Kirjailija Emmi Itärannan vetämässä verkkolukupiirissä luettiin Elina Hirvosen romaani Kun aika loppuu (2015). On loppuyhteenvedon aika: mitä ajatuksia kirja herätti? Keskusteluun voi edelleen osallistua!
Elina Hirvosen romaani Kun aika loppuu ilmestyi keväällä 2015. Sen tapahtumat sijoittuvat kahdenkymmenen vuoden päähän tulevaisuuteen. Ilmastonmuutos on edennyt ja vaikuttaa kaikkiin romaanin henkilöihin. Äiti Laura on ympäristötutkija, tytär Aava työskentelee Afrikassa lääkärinä ja pelastaa ihmishenkiä mahdottomissa olosuhteissa. Poika Aslak päätyy ampumaan ihmisiä Helsingin Lasipalatsin katolta.
Verkkolukupiiri totesi, että romaanin kuvaama tulevaisuus on tullut lähemmäksi nopeammin kuin mitä kirjailija on ehkä edes ajatellut. Romaanin ilmestymisen jälkeen länsimaissa on koettu terrori-iskujen aalto, Euroopaan on saapunut ennennäkemätön määrä pakolaisia ja ilmastonmuutos on edennyt ennustettua nopeammin. Yhdysvaltain presidentiksi on valittu Donald Trump, joka haluaa irrottaa maansa Pariisin ilmastosopimuksesta.
- Muutoksen vauhti on pelottavaa, kirjoittaa Mari.
- Välillä piti lukiessa pysähtyä hengittelemään ja miettimään, koska asiat tuli jotenkin niin lähelle. Nyt on tosiaan tapahtunut paljon pienen ajan sisällä. Ja tosiaan kaikki tuntuu menevän vain vielä pahempaan suuntaan, kirjoittaa Kirsi.
- On jotenkin pelottavaa, miten lähelle kirjan teemat tulevat tätä hetkeä. Mietin esim. tilannetta, jossa Turun puukotusten jälkeen ihmisten kerrottiin ottavan selfieitä torilla. - Tuleeko fiktiosta pikkuhiljaa totta? Stiina kirjoittaa.
Me emme enää osaa olla ihmisiä, olemme tuhonneet luonnon, aika loppuu meiltä kaikilta
Henkilöiden kokema ympäristöahdistus on romaanissa niin voimakasta, että se suorastaan määrittelee perheen tarinaa, sanoo Emmi Itäranta.
- Aslak on perinyt vanhempiensa idealismin ympäristöasioissa, mutta myös ahdistuksen. Ja Aavan maailmantuska painottuu ehkä enemmän sosiaaliseen eriarvoisuuteen, mutta sekin on sidoksissa ympäristöön.
Romaani sijoittuu perheen lääkärityttären Aavan kautta myös Mogadishuun, Somaliaan. Siellä ilmastonmuutos ei vain ahdista vaan tappaa ihmisiä.
- Erillisten maailmojen ajatus nousi minusta esiin useaan otteeseen - esimerkiksi, kun puhutaan Aavan työstä Afrikassa ja lomista Euroopassa, Emmi kirjoittaa.
Verkkolukupiiri pohti, mitä vastauksia romaani tarjoaa siihen, että Aslakista tulee ampuja. Aslak on luonteeltaan herkkä ja lapsuudessa tapahtuu asioita, joista etenkin perheen äiti kantaa syyllisyyttä. Aslakia kiusataan koulussa ja hänellä on mielenterveysongelmia. Maapallon tuhoutuminen ahdistaa Aslakia. Silti Aslakin teko on lopulta selittämätön.
- Hirvonen sirottelee minusta hienosti kirjaan viitteitä kaikesta, mikä Aslakia on saattanut murentaa ja viedä kauemmas muista, mutta ei tarjoa yhtä suoraviivaista selitystä, Emmi kirjoittaa.
- Se ehkä peilaa todellisuuttakin: löytyykö vastaaville teoille ikinä mitään "kunnollista" selitystä, kirjoittaa KJV.
Myös kirjan nimi Kun aika loppuu herätti keskustelua. Nimi viittaa moneen asiaan.
-Ihmiskunnan aika loppuu, näin mä sen ajattelin, kirjoittaa Mari.
-Maapallon, tämän perheen, Aslakin - ehkä ihmisten rakentaman yhteiskunnan sellaisena kuin tunnemme, Emmi kirjoittaa.
-Itse koin kirjan nimestä, että äidiltä loppui aika Aslakin suhteen, Anne miettii.
- Minulle nimi tarkoitti, että aika loppuu ihmisten yhteiskunnalta (globaalisti) = me emme enää osaa olla ihmisiä tai keskenämme, olemme tuhonneet luonnon, aika loppuu meiltä kaikilta. Silti on myös toivoa, kirjoittaa Stiina.
Loputtoman väkivallan keskellä ei ole mitään tärkeämpää kuin puolustaa elämän merkitystä
Ahdistavia ja tosia aiheita käsittelevän kirjan äärellä verkkolukupiiri päätyikin pohtimaan toivon merkitystä.
- Minä näin siellä toivoa, tosin olen patologinen toivon näkijä, vaikka kyse olisi kaikkein pahimmista dystopioista, Emmi kirjoittaa ja lisää, että:
- Todellisia sankareita eivät ole ne, jotka tekevät isoja, näyttäviä tekoja, vaan ne, jotka tekevät päivästä toiseen pieniä, arkisia asioita kaiken surun keskellä.
