Hyppää pääsisältöön

Mikko Kuustosen Q-klubi oli bluesin, suomirokin ja eksoottisten rytmien sulatusuuni

Mikko Kuustonen juontaa Q-klubi-sarjaa 1991.
Mikko Kuustonen juonsi Q-klubia vuonna 1991. Taustalla vakioyhtye Q.Stone. Mikko Kuustonen juontaa Q-klubi-sarjaa 1991. Kuva: Yle Mikko Kuustonen,Yle Elävä arkisto,Q.Stone

Vuonna 1991 esitetty Q-klubi oli laulaja Mikko Kuustosen ensimmäinen pitkäaikaisempi juontopesti Ylen ohjelmasarjoissa. Yleisradion live-rocktaltioiden perinnettä jatkanut sarja kuvattiin Tampereen Tullikamarin klubilla. Vieraina ohjelmissa nähtiin Suomen tunnetuimpia rokkareita Juice Leskisestä Sielun Veljiin sekä ulkomaalaisia muusikkohuippuja. Vakiobändinä toimi Kuustosen Q.Stone-bluesorkesteri.

Q-klubi pysyvästi Areenaan

Elävä arkisto julkaisee kolmetoistaosaisen sarjan kokonaisuudessaan Yle Areenaan lokakuussa 2017. Sarja jää pysyvästi katsottavaksi palveluun.

Sarjassa vierailivat: Alex Acuna ja Pepe Ahlqvist, Carey ja Lurrie Bell sekä Eddie Clearwater, Sakari Kuosmanen, Juice Leskinen, Jim Pembroke, Dave Lindholm, Maarit ja Sami Hurmerinta, Honey B & T-Bones, Kim Lönnholm, Esa Kaartamo, Olli Haavisto ja Masa Rechardt, Eero Raittinen, J. Karjalainen, Jackson Kaujeua ja Jukka Tolonen Trio, Pekka Ruuska Duo, Harri Marstio & Maanantai sekä Gasoline Girls and Petrol Boys, Sielun Veljet ja Veeti & The Velvets.

Q-klubi syntyi, kun Mikko Kuustonen sai kesällä 1990 ajatuksen klubikonserttien varaan rakennetusta tv-ohjelmasarjasta. Kuustonen ajoi ajatustaan Yleisradion TV 2:n ohjelmistoon, josta yhteistyökumppaniksi löytyi Matti Grönberg, joka toimi sarjan toimittajana. Ajatuksena oli rakentaa lauantain alkuillan televisoon vastaavanlainen klubikonsertti, mitä Kuustonen oli Q.Stone yhtyeensä kanssa ylläpitänyt helsinkiläisessä Cafe Metropolissa syksyn 1990 ajan. Klubin housebandina toiminut Q.Stone oli niittänyt pääkaupunkiseudulla mainetta taidokkaalla soitannollaan sekä viihdyttävällä show'llaan.

Q-klubi lainasi myös elementtejä Yhdysvaltalaisen Music Televisionin Unplugged-sarjasta, jossa tv-yleisölle tarjottiin intiimi tunnelma suhteessa esiintyviin artisteihin. Esityspaikaksi valikoitui Tampereen Tullikamarin klubi ja jaksoihin kutsuttiin Q.Stonen vieraiksi todellisia huippumuusikoita Suomesta sekä muualta. Rehti bluesrock oli sekin noussut valtavirtaisempaan suosioon 1990-luvun alun Suomessa. Ohjelma ei kuitenkaan keskittynyt pelkästään bluesin sinisiin sävyihin. Lavalla kuultiin mm. suomirokin ykkösnimiä, latinorytmejä, iskelmää, a cappellaa sekä postpunkin psykedeelisintä Suomi-osastoa. Juontaja Kuustonen myös haastatteli vieraitaan klubiesitysten lomassa.

Alkujaan puolituntista ohjelmaa esitettiin kevään 1991 ajan joka toinen lauantai ja jatkettiin vielä kolmen pidemmän jakson verran saman vuoden syksyllä.

Acuña ja Ahlqvist – maailman ehkä parasta rumpalointia sekä kotimaista bluesperintöä

Jos todella pitää musiikista, kaikki musiikki on mahdollista.― Alex Acuña eri musiikkityylien omaksumisesta

Heti Q-klubin avausjaksossa yleisölle esiteltiin Suomessa astetta tuntemattomampi lyömäsoittaja. Alkujaan perulainen Alex Acuña oli kuitenkin maailmalla arvostettu alansa todelliseksi huippuvirtuoosiksi ja hän oli ehtinyt 1960-luvulla alkaneen uransa aikana tekemään yhteistyötä muun muassa Elviksen, Tina Turnerin, Paul McCartneyn ja U2:n kanssa. Miehen läpimurroksi katsottava yhteistyö alkoi vuonna 1975 Weather Report -fuusioyhtyeen kanssa ja se vaikutti Acuñan uraan paitsi albumien saaman suosion, myös eri musiikkilajien omaksumisen kautta. Haastattelussa hän kertoo pyrkineensä imemään uransa alusta alkaen kaiken mahdollisen musiikillisen tietämyksen kehittyäkseen itse soitossaan.

