Hyppää pääsisältöön

Jokelan koulusurmat herättivät keskustelua nuorista, ääri-ideologioista ja aseista

Jokelassa marraskuussa vuonna 2007 lukiolaisnuorukainen surmasi kahdeksan ihmistä ja lopulta myös itsensä. Veritekojen sanottiin horjuttaneen peruuttamattomasti suomalaisten turvallisuudentunnetta. Surmien jälkeen alkoi keskustelu tekojen syistä. Erityisesti nuorten hyvinvointi, ääri-ideologioiden vaikutus ja aseiden saanti Suomessa nousivat keskeisiksi aiheiksi.

Jokelan koulukeskuksessa Tuusulassa 18-vuotias koulun abiturientti Pekka Auvinen surmasi käsiaseella ampuen kuusi koulun oppilasta, koulun terveydenhoitajan ja rehtorin marraskuun 7. päivä 2007. Auvinen oli yrittänyt myös sytyttää koulun tuleen. Veritekojen jälkeen hän surmasi itsensä.

Väkivallanteko ei tipahda tuulesta eikä lapsen suru voi jäädä huomaamatta.― Leena Mäkijärvi

Koulukiusaamisesta, yksinäisyydestä ja lievästä paniikkihäiriöstä kärsinyt Auvinen oli suunnitellut surmia jo kuukausia aiemmin. Teot ja niiden suunnitelmallisuus antoivat aiheen pohtia, miksi nuori tekee näin järkyttäviä tekoja. A-studion (2007) haastattelussa lasten ja nuorten mielenterveystyöstä vuonna 2006 palkittu Leena Mäkijärvi ei ollut yllättynyt Jokelan tapahtumista. Hän sanoi odottaneensa, että "jonakin päivänä tällaista vielä tapahtuu." Entisenä opettajana hän kertoi kohdanneensa jopa satoja loukattuja nuoria, joista kuka tahansa olisi voinut tehdä mitä tahansa.

Mäkijärvi korostaa sitä, että myös kouluissa olisi löydettävä aikuisuus, jottei missään olisi itseään aikuisia vahvempina pitäviä lapsia ja nuoria. Sillä "jos lapsi kokee hallitsevansa aikuisen sijaan, ajautuu kasvu suuriin vaikeuksiin, ja jäljet voivat olla mitä tahansa", hän sanoo. Jokelan tapahtumista Mäkijärvi toteaa, ettei nuori tee surmatöitä suinpäin. Hän ilmiantaa ennakkoon suunnitelmiaan, kertoo pahasta olostaan ja ahdistuksestaan. Mäkijärvi pitää tätä turvallisuudentunteen kannalta merkittävänä, sillä "väkivallanteko ei tipahda tuulesta eikä lapsen suru jää lähellä olevalta aikuiselta huomaamatta."

Samassa ohjelmassa olleet psykologi Kirsti Palonen ja lukiolaisten liiton puheenjohtaja Antti Melander ovat samoilla linjoilla. "Nyt ei enää pidä sulkea silmiä lasten ja nuorten hädältä ja ahdistukselta", Palonen sanoo. Hän peräänkuuluttaa kuuntelemista ja lähellä olemista. Hänen mukaansa olisi uskottava se, ettei ole mitään sellaista hyvää, jolla ei olisi myös pimeää puolta. Melander puolestaan muistuttaa, että monella on ongelmia, joihin pitäisi puuttua ajoissa. Hän kääntää katseensa kouluihin, joissa nuori viettää suurimman osan päivittäisestä ajastaan.

Viime kädessä vastuu on tekijällä itsellään.― ex-syväekologi Jussi K. Niemelä

MOT-ohjelmassa (2007) paneuduttiin niin ikään kouluampumisten syihin, mutta myös siihen, mikä merkitys internetin välitykselläkin leviävillä ääri-ideologioilla on väkivallan teoissa. Verkossa kokoontuukin monenlaisten ääriliikkeiden yhteisöjä. Niin sanottu nettiumpioituminen on kansainvälinen ilmiö, jota Suomenkin viranomaiset seuraavat tarkasti. Yksinäiseksi ja syrjäytyneeksi itsensä kokeva henkilö saattaa netistä löytää verrokkiryhmän.

