Erfurtiin.
Lutherista kehkeytyy uhmakas vallankumouksellinen
Luther ei ollut ensimmäinen anekaupan kriitikko, eikä hänen aikomuksenaan ollut ryhtyä katolisen vastarintaliikkeen nokkamieheksi. Hän halusi uudistaa kirkkoa sisältäpäin. Latinankieliset teesit oli tarkoitettu akateemisen väittelyn materiaaliksi oppineiden ja papiston keskuudessa. Siksi ne ripustettiinkin näkyville kirkonoveen – se kun oli aikansa lukeneiston yleinen ilmoitustaulu.
Lutherin oppilaat käänsivät teesit kuitenkin saksaksi. Teko vastasi meidän aikamme somevuotoa: kirjapainotaidon ansiosta kansankieliset tekstit levisivät nopeasti ympäri Saksaa ja Eurooppaa, aina katolisen kirkon pääkallonpaikalle Roomaan saakka. Siellä ei kehitysehdotuksista ilahduttu.
Luther oli jo kerännyt vankkaa suosiota, ja hänen ymmärrettiin olevan vaarallinen mies.
Luther joutui puolustuskannalle, mutta ei vaiennut vauhtiin päästyään. Hän muun muassa väitti, että paavilla ei ole yksinoikeutta raamatullisten tekstien tulkitsemiseen. Nimittipä hän tätä jopa Antikristukseksi. Paavin mitta täyttyi, ja Roomasta toimitettiin uhkaus kirkon ankarimmasta rangaistuksesta, pannaan julistamisesta. Suuttunut Luther poltti pannabulla-kirjeen julkisesti kannattajiensa nähden. Tammikuussa 1521 hänet julistettiin kirkonkiroukseen.
Samana vuonna Luther kutsuttiin kuulusteluun Wormsin valtiopäiville. Siellä maallinen ja kirkollinen esivalta antoivat hänelle vielä tilaisuuden perua sanansa. Luther oli jo kerännyt vankkaa suosiota, ja hänen ymmärrettiin olevan vaarallinen mies. Luther vastasi toteamalla, että mikään Raamatussa ei todista hänen olevan väärässä. Niskurointi johti hänet hengenvaaraan: kenellä tahansa oli lupa tappaa kirkosta erotettu ja nyt myös lainsuojattomaksi julistettu Luther.
Seuraajien – ja vihamiesten – joukko kasvaa
Lutherin ystävät kidnappasivat tämän turvaan valtakunnan laidalla sijaitsevaan Wartburgin linnaan. Siellä hän heittäytyi uuteen projektiinsa, Jumalan sanan kääntämiseen kansankielelle. Työrauhan turvasi parta, uudet vaatteet ja Yrjö-ritarin peitenimi. Yhdentoista viikon kuluttua Uusi testamentti oli luettavissa myös saksaksi. Suomessa Lutherin käännösmissioon tarttui hänen entinen oppilaansa, Mikael Agricola. Lutherin ajatuksena oli myös, että jokaisella pitäisi olla kyky lukea Raamattua itse. Hän kannatti lukutaidon opetusta niin pojille kuin tytöille.
Vaaroista huolimatta Luther päätti palata takaisin Wittenbergiin, jossa hänen käynnistämänsä reformi eli uskonpuhdistus oli saanut yhä enemmän kannattajia. Lutherin seuraajia ryhdyttiin kutsumaan luterilaisiksi, vaikka hän itse olisi halunnut puhua kristityistä.
Luther kritisoi eri mieltä olevia armottomasti karkein sanankääntein.
Liike herätti myös paljon kiistoja, ja kiivasluonteinen Luther kritisoi eri mieltä olevia armottomasti karkein sanankääntein. Hänen omatkaan tekonsa eivät keränneet pelkkää kiitosta. Kun Lutherin puheista rohkaistuneet talonpojat nousivat kapinaan, hän kannusti ruhtinaita voimatoimiin sen kukistamiseksi. Tarkoituksena oli pitää vallanpitäjät suosiollisena reformaatiolle.
Siteet Roomaan katkeavat, uusi kirkko syntyy
Uudistus sopi saksalaisille ruhtinaille, jotka irtautuivat mieluusti Rooman lieasta ja ottivat alueidensa kirkkoja vaurauksineen omaan johtoonsa. Samasta syystä luterilaisuus sai puolelleen Pohjoismaiden hallitsijat.
Tuottelias Luther julkaisi muun muassa kristinuskon opettamiseen tarkoitetut Vähän ja Ison Katekismuksen sekä kirjoitti kymmeniä virsiä. Tunnetuimpia ovat Enkeli taivaan ja Jumala ompi linnamme.
Reformaation tuulet puhalsivat luostareihin asti. Tarinan mukaan joukko nunnia pakeni luostarista Lutherin avustamana sillitynnyreissä. Yksi heistä, Katharina von Bora, päätti ottaa puolisokseen itsensä Lutherin. Entisen munkin ja karanneen nunnan avioliitto oli tiettävästi onnellinen, ja he saivat kuusi lasta.
Lopullinen välirikko Roomaan tapahtui 1530 Augsburgin valtiopäivillä. Keisari Kaarle V vaati luterilaisia palaamaan katoliseen kirkkoon, mutta nämä eivät myöntyneet paluulle asetettuihin ehtoihin. Heidän puolellaan olivat myös saksalaiset ruhtinaat. Uuden kirkon synty oli väistämätön.
Elämänilo vaihtuu kitkeryyteen
Vanhemmalla iällä Lutherin mieli synkistyi. Hän oli menettänyt kaksi lasta, ensimmäisen imeväisenä ja toisen teini-iässä. Luostarivuosien ankara askeesi ja toisaalta myöhemmät, Jumalan miellyttämisestä vapautuneen Lutherin ruoan, juoman ja lihan ilot tuottivat monenlaisia terveysongelmia.
Luterilaisuus ei ollutkaan levinnyt kulovalkean tavoin esimerkiksi katolilaisten, muslimien ja juutalaisten keskuudessa kansankielisestä Raamatusta huolimatta. Koko laitos oli julkaistu saksaksi vuonna 1543. Reformaatio alkoi jakautua useampiin liikkeisiin oppeja koskevien erimielisyyksien johdosta.
Erityisen pettynyt Luther oli juutalaisten haluttomuuteen kääntyä kristinuskoon ja tunnustaa Jeesus Messiaana. Tuon ajan Länsi-Euroopassa juutalaisvastaisuus oli muutenkin yleistä, ja Luther poimi siihen perustelut Raamatusta. Katkeruuden huipentuma oli vuonna 1543 julkaistu vihamielinen kirja “Juutalaisista ja heidän valheistaan”.
Luther työskenteli vaivoistaan huolimatta aktiivisesti loppuun saakka, joskaan hän ei ikinä kannattanut sellaista "luterilaista työmoraalia", joka on ymmärretty ilottomaksi puurtamiseksi. Sinänsä tärkeän työnteon lisäksi elämässä piti olla aikaa muillekin asioille, kuten levolle, musiikille ja läheisille. Luther menehtyi 62-vuotiaana 18.2.1546.
Muokkaukset:
16.11.17. Lisätty Kiistely teesien naulaamisesta -infolaatikko.