Avausjakson toinen vieras, blueskonkari Pepe Ahlqvist, oli tehnyt sinisävelmiä tutuiksi kotimaiselle yleisölle aina 1960-luvulta lähtien. Pitkän linjan bluesmiehellä oli suomalaisen bluesin tilasta 1990-luvulla vain hyvää sanottavaa. Kotimaiset yhtyeet olivat kansainvälisestikin vertailtuna erinomaisia tasoltaan. Myös suomalaisyleisö oli palannut perinteisempien soundien pariin 1980-luvun synteettisyyden sekä ylituottettujen jättibändien jälkeen.

Sarjan ensimmäisessä jaksossa esitetyt kappaleet: Q.Stone: Freedom, Waiting for the dawn, There's a wall ja Eeny weeny bit yhdessä Pepe Ahlqvistin kanssa.

Jenkkibluesin isä ja poika Bell

Lavalla poika on ihan kunnolla.― Carey Bell pojastaan Lurriesta

Yhdysvaltalaiset bluesmuusikot Carey ja Lurrie Bell olivat kotimaassaan meritoituneita bluesartisteja. Isä ja poika olivat myös heittäneet Suomessa parin viikon mittaisen kiertueen ja Q-klubin onnistui napata kaksikko osaksi sarjan toista jaksoa.

Bassoa ja huuliharppua soittaneen isä-Careyn ura alkoi jo 17-vuotiaana, kun hän oli pyrkinyt alaikäisenä klubille konserttiin. Paikan omistaja suostui laskemaan nuorukaisen sisään sillä ehdolla, että hän myös esiintyisi paikalla.

Kitaristiksi päätynyt poika-Lurrie muistelee lapsuutensa olleen bluesintäyteinen. Isä toi ammattinsa myötä kotiin rautaisannoksen musiikkia omalla esimerkillään ja tuttaviensa avustuksella. Haastattelussa Lurrie kertoo päättäneensä oman instrumenttinsa jo kuusivuotiaana. Lurrie eteni lopulta omillaan suosituksi artistiksi, mutta kärsi uransa lakipisteessä henkilökohtaisista ongelmista ja päihteiden käytöstä. Q-klubin aikana mies oli jo aloittanut uuden tulemisensa.

Blueskaksikon lisäksi jaksossa esiintyivät jo ensimmäisessä jaksossa tavattu Pepe Ahlqvist sekä yhdysvaltalainen veteraanikitaristi Eddie Clearwater.

Sarjan toisessa jaksosssa esitetyt kappaleet: Q.Stone: Air pie, Eddie Clearwater, Lurrie Bell, Carey Bell ja Q.Stone: One day you're gonna get lucky ja I'll be your 44, Pepe Ahlqvist, Eddie Clearwater, Lurrie Bell, Carey Bell ja Q.Stone: Stormy Monday ja Flip flop + fly, Carey Bell, Lurrie Bell ja Q.Stone: Whole lot be loving.

Suomiromantiikkaa ja rokkiakin

Oon aina pitänyt itseäni vaan pelkästään muusikkona ja laulajana.― Sakari Kuosmanen monipuolisesta urastaan

Q-klubin kolmannessa jaksossa pääosaan nostettiin Sakari Kuosmanen. Monia suosittuja sooloalbumeita tehnyt Kuosmanen muistetaan myös yhteistyöstään Sleepy Sleepersin ja Leningrad Cowboysin kanssa. Kuosmanen hankki uralleen myös kiiltävät näyttelijänkannukset ohjaaja Aki Kaurismäen elokuvista sekä Neil Hardwickin televisiosarjoista.

1980-luvulla Kuosmanen tunnettiin erityisesti rock-kappaleistaan, mutta sittemmin hänen musiikkinsa siirtyi romanttisempaan, jopa iskelmän suuntaan. Haastattelussa Mikko Kuustonen nostaa myös esille Kuosmasen esittämät sovitukset tunnetuista runoteksteistä, joista Kuosmanen toteaa olevan ajoittain jopa helpompaa luoda toimivia kappaleita, kuin omista ajatuksista. Kaiken kaikkeaan hän painottaa taiteessaan kiinnostavien tarinoiden merkitystä sekä niiden erilaista kerrontaa.

Kolmannessa jaksossa esitetyt kappaleet: Q.Stone: Western Paradise, Sakari Kuosmanen, Juice Leskinen ja Mikko Kuustonen: Never been in Chicago and ain't coming back, Sakari Kuosmanen, Pekka Tegelman ja Q.Stone: Suurin onni, Tähteni taivaalla, Ikävän tie, Ihana elämä ja I can't hold out.