Verkkolukupiiri näki, että romaani piti sisällään toivoa. Romaani tuntui sanovan, että toivosta kiinni pitäminen ja toimintakyvyn säilyttäminen on ihmiskunnan ainoa mahdollisuus.
- Kaikkein tärkeintä on minusta se, että jaksamme yrittää kuvitella myös parempia tulevaisuuksia ja tehdä niitä pieniä, tärkeitä tekoja, Emmi Itäranta kirjoittaa ja haluaa päättää verkkolukupiiriin sitaattiin kirjasta:
- Poimin lopusta lainauksen, joka jotenkin lohdutti minua: "Loputtoman väkivallan keskellä ei ole mitään tärkeämpää kuin puolustaa elämän merkitystä, sitä sitkeämmin, mitä turhauttavammalta, toivottomammalta ja lohduttomammalta se tuntuu.”
Lue Elina Hirvosen romaani Kun aika loppuu e-kirjana!
Koko lukupiirichat luettavissa täältä:
Raili / Yle 30.10.2017 10.53
Tervetuloa Emmi Itärannan verkkolukupiiriin. Luettavana kirjana on ollut Elina Hirvosen romaani Kun aika loppuu.
Keskustelu alkaa klo 19.00.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.00
Tervehdys kaikille, ja tervetuloa verkkolukupiiriin!
Niina 2.11.2017 19.00
Hei!
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.00
Tänä iltana keskustellaan Elina Hirvosen romaanista Kun aika loppuu. Ketä meitä on paikalla?
Niina 2.11.2017 19.00
Minä olen!
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.01
Onko muita? Minulla on vino pino ajatuksia ja kysymyksiä kirjasta, toivottavasti jollakulla muullakin. :)
Niina 2.11.2017 19.01
Luin kirjan ekan kerran vuonna 2015 heti kun se ilmestyi, nyt uudestaan.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.01
Minä taas luin sen ensimmäistä kertaa nyt, kahdesti peräkkäin.
Millaisia ajatuksia ja tuntemuksia kirja herätti?
Niina 2.11.2017 19.02
Huomasin että mun lukukokemus oli erilainen nyt kuin kaksi vuotta sitten. Olin hämmentynyt ja vähän säikähdin miten paljon maailma on muuttunut tässä ajassa.
Kirjahan sijoittuu tulevaisuuteen.
Tulevaisuus tuntui tulleen lähemmäs kahdessa vuodessa.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.03
Kyllä, itse sijoitin sen noin parinkymmenen vuoden päähän. Tuo on tosi kiinnostavaa!
Niina 2.11.2017 19.03
Kirjan ilmestymisen jälkeen on tapahtunut maailmassa niin paljon.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.03
Millaisia muutoksia huomasit tänä aikana tapahtuneen?
Niina 2.11.2017 19.03
Terrori-iskujen aalto, pakolaisten tulo Eurooppaan isossa mittakaavassa, Trumpin valinta, Brexit...
Ilmastonmuutoksesta on tullut myös paljon isompi puheenaihe julkisuudessa kahdessa vuodessa.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.04
Kyllä! En tosiaan tullut ajatelleeksi, että kaikki nuo ovat tosiaan tapahtuneet kirjan ilmestymisen jälkeen.
Niina 2.11.2017 19.04
Joo, se on tosi hurjaa!
Mutta kerro sinä lukukokemuksestasi kun luit nyt ekan kerran.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.04
Minusta kirjan lukeminen tuntui samanaikaisesti pelottavalta ja silti toiveikkaalta.
Niina 2.11.2017 19.05
Olet itse kirjoittanut ilmastonmuutokseen liittyen
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.05
Kyllä - olen pohtinut ilmastonmuutoksen vaikutuksia ihmisiin yksilötasolla ja myös yhteiskuntaan.
Niina 2.11.2017 19.05
Hei, ihmiset, tässä chatissa oli kuulemma tekninen ongelma. Me näytään vasta nyt!
Tulkaa mukaan!
Stiina 2.11.2017 19.06
Mukana ollaan. :)
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.06
Ahaa! Tervetuloa mukaan kaikki, käykää rohkeasti tervehtimään!
Hei Stiina!
Onko paikalla muita?
Tiina 2.11.2017 19.06
Nyt myös mukana!
JLo 2.11.2017 19.06
Terve, seuraan hiljaisesti täältä sivusta
Stiina 2.11.2017 19.06
Hei, kiva olla täällä. Eka kerta mulle verkkolukupiiri. Ja kiinnostava kirja! :)
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.06
Hienoa, tervetuloa!
Kirsi 2.11.2017 19.07
Nyt minäkin pääsin mukaan :)
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.07
Saa myös seurata sivusta, kaikki ovat tervetulleita. :)
Maria 2.11.2017 19.07
Mukana myös.
Anne 2.11.2017 19.07
Mukana
KJV 2.11.2017 19.07
Mukana ollaan :)
Mari 2.11.2017 19.08
Mukana ollaan
Kirsi 2.11.2017 19.08
Aivan mahtava ja vaikuttava kirja on tämä.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.08
Ensimmäinen kysymykseni teille on: millaisia ajatuksia ja tuntemuksia romaani teissä herätti? Itse olin siitä hyvin vaikuttunut.
Kirsi jo ehtikin sanoa jotain!
Tiina 2.11.2017 19.08
Jäi kyllä mieleen. Ajattelin pitkään kirjan teemoja.
Stiina 2.11.2017 19.08
Vaikka niin totta niin myös ahdistavaa.
Mari 2.11.2017 19.08
Mäkin luin kirjan ensimmäisen kerran vuonna 2015 ja se teki suuren vaikutuksen.
