Hyppää pääsisältöön

"Enemmän liikuntaa, vähemmän kaljaa" – näin miehet ajattelevat painonhallinnasta

Miehellä on kädessä jäätelötötterö.
Miehellä on kädessä jäätelötötterö. Kuva: pixabay.com/Free-Photos mies,painonhallinta,vaakakapina

Huono omatunto herkuista ei ole naisten yksinoikeus. Myös miehet syyllistyvät syömisistään. Miesten keinot yrittää hallita painoaan ovat varsin suoraviivaisia, kertoo Vaakakapinan kysely.

Pulla. Makkara. Sipsit, ribsit ja pizza. Näihin ei miehen omasta mielestään tulisi sortua.

Kun Vaakakapina kysyi miesten kokemuksia painonhallinnasta ja ajatuksia omasta kehosta, kävi selväksi, että herkuttelumorkkis on myös miehille tuttu piina. –Morkkikseni aiheet: Pitsa. Ja kebab. Ja kebabpitsa.

Syntilistan kärjessä sokeri, alkoholi, höttöhiilarit ja rasva

–Yritän pysyä loitolla sokerista ja karkeista sekä syödä säännöllisesti ja pieninä annoksina. Kun hurahdan yrityksistä ja lupauksista huolimatta makeisiin niin voi tulla huono olo ja morkkis.

–Puolet sipsipussista syötyäni tulee tunne miksi taas ostin niitä

Suklaata pidetään naisten heikkoutena, mutta kaakaon ja sokerin rakkausliitto murtaa myös miehisen itsekuripanssarin. Mitä tulee koettuun katumukseen, suklaa on sukupuolineutraali viettelys.

–Olen lopettanut suklaan syönnin, joka oli vuosia lähes päivittäistä. Suklaan lopettaminen oli todella vaikeaa, mutta aika muutokselle oli kypsynyt.

–Syön edelleen karkkia (en enää suklaata, koska minulla on sen suhteen addiktio) ja joskus määrät ovat suuria.

Ryyppyputkistakin tulee morkkis, mutta nykymiehelle ei niinkään itse dokaamisen takia, vaan alkoholin kaloreiden! –Kaljassa ja lonkerossa on paljon kaloreita joita ei tule käytettyä.

Yksi vastaajista kertoi "på-lägg -heikkoudestaan". Hänen on vaikea vastustaa leivänpäällisiä eli erilaisia leikkeleitä. Kinkut, pekoni, juusto - ja kaiken alla tietysti paha, paha hiilaripommi - leipä itse.

–Olen leivänsyöjä, sen puputtaminen tuntuu olevan jotenkin kiellettyä . Lisäksi epäsäännöllinen työrytmi, tosi pitkät työpäivät ja liikkuva työ aiheuttaa myös hyvin epäsäännöllistä ruokarytmiä ja ruoat saattavat olla "mitä sattuu." Koen myös tästä morkkista, vaikka usein en asialle voi mitään. Ainahan ne eväät kylmälaukkuun olisi voinut tehdä.

Mies katsoo tiukasti peiliin

Mies osaa olla armoton sananiekka kuvaillessaan ruokailutottumuksiaan:

–Tingin järkevimmästä eli aamupalasta, lounaasta ja välipaloista, ja mätän niin perkeleesti iltaisin.

–Ostan kaupasta oikean ruuan lisäksi herkkuja, kuten sipsejä ja suklaata, ja sitten syön niitä illalla koneen ääressä. Jossain vaiheessa alkaa nukuttaa ja kellahdan sänkyyn miettien, että mitä tuli taas tehtyä.

Ryhtiliikkeet ja kuurit ovat tuttuja miehille. Valtaosa vastaajista tuntuu kannattavan hyvin perinteistä syö vähemmän, liiku enemmän -periaatetta. Tai, kuten eräs vastaaja kirjoittaa: Enemmän liikuntaa, vähemmän kaljaa.

–"Katson peiliin", eli mietin täysin rehellisesti sitä, mistä lihominen johtuu. Minulla syyt ovat hyvin yksinkertaisia. Syön hieman liikaa kerralla, liian nopeasti, liian paljon juustoja yms ja juon muutaman annoksen olutta viikossa liikaa (painonhallinnan näkökulmasta, muuten kulutus aisoissa).

