Hyppää pääsisältöön

Riina Katajavuori: Varokaa nakuja lapsia!

Kirjailija Riina Katajavuori.
Kirjailija Riina Katajavuori. Kuva: Pertti Nisonen/Tammi Riina Katajavuori

Mikä on lempikirjasi? Tätä kysymystä kysytään kirjailijoilta usein. Lempikirjoja on tietysti monia ja ne vaihtelevat. Mutta yksi suosikeistani on pitänyt pintansa, nimittäin Maurice Sendakin kirjoittama ja kuvittama Mikko Maitomies.

Tämä lasten kuvakirjaklassikko vuodelta 1970 on juoneltaan ja kieleltään aivan psykedeelinen teos. Hivelevän kauniin värinen ja anarkistinen kuvitus, täysin ennakoimaton tarina, hätkähdyttävät yksityiskohdat ja loistelias suomennos ilahduttavat vuodesta toiseen.

1970-luvulla lastenkirjojen suomennostyöt annettiin parhaille. Mikko Maitomiehen suomenkielisistä säkeistä vastaa Kirsi Kunnas. Hänen loisteliaalla urallaan tämä suomennostyö on yksi timantti. ”He vatkasivat Mikon taikinaan kun leipoivat meille aamupullaa ja lauloivat: Tula tullaa! Maitoa, munia! Maitoa, munia! Mausteeksi suolaa ja aamu-unia!”

Mikko Maitomies pomppaa ulos pullavuoasta, muksii itselleen taikinasta lentokoneen ja lähtee noutamaan leipureille maitoa. ”Täältä tullaan! Tämä on huoltoajoa! Tuon teille maitoa ennen aamunkajoa!”

Mikko esiintyy yhdessätoista kuvassa kelteisillään, ja monissa niistä näkyy myös kikkeli.

Riemastuttava kirja, jota sukupolvet toisensa jälkeen jaksavat lukea. Mutta pelkään pahoin, että tänä päivänä Mikko Maitomies jäisi julkaisematta. Syy on paljas kuin Mikon peppu jättiläismaitopullon sisällä. Mikko esiintyy yhdessätoista kuvassa kelteisillään, ja monissa niistä näkyy myös kikkeli.

Minä kasvoin 1970-luvun Suomessa ja luin tyytyväisenä sen ajan lastenkirjoja. Monet niistä olivat ruotsista käännettyjä valokuvateoksia. Satu paratiisista –kirjan oli runollisesti ruotsin kielestä suomentanut muuan Mirkka Rekola. Hollantilaisen Lies Wiegmanin mustavalkoisissa kuvissa alastomat pikkupoika ja pikkutyttö elävät luomiskertomuksen tarinaa. Yhdessä kuvassa tyttö katsoo pienenpientä sammakkoa paljaalla rintakehällään. Seuraavassa kuvassa tyttö loikkii sammakon lailla peppu viuhuen.

Toinen meillä paljon luettu teos oli niin ikään ruotsalainen opus Ville, uusi ihminen. Mustavalkokuvat ja asiallinen, lapsille suunnattu teksti kertovat lapsenteosta ja syntymisestä kaiken. Synnytyssalikuvissa nainen makaa reva levällään ja kätilö auttaa vauvan pilkistävää päätä ulos.

Minä ja veljeni olemme tutkineet kuvia huolella. Tunnollisesti olemme sutanneet punaisilla, oransseilla ja liiloilla tusseilla kaikki ruumiinaukot, kuin olisimme suorittaneet tarkkaa väritystehtävää.

Myös tuon ajan piirretyissä kuvakirjoissa, kuten Gunilla Wolden Sanna- ja Teemu-kirjoissa, oltiin välillä iloisesti nakupellenä.

Keski-Euroopassa tällainen ei olisi tullut kuuloonkaan. 1990-luvulla saksalaiskustantamo harkitsi Hannu Tainan kuvakirjan Matti ja kaikkien aikojen kesä julkaisua. Käännös tyssäsi kuitenkin ilta-auringon valaisemaan rantakuvaan, jossa Matti hieroo Eetu-rengin niskaa tämän katsoessa miten toinen pikkupoika juoksee uimaan. Kaikki ovat tietenkin nakuina, ollaanhan tulossa saunasta.

Ennen kirjan julkaisua löyly- ja avantokuviin päätettiin liittää höyrypilviä äijien ja pikkupoikien perhekalleuksien eteen. Varmuudeksi.

Nykyisin ollaan Suomessakin varovaisia. Kun olin julkaisemassa lastenkirjaani Pentti miesten Lapin-reissulla, kustantamo uumoili kirjalle käännöspotentiaalia. Salla Savolaisen piirtämät saunomiskuvat kuitenkin mietityttivät. Ennen kirjan julkaisua löyly- ja avantokuviin päätettiin liittää höyrypilviä äijien ja pikkupoikien perhekalleuksien eteen. Varmuudeksi.

Brittiläinen kuvataiteilijaystävätär oli kerran vieraana suomalaisella kesämökillä. Hämillisenä ja ihmeissään hän katseli järvenrannalla nakuna kirmaavia ja alasti auringossa loikoilevia suomalaislapsia ja totesi sitten, ettei hänen kotimaassaan tällaista näkyä voi nähdä missään.

Hän tuntui olevan aidosti kiitollinen siitä, että pääsi näkemään kulttuurisen harvinaisuuden, kauniin paljaan ihmislapsen.

Kirjoittaja on Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti. Teksti on kuunneltavissa audiona Yle Areenassa!

Lisää ohjelmasta

  • Kitaranrakennusblogi, osa 7: Vauhtisokeutta

    Jonni Roos tekee kitaranrakennushankkeensa ensimmäiset mokat

    Rohkaistuneena ensimmäisen verstaskäyntini onnistuneesta höyläys-sessiosta, palasin muutamaa viikkoa myöhemmin paremmin kuivuneiden puiden kanssa Nikkariverstaalle, Espooseen. Oikaisin ruusupuisen otelauta-aihion oikohöylällä ja kuljettelin sen muutamaan kertaan tasohöylän läpi.

  • Siri Kolu: Koputetaan puuta eli kehumisen valtava voima

    Kehutaan julkisesti, kavalletaan toisten nerokkuus!

    Kehuminen on näkyviin piirtämisen taito. Sen taito ja oikeus on kaikilla meillä. Kehutaan julkisesti, kavalletaan toisten nerokkuus muidenkin tietoon, kehottaa kirjailija Siri Kolu.

  • Suomalaisia tv-aarteita: Hyvät herrat

    Kertomus Hyvät herrat -tv-sarjan tekemisestä

    KulttuuriCocktail kertoo suomalaisen televisiohistorian omaperäisimmistä sarjoista. Viidentenä tv-helmenä on Pertti Melasniemen ohjaama ja Lasse Lehtisen ja Aarno Laitisen käsikirjoittama Hyvät herrat, jota esitettiin MTV3:ssa 1990–1996.