Juice on Juice, Savossa tai Tampereella

Mä löydän siitä aina jotain, aina kun mä laulan sen, niin olen että herranjumala, näinkö tämä meneekin?― Juice Leskinen Viidestoista yö -kappaleestaan

Neljännessä jaksossa kotikatsomoille tarjoiltiin todellinen herkkupala, kun tamperelaistunut lauluntekijä Juice Leskinen viihdytti klubiyleisöä jakson ajan. Miehen vanhat hitit eivät juuri uusintasovituksia kaivanneet, mutta konsertin taso olikin musiikillisesti ensiluokkaisella tasolla.

Haastattelussa lauluntekijät Kuustonen ja Leskinen pohtivat muun muassa kappaleiden kirjoittamisen vaikeutta. Joitain kokemuksia ei vain ole tarkoitettu muille esitettäviksi, vaikka laulun sanat syntyisivät helpostikin. Keskustelussa noteerataan myös Leskisen savolaiset sukujuuret, joita mies pitää itsessään aina näkyvänä piirteenä. Hän ei kuitenkaan kokenut itseään tuolla hetkellä savolaiseksi. Rikkaan kielenkäyttönsä Leskinen toteaa perineensä ennen kaikkea isoäidiltään.

Neljännessä jaksossa esitetyt kappaleet: Q.Stone: Rocking Chair, Q.Stone ja Juice Leskinen: Daisarit, Syksyn sävel, Kädet, Anni Domini, Rakkauden ammattilainen, Viidestoista yö.

Lontoon Jim ja klubillinen hämyjä

Lontoosta Suomeen 1965 saapunut Jim Pembroke ei ole koskaan varsinaisesti ollut suomalaisen median polttopisteessä, mutta hänellä on ollut olennainen rooli Suomen populaarimusiikin vaiheissa. Monille Pembroken nimestä juontuu mieleen 1960- ja 1970-lukujen progressiivinen rock, ja kun Q-klubi vuonna 1991 teki läpileikkauksen hänen tuotannostaan, illan isäntä Mikko Kuustonen tokaisikin avaussanoissaan Tampereen Tullikamarin klubin olevan "täynnä hämyjä".

Eniten sarjan viidennessä jaksossa puhuttaa Suomi-progen lippulaiva Wigwam, jota Pembroke sanoo alun perin kuvitelleensa "kolmen viikon jutuksi". Vaikka bändi oli kuulemma alituisesti hajoamisen tilassa, projekti jatkui kymmenkunta vuotta, koska "aina tuli joku biisi". Nuclear Nightclub -albumin hittikappale Freddie Are You Ready on Q-klubissa mukana peräti kolmena eri versiona.

Viidennessä jaksossa esitetyt kappaleet: Q.Stone: Southbound, Jim Pembroke ja Q.Stone: Hardtop Lincoln, Nuclear Nightclub, Freddie are you ready, Money is king ja Once more for the road, Wigwam: Freddie are you ready (vuodelta 1975), Jim Pembroke: Freddie are you ready ja Friend from the fields.

Dave Lindholmin kivinäyttely

On hyvä että säilyy todellisuus elämässä, että joutuu tekemään muutakin kuin unelmoimaan.― Dave Lindholm musiikista työntekona

Blues on alusta asti ollut olennainen aines Dave Lindholmin musiikissa. Lindholm aloitti uransa ”Great Pen Lee” -nimellä, mutta nimi kääntyi sittemmin Isokynäksi ja lopulta Dave Lindholmiksi. Taidokkaana kitaristina ja näppäränä sanoittajana tunnettu Linbdholm onkin levyttänyt läpi uransa sekä suomeksi että englanniksi. 1970-luvun alusta alkaen levyttänyt muusikko kotiutui Tampereelle jo 1980-luvulla, joten oli vain osuvaa kutsua hänet Q-klubin kuudennen jakson tähdeksi.

Myös Lindholmin kanssa Mikko Kuustosen keskustelu uppoutuu lauluntekemisen mystiikkaan ja myös muusikoiden "leivän repimiseen". Omintakeisesti puhuva ja esiintyvä heittäytyy välillä liki tajunnanvirtaan, mutta silti miehen ulosanti on analyyttista. Haastattelussa sivutaan Lindholmin tuolloin kotiinsa kokoamaa kivinäyttelyä, jonka muusikko naurahtaen toteaa olevan vielä kesken.

Kuudennessa jaksossa esitetyt kappaleet: Q.Stone: Farewell Berlin ja Open door. Dave Lindholm ja Q.Stone: Tupaakka, viina ja villit naiset, Puhtaat laivat, Annan sinulle nimen ja Hoochie Coochie Man. Dave Lindholm, Toni Lähteenmäki, Kata Laurikainen ja Q.Stone: Knockin' on heaven's door.

Maaritin ja Samin yhteistyö toimi sekä lavalla että perheen parissa

Tänään on rahaa, mutta ensi viikosta en tiedä.― Maarit Hurmerinta muusikkouran epäsäännöllisistä elementeistä.