Miestä harmittaa, jos hän sortuu lounasravintolassa ottamaan "kunnon ruoan" sijaan "höttöruokaa". Tällä tarkoitetaan esimerkiksi hampurilaista tai pizzapalaa. Normaalista kotiruoastakin voi tulla morkkis, jos mies kokee syöneensä liian ison annoksen.

–Lounaalla töissä tulee syötyä liikaa. Iltanapostelu on täysin päästä kiinni, mutta sitä on tosi vaikea muuttaa jostain syystä. Alkoholi sisältää paljon energiaa, ja seuraavana päivänä tulee usein syötyä liikaa roskaruokaa.

–Einesten ostaminen nälkäisenä harmittaa viimeistään sitten kun maha on pinkeänä kuin rantapallo. Sipsien ja muun roskaruoan syöminen harmittaa parin seuraavan päivän ajan, kun huomaa, että aineenvaihdunta on aivan sekaisin.

–Liikaa herkkuja kun olisi pitänyt syödä ruoka tai välipala. Eli nälkäisenä kauppaan kun menee niin tekee virhearvioita. Silloin herkuista ei edes nauti vaan ne ahmii nälkäänsä. Kaiken kaikkiaan turhaa.

Haudassa irti oravanpyörästä

Jojoilu on tuttua naisten lisäksi myös miehille, samoin repivät kuurit ja ääripäissä seilaaminen. Osa miehistä tiedostaa, etteivät nämä keinot tepsi, mutta eivät osaa muitakaan.

Aniharva muistaa unen merkityksen, eikä stressin purkamistakaan miesten vastauksissa juuri mainita keinona voida paremmin ja hallita painoa.

–Raju kuuri, joko VLCD, keto, paleo, 5:2 tai mikä nyt sattuukaan olemaan muotia. Nopea laihtuminen, nopea lihominen. Ja 2-3 vuoden päästä sama uudestaan kun uusi huippu saavutettu.

–Ne fiksut, pysyvän painonhallinnan - ei laihdutuksen - peruspilarit eivät ole olleet koskaan kunnossa minulla. Eivätkä näemmä tule olemaankaan, joten tästä oravanpyörästä ei tunnu pääsevän kuin saappaat jalassa.

Koukussa kehodataan?

Osa Vaakakapinan kyselyyn vastanneista miehistä ottaa painonhallinnan hyvinkin vakavasti. Vaakalukemaa ja muuta mitattavaa kehodataa seurataan insinöörimäisellä asenteella.

–Pidän virallisterveellisten suositusten mukaisen makroravinnejakauman, pidän tarkkaa ruokapäiväkirjaa sulamo.fi:n ja keittiövaa'an avulla ja vähennän hiilihydraatteja ja rasvaa ravinnostani niin, että syntyy noin 500kcal/vrk energiavaje. Kroppa kumminkin tottelee termodynamiikan peruslakeja, eli määrät ratkaisevat.

–Itse seuraan painoani päivittäin. Vaaka lähettää tulokset pilveen ja näen mittaukset kännykästäni. Vajaassa kolmessa vuodessa olen oppinut todella paljon kehoni toiminnasta ja vuotuisista sykleistä. Tiedän, että joitakin vaa'alla käynti ahdistaa, mutta itselleni vaaka toimii hyvänä palautteen antajana. Jos paino alkaa nousemaan nopeasti, koska olen lipsunut ruokarytmistä ja olen nautiskellut turhan usein herkkuja, niin vaaka ohjaa tekemään korjausliikkeen ajoissa.

Painonhallinta on näille miehille loogista ja selkeää, kuin alakoulun matematiikkaa. Suurin osa kyselyyn vastanneista miehistä suhtautuu painonhallintaan hyvin suoraviivaisesti.

Tästä on lyhyt askel siihen, että painonhallinnassa epäonnistuvaa pidetään ignoranttina tai luuserina.

Tasapainoa kaikilla rintamilla

Tyytyväisimpiä ovat ne vastaajat, jotka ovat lähteneet muuttamaan elämänsä kaikkia osa-alueita.

Pyrin tähtäämään pysyviin elämäntapamuutoksiin. En usko hetkellisiin dieetteihin. Yksi muutos kerrallaan. Kun muutoksesta on tullut osa rutiinia, otetaan taas yksi uusi muutos.