Niina 2.11.2017 19.08
Mä jo kirjoitinkin tuolla alussa, että maailma on muuttunut hurjasti kahdessa vuodessa, kirjan teemat ovat tulleet todemmiksi.
Tiina 2.11.2017 19.08
Varsinkin Aslakin näkökulma oli mielestäni hyvin kuvattu
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.09
Tiina: kiinnitin huomiota siihen, että Aslak ei ole minäkertoja...
Mari 2.11.2017 19.09
Totta, kahdessa vuodessa on tapahtunut paljon.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.09
...mutta Aava ja Laura ovat. Se oli minusta kiintoisa kerrontaratkaisu.
Tiina 2.11.2017 19.09
Totta
Anne 2.11.2017 19.09
Minunkin mielestä kirja oli ahdistava. Se, että se sijoittuu tulevaisuuteen, mutta itse koin kirjan ajankohtaiseksi.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.09
Samoin.
Pidin sitä pelottavan ajankohtaisena.
Niina 2.11.2017 19.10
Mulle tuli karmea fiilis, että 20 vuoden päästä tilanne on paljon pelottavampi kuin kirjassa kuvataan.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.10
Totta, Niina.
Niina 2.11.2017 19.10
Tuntui siis että se kuvaa tätä aikaa, että olemme jo siinä tulevaisuudessa, josta kirja kertoo.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.10
Minustakin tuntui, että olemme jo näitten asioitten keskellä.
Tiina 2.11.2017 19.10
Samaa mieltä.
Valitettavasti
KJV 2.11.2017 19.11
Ilmastoasiat ovat kyllä erittäin ahdistavia kun niitä alkaa todella miettiä
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.11
Toiko mielestänne kirjaan lisäarvoa se, että se sijoittui lähitulevaisuuteen? Olisiko se yhtä hyvin voinut tapahtua nykyhetkessä?
Stiina 2.11.2017 19.11
Teemoista paljon muilla samaa, vaikka Jussi Valtosella. - Tämä on meidän elämäämme.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.11
Valtonen kävi minullakin mielessä!
KJV 2.11.2017 19.11
Ehkä tuolla sijoituksella pyrittiin herättelemään?
Niina 2.11.2017 19.11
Emmi: Pohdin samaa. Mutta tilanne on tosiaan muttunut ihan viime aikoina hurjaa vauhtia.
Tiina 2.11.2017 19.12
Se, että tarkkaa ajankohtaa ei mainittu voi pitää kirjan tuoreempana pitkään.
KJV 2.11.2017 19.12
Vaikea tosiaan sanoa kun asiat muuttuvat niin nopeaa tahtia. Nyt tuntuu että olisi voinut tapahtua nykyhetkessäkin, mutta onko se vain jälkiviisautta..
Mari 2.11.2017 19.12
Muutoksen vauhti on jotenkin pelottavaa.
Niina 2.11.2017 19.13
Näitä kaikkia kirjan henkilöitä ahdistaa ilmastonmuutos aktiivisesti, ehkä se on vasta tulossa tulevaisuudessa enemmän. Ei voi enää ummistaa silmiään.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.13
Tuo ahdistavuus, jonka moni on nostanut esiin, oli minusta yksi keskeinen asia - ympäristöahdistus yksilön ja yhteiskunnan tasolla. Miten se mielestänne kietoutuu tuon perheen tarinaan?
Minusta tuntui, että se suorastaan määritteli sitä.
Niina 2.11.2017 19.13
Kaikki kirjan henkilöthän toimivat jotenkin suhteessa ilmastonmuutokseen.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.13
Kyllä.
Kirsi 2.11.2017 19.14
Välillä piti lukiessa pysähtyä hengittelemään ja miettimään, koska tuli asiat tuli jotenkin niin lähelle. Nyt on tosiaan tapahtunut paljon pienen ajan sisällä. Ja tosiaan kaikki tuntuu menevän vain vielä pahempaan suuntaan. Minullekin tuli mieleen Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät, luin sen juuri nyt kesällä. Tosin siinä oltiin vielä pidemällä teknologiassa.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.14
Aslak on perinyt vanhempiensa idealismin ympäristöasioissa, mutta myös ahdistuksen.
Ja Aavan maailmantuska painottuu ehkä enemmän sosiaaliseen eriarvoisuuteen, mutta sekin on sidoksissa ympäristöön.
Niina 2.11.2017 19.15
Mulle jäi mieleen monta ilmastonmuutokseen liittyvää yksityiskohtaa.
Kirsi 2.11.2017 19.15
Jota on yritetty piilottaa, Laura oman äitinsä psyykkistä sairautta jne.
Niina 2.11.2017 19.16
Se, että Somaliassa ei ollut enää kelvollista säätä viljelyyn. Tuli mieleen tämä nyt päättynyt Suomenkin satokausi, viljat mätänivät peltoon, kun koko ajan satoi.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.16
Tuo piilottaminen oli minusta kiinnostavaa myös. Vanhemmat siirsivät lapsilleen asioita sekä hyvässä että pahassa.
Stiina 2.11.2017 19.16
Niina: Hyvä, kiinnostava rinnastus!
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.17
Olisin kiinnostunut siitä, miten te muut näitte Aslakin tekojen syyt. Oliko niitä? Tarjoaako kirja selityksiä siihen, että Aslak päätyy terroristiksi?
Niina 2.11.2017 19.17
Aslakhan itse selittää tekoaan kirjassa.
Hänellä on siis ns. ideologisia syitä.