Kuustosen ystävät, muusikkopariskunta Maarit ja Sami Hurmerinta, viihdyttivät Q-klubin lavalla sarjan seitsemännen jakson verran. Jakson haastatteluosuudessa uppoudutaan yhteiskeikkailun mahdollisiin ongelmakohtiin. Pariskunta ei kuitenkaan suostu myöntämään, että esimerkiksi kummankaan ura menisi koskaan toisen edelle. Lisäksi pohditaan lapsiperheen sekä muusikkoelämän arkien yhdistämistä. Epäsäännölliset tulot saattavat luoda haasteita, mutta pariskunnalla on vahva yhteinen näkemys valituista ammatistaan.

Hurmerintojen yhteinen ura alkoi jo vuonna 1975 Maaritin toisen albumin merkeissä. Kitaristi Sami on myös toiminut useiden Maaritin levyttämien kappaleiden säveltäjänä. Pariskunta nähtiin myös heti seuraavana vuonna Mikko Kuustosen toisessa Q ja tähdet -musiikkisarjassa vieraina.

Seitsemännessä jaksossa esitetyt kappaleet: Q.Stone: Just dust. Maarit ja Sami Hurmerinta ja Q.Stone: Omia aikojaan, Matkalaukku, Tahdon sinut rakastamaan, Tuuli ja taivas sekä Jäätelökesä.

Honey B & T-Bones oli ollakseen lavalla

Tää bändi on sellainen bändi, että jos tämä ei soita livenä, niin sitten tätä ei tavallaan ole olemassa.― Esa Kuloniemi live-konserttien tärkeydestä.

Sarjan kahdeksas jakso poikkesi aiemmista siten, että tällä kertaa Tullikamarin lavalle ahtautui Q.Stonen lisäksi kokonaan toinen orkesteri: Honey B & The T-Bones. 1982 syntyneen bluesbändin keulakuvina olivat alusta asti toimineet basisti-laulaja Aija Puurtinen ja hänen aviomiehensä, myös toimittajana tunnettu kitaristi Esa Kuloniemi. Pariskunta parkkeerasi jaksossa Kuustosen yhteishaastateltaviksi.

Tälläkin kertaa Kuustonen ihmettelee pariskuntien yhdessä kiertämisen onnistumista. Laulaja Puurtinen kuitenkin kokee äärimmilleen viedyn yhteistyön vain parantavan kaksikon kemiaa koko ajan.

Kitaristi Kuloniemi määrittelee Honey B & T-Bonesin ennen kaikkea live-orkesteriksi. Mikäli keikkailu ei ole riittävän jatkuvaa, ote ”pääsee ruostumaan". Suomen lisäksi bändi olikin kierrellyt myös muissa Pohjoismaissa.

Kahdeksannessa jaksossa esitetyt kappaleet: Q.Stone: High winds, Honey B & T-Bones: Messin' with the kid, Casting my spell ja Somebody loan me a dime, Esa Kuloniemi (akustinen kitara) ja Aija Puurtinen (laulu): Baby please don't go, Honey B & T-Bones ja Q.Stone: Blue light boogie.

Broadcastin kolmikko teki uutta tulemista

Täällähän pidettiin hirveetä haloota siitä, vaikka se oli vain tv-ohjelma muiden joukossa.― Kim Lönnholm muistelee Broadcastin saamaa huomiota Suomessa

Kevään toiseksi viimeisessä lähetyksessä Q-klubin vierailijakaarti kasvoi entisestään. Lavalle lipuivat Broadcast-pop-yhtyeestä muistetut Kim Lönnholm, Esa Kaartamo ja Masa Rechardt sekä vielä steel-kitaristi Olli Haavisto.

Broadcast nousi 1980-luvun alkuvuosina tunnetuksi. Bändin jäsenet Lönnholm, Kaartamo ja Rechardt muistelevat haastattelussa koko yhtyeen aloittaneen uransa oikeastaan suoraan keikkalavalta. Bändin ensilevytys oli onnistunut, mutta jo kakkoslevyn aikaan miehet muistelevat muusikon uran raadollisuuden valjenneen nuorille soittajille. Kolmannen levynsä aikaan Broadcast voitti kansainvälisen Battle of the Bands -amatööribändikilpailun Englannissa. Ja vaikka kisamenestys nosti yhtyeen tunnettavuutta kotimaassa, ei se kuitenkaan aukaissut kansainvälistä uraa bändille.

Kolmikko toimi Q-klubin aikaan keikkailevana triona ja esiintyi pääasiassa akustisena. Broadcast teki kuitenkin vuoden mittaisen comebackin vuonna 1995.

Yhdeksännessä jaksossa esitetyt kappaleet: Q.Stone: Hideaway. Kim Lönnholm, Esa Kaartamo, Olli Haavisto ja Masa Rechardt: Love is blind, Tuulen hyvä henki. Kim Lönnholm, Esa Kaartamo, Olli Haavisto, Masa Rechardt ja Q.Stone: Littlesister, Beyond the blues, Lowridin. Eero Raittinen, Kim Lönnholm, Esa Kaartamo, Masa Rechardt, Olli Haavisto ja Q.Stone: Route 66.

Eero Raittinen – Suomen Mr. Rock

On kulunut fraasi puhua pitkän linjan muusikoista, mutta nyt tuo johdanto on ihan must!― Mikko Kuustonen Eero Raittisesta.