Ruokailutottumusten muutos on ensisijainen. Otan viinakset pois/ harvennan oluen määrää. Lisään proteiinin määrää ja vähennän huonojen rasvojen määrää. Kasvisten määrää lisään kuten myös kuitujen määrää. Pidän kerran viikossa mässypäivän, varsinkin jos treenaan sinä viikkona ekstrakovaa. Nukun hyvin, ja muistan myös levätä treenien välissä. Itse treenit aloitan niihin keskittyen. Treenaan säännöllisesti, eli teen 2 voimaharjoittelu ja 2 aerobista treeniä / vko. Maha sulaa ilman mitään erityistä nälkädieettiä. Retkahdukset ok, kunhan ei mitään viikkotolkulla kebabrullia tai pizza-suklaakakku -komboa.

Eräs vastaaja kertoo perusteellisesti oman elämänmuutostarinansa, joka huokuu levollista onnistumiseniloa:

"Omalla kohdallani väliaikainen kuuri ei toimi, joten kaikki muutokset olen suunnitellut pysyviksi elintapojen muutoksiksi.

Takana on jo vuodesta 2006 alkaen pudotusta noin 106 kilosta 74 kiloon noin kahdessa vuodessa. Sen jälkeen minulla todettiin krooninen korkea verenpaine, johon säädetty lääkitys lopetti painon putoamisen, ja paino alkoi hiljalleen nousta.

Viime vuonna minut irtisanottiin 20 vuoden työuran jälkeen, ja silloin painoa oli 87 kiloa. Aloitin irtisanomisaikana uuden rutiinin, johon kuuluu lepoa, liikuntaa ja hyvää ravintoa.

Lepo on kaikessa painonhallinnassa omasta mielestäni avain: ilman kunnollista ja riittävää yöunta keho ei reagoi oikealla tavalla.

Ravinto on myös olennaista: jos on aikaa ja mahdollisuus, kokkaan ruokani itse mahdollisimman vähän prosessoiduista raaka-aineista, ja yritän välttää paljon hiilihydraattia sisältäviä aineksia (eli perunaa). Siis paljon kasviksia ja sopivasti proteiinia.

Valkoisen leivän olen jättänyt pois jo kauan aikaa sitten, nykyään pöydässä kuluu vain täysjyväruisleipää. Myös sokerin käyttöä olen pyrkinyt vähentämään noin puoleen entisestä kulutuksesta.

En käytä mitään kevyttuotteita, vaan käytän kokkaamisessa voita ja kermaa. Alkoholin suhteen olen pyrkinyt "vähemmän, mutta parempaa" -linjaan.

Liikuntaa harrastan nykyään joka päivä. Uuden työn aloittaminen tosin vähän vie mahdollisuuksia liikkua joka päivä täysin oman suunnitelman mukaan, mutta joka päivä olen vähintäänkin pyrkinyt löytämään aikaa noin 45 minuutin kävelylle. Liikun vapaalla sauvakävelemällä sekä pyöräilemällä.

Näillä eväillä on irtisanomisen jälkeen pudonnut noin 10 kiloa. Oma painoindeksin mukainen ihannepainoni on 72 kiloa, mutta olen unohtanut kilotavoitteet ja etenen oman tuntemuksen mukaan. "

Tämä artikkeli on osa Vaakakapinan miesteemaa, jonka tarkoituksena on tehdä myös miesten ulkonäköpaineet ja kehovihan kulttuuri näkyväksi.

  • Vaakakapina - kansanliike, joka mursi pikadieettien vallan

    Kenenkään ihmisarvo ei ole kiinni kehon koosta

    Vaakakapina veti lääkärit, ministerit, kuntokeskukset ja ikilaihduttajat mukaan rintamaan. Kampanja mursi läskimyyttejä ja haastoi purkamaan kehovihan kulttuuria. Kun ihminen pitää itsestään, hän alkaa haluta itselleen hyviä asioita.

  • Sadun joulukirje: "Ajattelen edelleen, että ihminen on ihana!"

    Olkaamme kanssalaisia, ehdottaa Satu Lähteenkorva

    Millainen kulunut kapinavuosi on ollut Vaakakapinan psykologi Satu Lähteenkorvan näkökulmasta? Tässä Sadun joulukirje! Rakkaat vaakakapinalaiset ja sen rohkeat tukijat, En ole haikealla mielin, en, vaikka kohdallani päättyy yksi vaihe kapinassa, kun tehtäväni asiantuntijan roolissa päättyy. Olen saanut oppia paljon, enemmän kuin arvaatkaan.

Uusimmat sisällöt - Vaakakapina