Stiina 2.11.2017 19.18
Minulle ei tarjonnut. Me, ja kuvitteelliset henkilötkin, päädymme kuitenkin aina itse omiin ratkaisuihimme.
Niina 2.11.2017 19.18
Mielenterveysongelmat tulevat esille myös.
Tiina 2.11.2017 19.18
päällimmäisenä jäi mieleen, että eikö ihmiskunta todella ikinä opi. oli kyse sitten ilmastonmuutoksesta tai psyykkisten sairauksien hoidosta.
Niina 2.11.2017 19.18
Mutta mikään yksittäinen asia kai ei selitä tuollaista.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.18
Minustakaan kirja ei tarjonnut yksittäistä selitystä tai syytä, vaan mutkikkaan monien asioitten kimpun.
Niina 2.11.2017 19.19
Eri henkilöt puhuvat halusta päästä pois. Sitä tarjotaan myös selitykseksi.
Kirsi 2.11.2017 19.19
Hyvä pointti Tiinalla.
Stiina 2.11.2017 19.19
Minusta oli pelottavaa myös sellainen ajatuksellinen yhteys, että luin aikanaan erään koulusurmaajan isän pojastaan kirjoittaman kirjan. Ja hänellekin oman pojan toiminta tuli täytenä yllätyksenä.
Emme tunne toisiamme fiktiossa, emme tunne toisiamme tosielämässä. Edes perheen sisällä.
Niina 2.11.2017 19.20
Silleenkin tämä on tullut ajankohtaisemmaksi, kun terrorismia ja yksittäisiä terrori-iskujen tekijöitä on koko ajan enemmän.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.20
Erittäin hyvä pointti, Stiina.
Olen samaa mieltä.
Tiina 2.11.2017 19.20
ja vaikka apua hakisi, on sitä todella vaikea saada, ilman valtavaa rahallista panostusta
Maria 2.11.2017 19.20
Minusta Aslakin teon perimmäiset syyt olivat hänen mielenterveysongelmat + lisäksi heikomman manipulointi, eli se iskuryhmän johtohahmohan esitti Saharafloweria.
Niina 2.11.2017 19.20
Aslakia myös kiusataan rankasti koulussa.
Maria 2.11.2017 19.20
Ja rakkaudestahan ihminen on valmis tekemään lähes mitä tahansa.
Niina 2.11.2017 19.21
Hän on introvertti, yksinäinen.
Maria: kyllä.
Tiina 2.11.2017 19.21
Aslak oli pelottavan samaistuttava henkilö
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.21
Kyllä, Aslakille kasautuu monta ongelmaa, jotka tekevät hänestä haavoittuvan. Ja siihen haavoittuvuuteen käy terroristi kiinni.
Niina 2.11.2017 19.21
Tiina: mihin sä samaistuit hänessä?
Kirsi 2.11.2017 19.21
Aslakin teossa oli mukana ääriajattelua, sen ikävimmässä muodossa, joka ei useinkaan pääty positiiviseen lopputulokseen, jos mukana on myös mielenterveydellisiä ongelmia.
Stiina 2.11.2017 19.21
"Aslak oli pelottavan samaistuttava henkilö" = siis hyvin kirjoitettu persoona, uskottava.
Niina 2.11.2017 19.22
Stiina: Joo, aivan!
Tiina 2.11.2017 19.22
omalla taustalla mahdollisuus Aslakin valitsemalle polulle olisi ollut olemassa. onneksi itse siltä vältyin.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.22
Tiina: huh, ja hyvä niin. Minustakin Aslak oli uskottava ja moniulotteinen.
Pidin kiinnostavana sitä, että hänet kuvataan erittäin herkkänä lapsena ja nuorena, joka ei halua vahingoittaa yhtäkään elävää olentoa.
Anne 2.11.2017 19.23
Mielestäni yksi syy voisi olla Aslakin syrjäytyminen kaveripiireistä. Ja sitten tuli tämä Saharaflower, joka esitti ystävää. Lopussa kävi mielessä, että miten Aslakin olisi käynyt henkisesti, jos hän olisi saanut tietää, että kyseessä olikin "värvääjä", mies.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.23
Kuitenkin se herkkyys kääntyy häntä vastaan, kun hän ei saa apua ongelmiinsa.
Tiina 2.11.2017 19.23
tietysti venytän nyt ajatuksen äärimmilleen, mutta kirjaa lukiessa en voinut välttyä vertaamiselta
Niina 2.11.2017 19.24
Tiina: uskon, että meissä kaikissa on olemassa kapasiteetti kaikenlaisiin tekoihin.
KJV 2.11.2017 19.24
Niina: minä myös, tietyssä tilanteessa
Tiina 2.11.2017 19.24
olin jotenkin helpottunut, että Aslakille ei ikinä selvinnyt Saharaflowerin todellinen henkilöllisyys.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.25
Olen samaa mieltä Niinan kanssa. Olosuhteet muokkaavat ihmistä valtavasti, eikä kukaan voi tietää, mihin ääritilanteessa itse olisi valmis.
Kirsi 2.11.2017 19.25
Siinä lopussa taisi olla juuri tuosta asiasta, kun poliisille ilmeni, että Aslak on kasvissyöjä. Muistaakseni kävivät keskustelua juuri tästä, toisen vahingoittamisesta.
Niina 2.11.2017 19.26
Mitä ajattelette, millaista tätä kirjaa on lukea 20 vuoden päästä, siinä ajassa, jota se fiktiivisesti kuvaa?