Kevään viimeinen jakso venytettiin 40 minuutin mittaiseksi ja illan itseoikeutettuna tähtenä klubilavalla lauloi Eero Raittinen. Raittinen aloitti musiikkiuransa jo 1960-luvulla yhdessä veljensä Jussin kanssa. Laulamisen lisäksi mies on toiminut monissa kokoonpanoissa myös rumpalina. Haastattelussa laulaja muisteli uransa ihka ensimmäisestä esiintymisestä, joka toteutettiin yhtyeellä nimeltä Blue Jeans Brothers. Konserttimanageri oli kuitenkin päättänyt kääntää vaikean nimen suomalaisittain maistuvampaan muotoon ja nimeksi oli kynäilty Farmaripojat.

Raittinen tunnetaan etenkin bluesin ja perinteikkään rautalankamusiikin tulkitsijana. Tunnetuimmat yhtyeet Raittisen uralla ovat veli Jussin kanssa muodostettujen kokoonpanojen lisäksi olleet mm. Tasavallan Presidentti, Rotox ja The Noisy Kinda Men. Rockin lisäksi Raittinen on luonut menestyksekästä soolouraa myös iskelmämusiikin alalla.

1990-luvun alussa Raittinen oli jo noussut nuoremman polven muusikoiden ihailun kohteeksi. Hänen mukaansa iällä ei lopulta ollut mitään merkitystä, koska esiintyessä pääosaan nousee aina esiintyjien yhteinen svengi.

Kymmenennessä jaksossa esitetyt kappaleet: Q.Stone: Tulsa time. Eero Raittinen & Q.Stone: Framed, Why get up, Amnesia, A change is gonna come, Vanha holvikirkko. Q.Stone, Eero Raittinen, Kim Lönnholm, Esa Kaartamo, Olli Haavisto ja Masa Rechardt: Route 66. Eero Raittinen, Mikko Kuustonen, Kim Lönnholm: Every day I have the blues. Eero Raittinen, Kim Lönnholm, Esa Kaartamo, Mikko Kuustonen ja Masa Rechardt: Johnny B Good.

Happy hour: Kaujeua, Tolonen ja Karjalainen

Yritän nyt keskittyä maan kauneuteen.― Jackson Kaujeua kertoo Namibian itsenäistymisen jälkeisestä tuotannostaan.

Syyskauteen Q-klubi palasi tunnin mittaisina ”Happy hour” -jaksoina. Sarjaa esitettiin nyt kerran kuussa, kolmen jakson verran. Jakson käynnsti namibialainen Jackson Kaujeua. Kaujeja esitti pääasiassa kotimaansa perinnemusiikkia sekä gospelia ja hän oli toiminut kantaaottavana protestitaiteilijana Namibian itsenäisyyspyrkimyksien aikaan. Mies toteaakin keskustelussa saavutetun itsenäisyyden vaikuttaneen myös hänen esiintymiseensä sekä esittämänsä musiikin aiheisiin. Sosiaaliset aiheet kuuluivat kuitenkin edelleen vahvasti Kaujeuan lauluissa.

Jakson toisena vierailijana nähtiin kitaristilegenda Jukka Tolonen trioineen, joka esitti etnisiä sävyjä akustisesti. Jo 1960-luvun Tasavallan Presidentistä muistettu Tolonen oli ensimmäisiä suomalaismuusikoita, joita suoranaisesti revittiin ulkomaille. Ohjelman aikana hän asui Ruotsissa.

Juice oli tehnyt ja Isokynä oli tehnyt, nämä antoi rohkaisua, että tämä saattaakin toimia.― J. Karjalainen puhuu epävarmuudesta omien kappaleiden suhteen

Jakson kolmantena esiintyjänä toimi J. Karjalainen yhtyeineen. Karjalainen tuli kansan tuntemaksi Mustat Lasit -kokoonpanonsa myötä 1980-luvulla. Seuraavan vuosikymmenen alussa mies julkaisi kolme albumia J. Karjalainen yhtyeineen -nimellä, joista Tähtilampun alla (1992) saavutti valtavan yleisömenestyksen.

Kuustosen haastattelussa Karjalainen muisteli omia musiikkijuuriaan etenkin countryn ja bluesin parissa. Tarinankerrontamusiikin perinteet Karjalainen käänsi lopulta suomeksi, alkuhankaluudet selätettyään.

Yhdennessätoista jaksossa esitetyt kappaleet: Q.Stone: Tomorrow with You, Jackson Kaujeua & Band: Iikaubasen, Keumbo ja African Heroes. Jukka Tolonen Trio: On the beach ja Ponteio. J. Karjalainen yhtyeineen: Päiväkirja, Pannaan levy soimaan, Höyhen ilmassa, Sekaisin, Hellahuone ja Hän. Q.Stone: Give me somenthing else.

