Seisoin sateesta märkänä työmaalla todistamassa pahimman pelkoni toteutumista. Piiskaava sadevesi valui asentajien pystyttämiä seiniä pitkin, kun tuuli riepotteli pressuja ja muovisia peitteitä. Suojaus oli jätetty puolitiehen, vaikka saderintaman tiedettiin saapuvan.
”Ole varovainen. Katso risteyksessä vasemmalle, oikealle ja vielä kerran vasemmalle”, paasasi äitini ollessani alakoululainen. Kun pidin koulumatkaa koskevaa jokapäiväistä muistutusta turhana, äiti totesi jankutuksen olevan ainoa tapa saada asia menemään perille. Ehkä hän oli oikeassa.
Jankutuksen tarve tuli mieleeni sen jälkeen, kun erityisesti korostamani rakentamisen aikainen kuivaketju oli pettänyt. Ja pahasti.
Olin kertonut selväsanaisesti kuivaketjun vaatimuksestani eri käänteissä talon rakentajille ja suunnittelijoille, mutta jälkikäteen ajateltuna en kuitenkaan riittävästi. Olisi pitänyt jankuttaa. Ja jankuttaa.
Olisi pitänyt jankuttaa. Ja jankuttaa.
Pahin pelko toteutuu
Nyt seisoin sateesta märkänä työmaalla todistamassa pahimman pelkoni toteutumista. Olin peittelemässä asentajien pystyttämiä seiniä, jotka olivat vielä edellispäivänä olleet kuivia.
Nyt piiskaava sadevesi valui niitä pitkin, kun tuuli riepotteli pressuja ja muovisia peitteitä. Suojaus oli jätetty puolitiehen, vaikka saderintaman tiedettiin saapuvan.
Puu kyllä kuivuu, minulle vakuuteltiin myöhemmin sateen aiheuttamia vesijälkiä tutkittaessa. Siinä he olivat oikeassa, mutta vahinko oli tapahtunut ja jättänyt jäljet puun pintaan.
Vielä isommat jäljet jäivät minun sieluuni, sillä olin suorastaan vainoharhaisen herkkä kosteusaiheesta. Ja aiheesta.
Vielä isommat jäljet jäivät minun sieluuni, sillä olin suorastaan vainoharhaisen herkkä kosteusaiheesta. Ja aiheesta.
Miten asenne saadaan korjattua?
Pääni oli räjähtää, kun katselin voimattomana veden kastelevan urakkahinnaltaan vajaan 170000 euron hintaista runkorakennetta.
Olin raivoissani ja pettynyt elementtiasentajien asenteeseen. Tai oikeastaan sen puuttumiseen. En ymmärtänyt, enkä ymmärrä vieläkään, miksi ehdoin tahdoin päästetään rakenteet kastumaan, jos ne voitaisiin vähällä vaivalla suojata.
Nyt seinäpinnat oli kuivumisen jälkeen hiottava ja tämä tehtävä oli mielestäni paljon isompi työ huolelliseen peittämiseen verrattuna.
Suurin työ on kuitenkin siinä, miten asenteet saadaan korjattua. Jankuttamalla? Itse olin ainakin epäonnistunut sanomani perille saattamisessa.
Kun kerran elintarvikkeiden laadun varmistuksessa ymmärretään kylmäketjun merkitys, niin miksi kuivaketjun merkitystä ei tajuta rakentamisessa?
Välinpitämättömyyden asennevamma suistaa unelmat katastrofeiksi
Kun kerran elintarvikkeiden laadun varmistuksessa ymmärretään kylmäketjun merkitys, niin miksi kuivaketjun merkitystä ei tajuta rakentamisessa?
Talomme runkorakenteet olivat onneksi puuta ja vain puuta, eivätkä eristeet olleet vielä paikallaan. Ne eivät sentään kastuneet ja jääneet märkinä seinien sisään ja välipohjaan.
Meille kävi lopulta hyvin. Sen jälkeen kun ulkopuolinen runko oli tehty ja puukuituiset eristeet oli puhallettu, ei rakennusvaiheessa päästetty enää missään vaiheessa kosteutta rakenteisiin. Mutta kaikille ei käy näinkään hyvin.
Tilastojen mukaan 50 prosentissa asunnoista on korjausta edellyttäviä kosteusvaurioita. Osa niistä johtuu jo rakennusvaiheen aikana rakenteisiin päässeestä kosteudesta.
Välinpitämättömyyden asennevamma vaivaa edelleen rakentamisessamme. Se pohjustaa haaveiden muuttumista katastrofiksi.
Teksti: Juha-Pekka Ristmeri