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.26
Mitä ajattelette siitä, että Laura ja Aava kokevat suurta vastuuta ja syyllisyyttä Aslakin teosta?
Stiina 2.11.2017 19.26
Ajatteletteko, että meistä jokainen voisi olla yksinäisenä ihmisenä herkempi tarttumaan mahdollisuuteen yhteisöllisyydestä, ystävyydestä? Eli jollain lailla ehkä myös ei olisi niin kontrolloiva/tarkka, mitä voi olla takana? [En tarkoita kirjoittaa syyllistävässä vaan pohtivassa mielessä.]
Niina 2.11.2017 19.26
Ah, kaksi kysymystä samaan aikaan :)
Emmi: minusta se tuntuu luonnolliselta.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.26
Stiina: kyllä, introvertinkin ihmisen tarve yhteisöllisyyteen on niin vahva, että uskon sen tekevän yksinäisestä ihmisestä melko haavoittuvan.
On eri asia valita yksinolo kuin jäädä yksin ja ulkopuolelle.
Tiina 2.11.2017 19.27
samaamieltä Emmin kanssa
KJV 2.11.2017 19.27
Samoilla linjoilla, yhteenkuuluvuus on todella tärkeää vaikka olisi introvertti ja viihtyisi yksin
Stiina 2.11.2017 19.28
Emmi: Uskon, että syyllisyys on yksi syvimpiä tunteitamme. (Kirjan) perheessä syyllisyys korostuu, kun kokee, että olisi pitänyt... jotain...
Kirsi 2.11.2017 19.28
Ajattelen samoin. Läheiset varmasti tuntevat syyllisyyttä tuollaisessa tilanteessa.
Niina 2.11.2017 19.28
Ulkopuolelle jääminen on hyvä kasvualusta katkeruudelle ja epätoivoisille teoille. Ihminen haluaa tulla nähdyksi ja kokea olevansa arvokas.
Tiina 2.11.2017 19.28
syyllisyyden tunteminen tilanteessa varmasti inhimillistä, vaikkakin turhaa. jokainen tekee päätöksensä lopulta itse.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.28
Aslak itsehän korostaa, että hänen teoillaan ei ole tekemistä perheen kanssa. Mutta en tiedä, voisiko kukaan olla kantamatta syyllisyyttä tuossa tilanteessa.
KJV 2.11.2017 19.29
Ja sitten taas kun on mahdollisuus päästä joukkoon sitä saattaa olla valmiimpi tekemään asioita mitä muuten ei ehkä tekisi
Stiina 2.11.2017 19.29
Tässä kirjassa käsitellään monia hyvin syväluonteisia inhimillisiä aiheita. Ja taitavasti. - Mutta ahdistaa silti.
Niina 2.11.2017 19.29
Lionel Shriverin Poikani Kevinhän pohtii samaa asiaa, se uppoutuu äidin syyllisyyteen ja selviämiseen vielä syvemmälle kuin tässä.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.30
KJV: kyllä! Ihminen, joka on jäänyt vaille kokemusta joukkoon kuulumisesta, on valmis epätoivoisiinkin tekoihin saadakseen sen kokemuksen.
Niina 2.11.2017 19.30
Tämä on muuten ehkä yksi asia, mitä kautta voi määritellä perhettä, sitä mikä on perhe,
Kirsi 2.11.2017 19.30
Yksi asia jäi muuten vaivaamaan, eli se mitä Aslakille tapahtui lapsena, ja josta hän ei halunnut puhua. Ja mikä ei ilmeisesti sitten koskaan selvinnyt.
Maria 2.11.2017 19.30
Kirsi: Samaa mietin myös.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.30
Mietin myös tuota Aslakin lapsuustapahtumaa.
Niina 2.11.2017 19.30
Oma perheenjäsenen tekemänä tuollainen herättää syyllisyyden.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.31
Meillehän annetaan viite, että kyse on jostain väkivaltaisesta, mutta enempää emme saa tietää.
Niina 2.11.2017 19.31
Aslakille tapahtui jotain pahaa, tuli mieleen mahdollisuus, että hänet raiskattiin.
Hirveä taakka sille Aavalla kantaa.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.31
Hirvonen sirottelee minusta hienosti kirjaan viitteitä kaikesta, mikä Aslakia on saattanut murentaa ja viedä kauemmas muista, mutta ei tarjoa yhtä suoraviivaista selitystä.
Tuo lapsuuden todennäköisesti traumatisoiva kokemus on yksi niistä oljenkorsista, joista jokin lopulta katkaisee Aslakin selän.
Tiina 2.11.2017 19.32
jää mysteeriksi lukijalle, niin kuin kirjan perheellekin.
Stiina 2.11.2017 19.32
Emmi: Tämä on yksi syy, miksi kirja on niin vaikuttava.
KJV 2.11.2017 19.32
Se ehkä peilaa todellisuuttakin: löytyykö vastaaville teoille ikinä mitään "kunnollista" selitystä
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.32
Stiina: samaa mieltä.
Kirsi 2.11.2017 19.32
Joka tapauksessa tapahtuma vaikutti Aslakin psyykkeeseen.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.33
Näin minäkin ajattelin, että ehkä mitään selkeitä selityksiä ei ole, koskaan.
Niina 2.11.2017 19.33
Joo, todellisuudessakinhan mietitään parhaillaankin ankarasti, mikä ajaa ihmisen terroristiksi tai ampujaksi.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.34
Miten tulkitsette romaanin nimen, Kun aika loppuu? Kenen, minkä tai keiden ajasta siinä on kyse?