Harri Marstio & Maanantai, Pekka Ruuska Duo sekä Gasoline Girls & Petrol Boys

Myös Q-klubin kahdennessatoista jaksossa nähtiin kolme erillistä esiintyjää. Laulaja Pekka Ruuskan ura alkoi helsinkiläisessä Livingstone-gospelyhtyeessä. Musiikkiuransa ohella Ruuska toimi 1980-luvulla myös Suutarilan ala-asteen musiikinopettajana ja oli perustamassa Pohjois-Helsingin Bändikoulua. Läpimurtonsa Ruuska teki lopulta vuonna 1990 uransa kolmannella soololevyllä Yhdestoista hetki. Levyltä nousi suomalaisten klassikkokappaleiden joukkoon hitti Rafaelin enkeli.

Q-klubiin Ruuska saapui duon voimin. Haastattelussa laulaja kertoo mm. kokemistaan taloudellisista rajoitteista sekä pitkästä tiestään kotimaisten hitintekijöiden joukkoon.

Jakson toisena vieraana kuultiin ja haastateltiin raspikurkku Harri Marstiota. Maanantai-yhtyeensä kanssa keikkailleen Marstion rouhea tulkinta oli tullut suomalaisille tutuksi 1980-luvun alusta lähtien. Vuosien aikana hän keikkaili soolona sekä erilaisissa kokoonpanoissa levyttäen tasaisesti sekä omia sävellyksiään että cover-kappaleita. Pitkäsoittoja Marstiolle oli Q-klubin aikaan kertynyt jo kuuden albumin verran.

Ei se asennevamma pelkästään miehillä ole, vaan kyse on koko yhteiskunnasta.― Kikka Laitinen kertoo kokemistaan ennakkoluuloista

Illan ja jakson päätti räminäorkesteri Gasoline Girls and Petrol Boys. Kuustosen haastatteluun bändistä istahtivat laulaja-kitaristi Kikka Laitinen sekä saksofonisti Kaija Kurki-Suonio. Yhtye oli vastikään palannut kuuntelureissulta Saksasta, josta rokkarit totesivat sen verran, että suomalaiset yhtyeet olivat 1990-luvun alussa täysin kansainvälisellä tasolla. Lisäksi naiset puhuivat ennakkoluuloista, joita molemmat olivat saaneet sukupuolensa takia kokea uransa aikana.

Kahdennessatoista jaksossa esitetyt kappaleet: Q.Stone: Fire, Pekka Ruuska Duo: Et vastaa, Omissa oloissa ja Rakkauslaulu, Harri Marstio & Maanantai: Savannah Woman, Aurinkoinen iltapäivä ja Muisto vain jää, Gasoline Girls and Petrol Boys: Kathmanduun, Kiltti sängyssä ja Hard to handle, Q.Stone: And I wait. Haastattelussa Pekka Ruuska, Harri Marstio, Kikka Laitinen sekä Kaija Kurki-Suonio.

Sokerina pohjalla: Veeti & The Velvets sekä Sielun Veljet

Se lähti oikestaan liikkeelle siitä, ettei tarvitse roudata mitään kamoja.― Veeti Kallio kertoo a cappella -yhtyeen parhaista puolista

Q-klubin viimeisessä jaksossa paikalle saatiin Mikko Kuustosen sanoin "vihdoinkin asiallisesti pukeutuneita herroja, jotka käyvät myös parturissa". Illan aloitti Aki Sirkesalon, Sami Saaren, Veeti Kallion sekä Sasu Moilasen a cappella -laulujoukko Veeti & The Velvets. 1990-luvun klubien listoilla a cappella -esiintyjät olivat harvassa. Haastattelussa miehet Kallio sekä Saari kertovatkin saaneensa aluksi osakseen melko hämmentyneitä reaktioita.

Myöhemmin kokoonpano otti esityslistoilleen myös rankempisävyisiä kappaleita ja yhtye alkoi saavuttaa kulttimaineen lisäksi tunnettavuutta myös laajemman yleisön joukossa. Q-klubin aikana Velvetsit olivat erittäin työllistettyja. Laulukeikkoja oli ennen ohjelman nauhoitusta kertynyt viikko yhteen menoon.

Sarjan viimeisenä esiintyjänä, sokerina pohjalla, päästiin vielä tunnelmoimaan pitkältä keikkatauolta palanneiden Sielun Veljien psykedeelisiä säveliä. 1980-luvulla supersuosituksi noussut bändi oli ammentanut faninsa ennen kaikkea energisten live-esiintymistensä ansiosta. Yhtye oli aluksi jopa harkinnut jättää levyttämisen kokonaan sikseen, koska valot tai erikoistehosteen eivät päässeet äänilevyillä esille.

Yhtyeen perustaja Ismo Alanko ehti antaa keikan jälkeen ohjelmalle vielä lyhyen haastattelun. Alanko oli tuolloin musiikkiprojektiensa lisäksi osallisena Don Quijote -teatteriesityksessä ja kertoi pohdiskelevansa tulevaisuuttaan lähinnä seuraavan puolen vuoden osalta. Sielun Veljet jäi vuoden 1992 kesällä pitkälle tauolle joka päättyi vasta vuonna 2011 Ilosaarirockin 40-vuotisjuhlafestivaaleihin.