Poliittisia terroritekoja tekevät yleensä organisoidusti toimivat ryhmät, joilla on selkeästi jäsentyneet tavoitteet. Vaikka Pekka Auvinen oli sanonut olevansa poliittinen terroristi, minkäänlaista aatteellista liikettä ei hänen takanaan ollut. MOT:ssa haastateltu sosiologi Suvi Ervamaa ei kuitenkaan halua sivuuttaa surmien poliittista ulottuvuutta. Päinvastoin hänen mukaansa se saattoi olla yksi keskeinen selittävä tekijä.

Auvisen tiedettiin olleen yhteydessä netissä ihmisiin. jotka ihailivat Yhdysvaltojen kouluampumisia ja jotka kannattivat ns. syväekologista liikettä. Sen piirissä toimivat henkilöt pitävät ihmislajia samanarvoisena muiden luomakunnan olentojen kanssa. Suomessa liikkeen keulahahmoja on ollut Pentti Linkola. MOT-ohjelmalle Linkola totesi toivovansa, ettei kouluammuskeluja tulisi lisää ja totesi oman toiminnan olevan laillista luonnonsuojelutyötä.

Auvisen ihailun kohteena oli myös amerikkalainen Theodore Kaczynski, joka tunnetaan myös Unabomberina. Hänen kirjepomminsa surmasivat kolme ja haavoittivat 29:ää ihmistä. Hän oli ennen tekojaan julkaissut teollista yhteiskuntaa ja teknologiaa kritsoivan manifestin "Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus" (1995). Entinen syväekologi ja muun muassa Linkolan ajatuksiin perehtynyt Jussi K. Niemelä kuitenkin muistuttaa toimittaja Tero Koskisen haastattelussa, että erilaisten manifestien lukeminen ja ideologien seuraaminen ei tee kenestäkään tappajaa. Hänen mukaansa viime kädessä vastuu on tekijällä itsellään.

Suomi on maailman neljänneksi aseistautunein maa.― Tuomio-ohjelman tv-syyttäjä

Jokela tragedian jälkeen alettiin vaatia kiristyksiä asevalvontasäädöksiin, mutta juuri mitään ei ollut tapahtunut toukokuuhun 2008 mennessä. Tuomio-nimisessä oikeussalidraamassa (2008) käsiteltiin Jokelan tapausta ja sisäministeri Anne Holmlundin (kok.) vastuuta siitä, ettei hän ollut tehnyt mitään säädösten tiukentamiseksi.

Ohjelman tv-syyttäjä aloittaa kertomalla, että Suomi on yksi maailman aseistautuneimpia maita. Suomen edellä ovat vain Yhdysvallat, Jemen ja Sveitsi. Uusia aseenkantolupia myönnettiin maassamme 2007 lähes 80 000. Reilusti yli puolet aseluvista myönnetään metsästykseen.

Pekka Auvinen oli saanut aseluvan pienoispistooliin vain muutamaa viikkoa ennen surmatekoja.

Sisäministeri Holmlund puolusteli suomalaista käytäntöä vielä Jokelankin jälkeen. Hän myös väitti, että aseenkantolupaa hakeva henkilö arvioidaan huolellisesti. Valvonnasta ja sen huolellisuudesta annetaan ohjelmassa esimerkki. Helsinkiläislähiössä aseiden kanssa vuosi aikaisemmin riehuneella miehellä oli lupa yli kahteenkymmeneen aseeseen.

Suomen tiukka aselaki tarkoitti todellisuudessa sitä, että tuliaseen saanti Suomessa ei vaatinut ampumistaitoa, täysi-ikäisyyttä tai tervettä mieltä. Lisäksi tuliaseiden pakkosäilytystä ampumaseurojen holveissa ei tuolloin pidetty mahdollisena. Jokelan surmien jälkeen lakiin tehtiin pieniä muutoksia kuten ikärajaan, mutta nekin ovat olleet sellaisia, joita EU on vaatinut jo aiemmin Suomea tekemään.

Tv-oikeusdraaman puolustus kuitenkin vetosi siihen, että Suomessa surmataan teräaseella useammin kuin aseella. Tuomio-ohjelman valamiehistö ja katsojat eivät jakaneetkaan syyttäjän näkemystä vaan totesivat Holmlundin olleen syytön.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?