Niina 2.11.2017 19.34
Nimi on hyvä. Karmiva.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.34
KArmiva ja minusta monitasoinen.
Niina 2.11.2017 19.34
Maapallon ajasta on kyse ainakin.
Mari 2.11.2017 19.35
Ihmiskunnan aika loppuu, näin mä sen ajattelin.
Niina 2.11.2017 19.35
Aslakin aika loppuu. Hän taitaa sanoakin nuo sanat ääneen kirjassa.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.35
Maapallon, tämän perheen, Aslakin - ehkä ihmisten rakentaman yhteiskunnan sellaisena kuin tunnemme.
Anne 2.11.2017 19.35
Itse koin kirjan nimestä, että äidiltä loppui aika Aslakin suhteen.
Tiina 2.11.2017 19.35
tulkitsen nimen viittaavan sekä maapalloon, että kirjan perheeseen
KJV 2.11.2017 19.35
Sama kävi mielessä, meidän kaikkien aika
Niina 2.11.2017 19.35
Lauran aika pelastaa Aslak loppuu.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.35
Onnistunut nimivalinta siis, koska sieltä voi lukea niin monta asiaa!
Mari 2.11.2017 19.35
kaiken kaikkiaan vaikuttava kirjan nimi
Stiina 2.11.2017 19.36
Minulle nimi tarkoitti, että aika loppuu ihmisten yhteiskunnalta (globaalisti) = me emme enää osaa olla ihmisiä tai keskenämme, olemme tuhonneet luonnon, aika loppuu meiltä kaikilta. Silti on myös toivoa.
Niina 2.11.2017 19.36
Laura - siis Aslakin äitihän on muuten myös salaisesti helpottunut kaiken hirveyden keskellä: nyt se on ohi.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.36
Tuo helpotus oli minusta yllättäväkin asia lopussa.
Mari 2.11.2017 19.36
Niina: totta
Niina 2.11.2017 19.36
Laura on siis osannut syvällä sisällään odottaa tätä. Ja nyt odottamisen piina on ohi, aika on loppunut senkin suhteen.
Kirsi 2.11.2017 19.36
Itse mietin, että kaikesta ajasta. Noihin mitä jo mainittu voisi lisätä vielä sen kuolleen tytön, jota Aava ei ehtinyt pelastamaan. Kirjassa oli paljon näitä.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.36
Se viittasi mahdollisuuteen, että perhe voisi löytää jonkinlaisen uuden yhteyden tuon tragedian seurauksena.
Kirsi: totta!
Niina 2.11.2017 19.37
Perheen aika loppuu, joo.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.37
Oliko kirjassa mielestänne toivoa kaiken ahdistuksen ja lopunajan tunnelman keskellä?
Tiina 2.11.2017 19.37
aina on toivoa
Niina 2.11.2017 19.37
No tämä onkin hyvä kysymys. En tiedä!
Mari 2.11.2017 19.38
mä koin että oli toivoa. Arki kuitenkin jatkuu aina.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.38
Minä näin siellä toivoa, tosin olen patologinen toivon näkijä, vaikka kyse olisi kaikkein pahimmista dystopioista...
Niina 2.11.2017 19.38
Toivonmuruja oli, ikään kuin hopereunuksina, mutta minut valtasi syvä lohduttomuus, ainakin tällä lukukerralla.
Kirsi 2.11.2017 19.38
Oli ainakin toivoa siitä, että jotkut ihmiset jaksavat taistella edelleen.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.38
Aivan valtavaa surua siellä oli myös.
Poimin lopusta lainauksen, joka jotenkin lohdutti minua: "Loputtoman väkivallan keskellä ei ole mitään tärkeämpää kuin puolustaa elämän merkitystä, sitä sitkeämmin, mitä turhauttavammalta, toivottomammalta ja lohduttomammalta se tuntuu.”
Niina 2.11.2017 19.39
Kyllä, pohjatonta surua, hiljaista, kaikkialle levittäytyvää surua.
KJV 2.11.2017 19.39
Hyvin osuva lainaus
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.39
Tuo minusta antoi ajatuksen siitä, että kaikkein pahimmissakin olosuhteissa on tärkeää tehdä jotain, mikä pitää toivoa yllä, koska muuten kaikki todellakin on lopussa, peruuttamattomasti.
Kirsi 2.11.2017 19.40
Hyvä lainaus.
Tiina 2.11.2017 19.40
kaunis lainaus. taistelun täytyy jatkua.
Niina 2.11.2017 19.40
Joo, kyllä sitä toivoa oli sinne kirjoitettu. Itse olen taipuvainen synkistelyyn, niin ei ehkä niin minuun tehonnut.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.40
Ja ehkä myös, että todellisia sankareita eivät ole ne, jotka tekevät isoja, näyttäviä tekoja, vaan niitä, jotka tekevät päivästä toiseen pieniä, arkisia asioita kaiken surun keskellä.
Stiina 2.11.2017 19.40
Kuuntelin ennen lukupiiriä Elina Hirvosen ja Rauli Virtasen haastattelun. Siinä nousi hyvin, miten eri maailmoissa me eri mantereilla elämämme. Ja millaisia asioita pidämme itsestään selvyytenä, vaikeuksina tms. Kiinnostavia ajatuksia. Lukiessaankin katsoo aina niin omasta näkökulmastaan (kapeasti).
Mari 2.11.2017 19.41
Kuuntelin Stiina saman
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.41
Tuo erillisten maailmojen ajatus nousi minusta kirjassakin esiin useaan otteeseen, esim. kun puhutaan Aavan työstä Afrikassa ja lomista Euroopassa.