Kolmannessatoista jaksossa esitetyt kappaleet: Veeti & The Velvets: Chime of blue bells, Brother rap and sister soul ja Signed, sealed, delivered. Q.Stone Orchestra: Shake the tree, Freedom ja Everyday I have the blues. Sielun Veljet ja Veeti & The Velvets: Uskontunnustus. Sielun Veljet: Rakkaudesta, Elintaso, Lainsuojaton, Ikävä sekä Onnellinen päivä.

Q.Stone yhtyeestä

Q-klubin vakioyhtye perustettiin vuonna 1987 ja se ansaitsi kannuksensa bluesrockilla. Vuonna 1991 bändin kokoonpanoon kuuluivat: Mikko Kuustonen (laulu), Heikki Silvennoinen (kitara, taustalaulu), Markku Tabell
(kosketinsoittimet), Mikko Löytty (basso) ja Sakari Löytty (rummut).

Ennen Q-klubia sekä Kuustonen että Heikki Silvennoinen oli nähty jo Rockstop-musiikkisarjassa. Vuodesta 1993 bluespumppu jäi tauolle Kuustosen keskityttyä soolouraansa ja Silvennoisen Kummeli-sketsisarjaan.

Kaikki Rockstopin jaksot katsottavissa Elävässä arkistossa

Kaikki Kummelin jaksot katsottavissa Areenassa

Q-klubia seurasi vuosina 1992 ja 1993 esitetty Q ja tähdet -sarja, joka sekin on julkaistu kokonaisuudessaan Areenaan pysyvästi katsottavaksi.

Lisää ohjelmasta

Kommentit
  • Ihmisten lauluja – kooste Samuli Putron urasta vuosien varrelta

    Samuli Putro on tunnettu Zen Cafén lisäksi soolourastaan.

    Muusikko Samuli Putro mielletään monesti oivaltavana älykkönä, joka osaa kirjoittaa uskottavasti niin teinitytön kuin ehtoopuolella olevan vanhuksen sielunmaisemasta. Putron luotsaama yhtye, suomirockin kärkikastiin noussut Zen Café ilmoitti jäävänsä tauolle vuonna 2008. Tämän jälkeen Putro ryhtyi soolouralle. Merkittävä ura on sisältänyt hittejä, palkintoja sekä itsensä tutkiskelua. Elävä arkisto kokosi Samuli Putron haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sulje silmät ja sukella Kapteeni Nemon kyydissä vedenalaiselle maailmanympärysmatkalle

    Yrjö Kostermaa loihti Vernen romaanista kuunnelman 1956.

    Ranskalainen tieteiskirjailija Jules Verne (1828-1905) kirjoitti sukellusveneistä ja avaruusmatkailusta aikana, jolloin höyryveturi oli kehittynein liikkumismuoto. Antero Alpola ja Yrjö Kostermaa loihtivat vuonna 1956 samannimisen alkuperäisteoksen pohjalta kuunnelman Sukelluslaivalla maapallon ympäri.

  • A Finnish take on "Y.M.C.A."

    NMKY became the world's most popular music video

    NMKY, a music video shown in the Finnish television show Hepskukkuu, became the world’s most popular online video on 24 August, 2007. The video amassed hundreds of thousands of views in a single day.

  • Suomen ensimmäinen musikaali Ruma Elsa filmatisoitiin musiikkielokuvaksi

    Ruma Elsa tallentui filmille toistamiseen 1965.

    Ensio Rislakin kirjoittama näytelmä Ruma Elsa hurmasi filmillä toistamiseen 1965, kun suomalaisen nukketeatterin uranuurtaja Sirppa Sivori-Asp ohjasi sukupolvien välistä kuilua kuvaavan ilottelun – ja samalla Suomen ensimmäisen musikaalin – musiikkielokuvaksi.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Ihmisten lauluja – kooste Samuli Putron urasta vuosien varrelta

    Samuli Putro on tunnettu Zen Cafén lisäksi soolourastaan.

    Muusikko Samuli Putro mielletään monesti oivaltavana älykkönä, joka osaa kirjoittaa uskottavasti niin teinitytön kuin ehtoopuolella olevan vanhuksen sielunmaisemasta. Putron luotsaama yhtye, suomirockin kärkikastiin noussut Zen Café ilmoitti jäävänsä tauolle vuonna 2008. Tämän jälkeen Putro ryhtyi soolouralle. Merkittävä ura on sisältänyt hittejä, palkintoja sekä itsensä tutkiskelua. Elävä arkisto kokosi Samuli Putron haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sulje silmät ja sukella Kapteeni Nemon kyydissä vedenalaiselle maailmanympärysmatkalle

    Yrjö Kostermaa loihti Vernen romaanista kuunnelman 1956.

    Ranskalainen tieteiskirjailija Jules Verne (1828-1905) kirjoitti sukellusveneistä ja avaruusmatkailusta aikana, jolloin höyryveturi oli kehittynein liikkumismuoto. Antero Alpola ja Yrjö Kostermaa loihtivat vuonna 1956 samannimisen alkuperäisteoksen pohjalta kuunnelman Sukelluslaivalla maapallon ympäri.

  • A Finnish take on "Y.M.C.A."

    NMKY became the world's most popular music video

    NMKY, a music video shown in the Finnish television show Hepskukkuu, became the world’s most popular online video on 24 August, 2007. The video amassed hundreds of thousands of views in a single day.

  • Suomen ensimmäinen musikaali Ruma Elsa filmatisoitiin musiikkielokuvaksi

    Ruma Elsa tallentui filmille toistamiseen 1965.

    Ensio Rislakin kirjoittama näytelmä Ruma Elsa hurmasi filmillä toistamiseen 1965, kun suomalaisen nukketeatterin uranuurtaja Sirppa Sivori-Asp ohjasi sukupolvien välistä kuilua kuvaavan ilottelun – ja samalla Suomen ensimmäisen musikaalin – musiikkielokuvaksi.

  • Tylsät kesäpäivät muuttuvat ravisuttaviksi seikkailuiksi – Pertsa ja Kilu, Susikoira Roi ja muut sankarit nyt Areenassa

    Areenassa on julkaistu lapsuudesta tuttuja seikkailuja.

    Joskus eivät aikuisten taidot riitä ja silloin tarvitaan lasten neuvokkuutta. Areenan kesäkuun Toivotut-paketin katsoja saa apetta mielikuvitukselleen, kun Pertsa ja Kilu nuuskivat hämäräpuuhien jäljille tai hyväsydäminen Tomi pelastaa susikoira Roin.

    Toivotut: Pertsa, Kilu ja Roi – lapsia seikkailuissa Yle Areenassa

  • Finland’s First Dogs and other presidential pets

    Pets have accompanied Finnish presidents for decades.

    Though Lennu the Boston Terrier is probably Finland’s most-beloved First Dog, Finnish heads of state have been known animal lovers since Marshal Mannerheim, whose trusty steed Käthy even attended the marshal’s funeral at his request.

  • "Radiokin renkkailee" – yleisökirje 60 vuoden takaa avasi ikkunan menneisyyteen

    Nuori perheenäiti Aili kirjoitti Yleisradiolle runon 1951.

    Saimme yleisökirjeen. Nuori perheenäiti Aili, Nokian kupeesta Sarkolan kylästä, on kirjoittanut Yleisradiolle viisisivuisen kalevalamittaisen runon, jossa hän kertoo radion ohjelmavirran merkityksestä omassa arjessaan. Viiden pojan äitinä maalla, kiireisenä emäntänä, hänen sivistyksensä, virkistyksensä ja seuransa ovat pitkälti pohjautuneet radioon. Kirje on mummini kirjoittama vuonna 1951, hänen ollessaan 35-vuotias.

  • Turpaanvetoa taiteen eteen – Luomisen tuskaa Kummelissa

    Autertaiteilija Martti Hakonen on ehdoton taiteessaan.

    Auter-taiteilija Martti Hakonen on äärimmäisen ehdoton taiteessaan. Mies ei emmi kokeilla siipiään juuri minkään taidelajin saralla. Avustajaparat voisivat tosin olla hieman kykenevämpiä. Onneksi luovuus valuu neron mielestä myös yksinkertaisempien sielujen hyödynnettäväksi – joko täyttä kurkkua huutamalla tai viimeistään luuvitosen kultaisella kosketuksella. Artikkeliin on koottu kaikki Martti Hakosen taidekokeilut.

  • Charles Dickensin riemukas esikoisromaani kääntyi kesäiseksi kuunnelmaksi 1961

    Veijariromaani julkaistiin aluksi 19-osaisena jatkotarinana.

    Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit kertoo hupaisista hahmoista koostuvasta, “tieteellisille” tutkimuksille pyhitetystä seurasta ja sen tutkimusmatkoista ympäri vanhaa ja iloista Englantia. Tarina valloitti lukijoita aluksi kirjallisuuslehden jatkokertomuksena vuosina 1836–37. Reilu vuosisata myöhemmin veijariromaani sovitettiin kuunnelmaksi suomalaisille radioaalloille.

  • Tampereella sijainnut puuvillatehdas jätti jälkensä Suomen historiaan – ja sulkeutuessaan useat työttömäksi

    Finlaysonin tehdasalue oli merkittävä työllistäjä naisille.

    Tampereen Finlaysonin tehdasalue oli yli vuosisadan ajan suuri työllistäjä pääasiassa sikäläisille naisille. Tehtaassa valmistettiin erilaisia kangastuotteita sekä lankaa. Jylhät tiiliseinät kätkivät sisälleen monenlaista tarinaa ja tarjosivat myös omanlaisen yhteisönsä asumisjärjestelyineen ja palveluineen. Alueella toimi muun muassa oma sairaala, päiväkoti sekä poliisi ja palokunta. Vuonna 1999 julkaistu Naisia, pumpulia, ompelukoneita -dokumentti kertoo tehdasalueesta ja sen sydämestä – uutterista naistyöntekijöistä.