Niina 2.11.2017 19.41
Stiina: kirjassahan rinnastetaan Somalian ja Helsingin ihmisen halu lähteä, vaihtaa maisemaa.
Toisille se on mahdollista, toisille ei.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.41
Niina: totta!
Ja myös, kun Aslak puhuu siitä, miten ihmisiä kiinnostaa enää vain itsensä eikä valokuvia oteta siksi, että kuvattaisiin jotain mitä nähdään, vaan siksi, että itse näyttäisiin.
Niina 2.11.2017 19.42
Aava joutuu nielemään oman ahdistuksensa, kun hänellä on kuitenkin valinnanvapaus.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.43
Se myös korostaa erillisten, oman persoonan ympärille keskittyneiden maailmojen ajatusta.
KJV 2.11.2017 19.43
Emmi: hyvä huomio!
Tiina 2.11.2017 19.43
tuo valokuvaaminen kyllä osui ja upposi nyky-yhteiskuntaan!
Kirsi 2.11.2017 19.43
Näitä on aina tärkeä ajatella, vaikka ei itse suoranaisesti pystykään välttämättä vaikuttamaan asioihin. Se, että kuitenkin olisi kiitollinen, jos asiat ovat hyvin.
Niina 2.11.2017 19.44
Toivosta vielä: Aslak on jo lapsena epätoivoinen, kun alkaa hahmottaa maailman pahuutta, Laura sanoo hänelle, että sinä voit olla se, joka tekee toisin, joka muuttaa maailmaa. Se on idealistista, mutta toisaalta mitä muuta mahdollisuutta meillä on kuin ajatella noin.
Stiina 2.11.2017 19.44
On jotenkin pelottavaa, miten lähelle kirjan teemat tulevat tätä hetkeä. Mietin esim. tilannetta, jossa Turun puukotusten jälkeen ihmisten kerrottiin ottavan selfieitä torillä. - Tuleeko fiktiosta pikkuhiljaa totta?
KJV 2.11.2017 19.44
Stiina: totuus on tarua ihmeellisempää
Niina 2.11.2017 19.44
Stiina: niinpä!
Tiina 2.11.2017 19.44
Kirsi: niin totta!
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.45
Noita selfie-uutisia katastrofipaikoilta tulee nykyisin usein. Tieteiskirjallisuus on ennustellut tämäntyyppisiä asioita jo ainakin parikymmentä vuotta.
Lukiko muuten kukaan tätä edes vähän scifinä, kun lähitulevaisuudessa oltiin? Minä en lukenut.
Niina 2.11.2017 19.46
En kyllä lukenut scifinä. Toivon, että olisi scifiä.
Tiina 2.11.2017 19.46
samalla kun Laura luo Aslakille toivoa tulevasta, asettaa hän myös pojalleen paineita.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.46
Ne muutamat viitteet esim. Pohjoisnapajään sulamiseen, mitä ei ole vielä tapahtunut, tuntuivat niin väistämättömiltä, etten osannut ajatella niitä muuna kuin realismina.
Tiina 2.11.2017 19.46
pieni lapsi voi käsittää, että tulevaisuus on hänen harteillaan
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.47
Tiina: kyllä, Laura ei ehkä äitinä osannut vastata poikansa tarpeisiin, koska kantoi haavoja omasta lapsuudestaan.
Tiina 2.11.2017 19.47
totta
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.47
Mikä ei tarkoita, ettei hän olisi rakastanut poikaansa.
Hän ei vain pystynyt tarjoamaan sitä apua, jota tämä olisi tarvinnut.
Tiina 2.11.2017 19.48
samaa mieltä!
Niina 2.11.2017 19.48
Minusta perhe oli kuitenkin melko tavanomainen.
Siis tarkoitan, että kaikissa perheissähän on haavoja, isompia tai pienempiä.
Kirsi 2.11.2017 19.48
Kiinnitin myös huomiota kohtaan, että tupakkaa ei enää myyty Euroopassa silloin.
Niina 2.11.2017 19.49
Sitten on eroja, että miten hyvin on osannut käsitellä omia haavojaan, ettei siirrä niitä tahattomasti eteenpäin.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.49
Kyllä, kaikissa perheissä on omat haavansa. Tuli mieleen Anna Kareninan aloitus kaikista onnettomista perheistä.
Tiina 2.11.2017 19.49
Kirsi: se sai pienen hymynvireen aikaan.
Niina 2.11.2017 19.49
Kirsi: Joo, sekin oli uskottavaa, että tupakkaa ei enää saanut!
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.50
Tuo tupakkakielto oli minusta yksi niistä hauskoista pienistä yksityiskohdista, jotka rakensivat ajankuvan.
Tai hauska on ehkä väärä sana... taitava olisi parempi. :)
Kiinnitin huomiota siihen, että sekä Laura, Aava että Aslak itse ajattelevat Aslakia pikkupoikana niitten kaikkein pahimpien tapahtumien hetkellä. Se tuntui minusta hyvin luonnolliselta reaktiolta.
Että omaa lasta tai pikkuveljeä ei pysty näkemään terroristina, sillä omassa mielessä hän on yhä se lapsi.
Kirsi 2.11.2017 19.51
Se oli myös todella surullista...
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.51
Hyvin surullista.
Niina 2.11.2017 19.52
Joo, sitä just tarkoitin kanssa sillä perhe-asialla. Että jos on nähnyt jonkun lapsen kasvavan ja kasvanut itse sen kanssa, niin sen ihmisen näkee aina sitä kautta lopulta.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.52
Jäin miettimään sitäkin, oliko siinä yksi Aslakin ongelmakohdista: että hän ei ole osannut ottaa aikuisen roolia yhteiskunnassa, tai saanut yhteiskunnalta tukea jota olisi tarvinnut voidakseen ottaa sen.
Niina 2.11.2017 19.52
Aslakiahan kyllä yritettiin auttaa.
Tai ainakin Laura yritti.
Anne 2.11.2017 19.53
Itselle j
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.53
Niin yritettiin, mutta Laura sanoo myös, että heistä tuntui, että he olivat asian kanssa ihan yksin.
Anne 2.11.2017 19.53
Itselle jäi sellainen mielikuva isästä, että hän vähätteli Aslakin ongelmia.
Mari 2.11.2017 19.53
Joo, niin jäin minullekin.
Tiina 2.11.2017 19.53
ei halunnut puuttua
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.54
Anne: tuo oli minunkin vaikutelmani. Isä jäi muutenkin hyvin etäiseksi, varmaankin tarkoituksella, koska hänelle ei annettu omaa kertojaääntä.
Niina 2.11.2017 19.54
Se isä ei minusta halunnut nähdä, että on ongelma.
Kirsi 2.11.2017 19.54
Aivan.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.54
Juuri näin.
Niina 2.11.2017 19.55
Se Laura joutui kantamaan sitä yksin.
Kaikki on niin yksin tuossa kirjassa!
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.55
Niina: niin on! Yksinäisyys on selvästi yksi niistä isoista suruista, joita ympäristöahdistus lisää.
Eli ihmiset eivät kadota yhteyttä vain luontoon, vaan myös toisiinsa.
Stiina 2.11.2017 19.56
Niina: Mutta silti kaikki eivät pääty samanlaisiin ratkaisuihin. Jokainen hakee niitä omasta persoonastaan käsin.
Niina 2.11.2017 19.56
Emmi: tuo on kiinnostava ajatus.
Lisääkö ulkoa tuleva katastrofi yksinäisyyttä? Eristääkö se ihmiset?
Voisihan ajatella, että se toisi ihmisiä myös yhteen...?
Tiina 2.11.2017 19.57
Emmi: sekin on huomattavissa jo nykyäänkin. vanhukset ja nuoret syrjäytyvät.
Kirsi 2.11.2017 19.57
Näin minäkin ajattelisin, mutta välttämättä näin ei käy.
Stiina 2.11.2017 19.57
Kysymys: Koitteko että naisten tunteet, ajatukset, asiat saivat kirjassa enemmän tilaa?
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.57
Ehkä jollain tavalla katastrofi myös luo yhteyksiä, esimerkiksi Aavan ja afrikkalaiskylien asukkaiden välille.
Niina 2.11.2017 19.57
Katastrofi tuo yhteen Eerikin ja Lauran... noin niinkun tämän kirjan henkilöiden tasolla.
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.58
Minusta Lauran, Aavan ja Aslakin tunteet ja ajatukset saivat tilaa aika tasavertaisesti.
Niina: totta!
Emmi Itäranta 2.11.2017 19.59
Meillä tulee juuri tunti täyteen - voidaan jatkaa vielä hetki, jos teillä on viimeisiä ajatuksia tähän loppuun.
Jos ei ole, laitan vielä yhden lainauksen kirjasta. Sekin liittyy toivoon, jota kynsin ja hampain halusin sieltä löytää...
Niina 2.11.2017 20.00
Mä jään miettimään tuota erilleen joutumista ja yhteentulemista ulkoisen uhan osuessa kohdalle!
Tiina 2.11.2017 20.00
ilman tätä lukupiiriä en olisi kirjaa varmaan koskaan lukenut. mutta kannatti lukea! vaikka ahdistava olikin...
Kirsi 2.11.2017 20.01
Ainakin haluan sanoa kiitokset kaikille keskustelusta. Odotin kovasti, että pääsen jakamaan ajatuksia kirjasta muiden kanssa.
Niina 2.11.2017 20.01
Emmi: Joo, lopetetaan toivoon, se on hyvä.
Anne 2.11.2017 20.01
Minulla sama tunne kuin Tiinalla. Välillä piti pitää taukoa, kun ahdisti.
Emmi Itäranta 2.11.2017 20.01
Kiitokset myös teille kaikille! Tämä lainaus on kirjan alkupuolelta, missä Laura luennoi opiskelijoille:
”...toivosta luopuminen perustuu vain omaan kyvyttömyyteeni kuvitella parempaa maailmaa, ei siihen, mitä oikeasti voi tapahtua.”
Kaikkein tärkeintä on minusta se, että jaksamme yrittää kuvitella myös parempia tulevaisuuksia ja tehdä niitä pieniä, tärkeitä tekoja.
Niina 2.11.2017 20.02
KJV 2.11.2017 20.02
:)
Emmi Itäranta 2.11.2017 20.02
Suuri kiitos kaikille keskustelijoille, oli ilo vaihtaa ajatuksia kanssanne!
Niina 2.11.2017 20.03
Kiitos!
Mari 2.11.2017 20.03
Kiitos samoin!
KJV 2.11.2017 20.03
Kiitos kiinnostavasta lukupiiristä!
Tiina 2.11.2017 20.03
kiitos!
Anne 2.11.2017 20.03
Kiitos!
Stiina 2.11.2017 20.03
Kiitos :)
Maria 2.11.2017 20.03
Kiitos!
Emmi Itäranta 2.11.2017 20.04
Näkemiin kaikille ja hyvää syksyn jatkoa, moi moi!
