Hyppää pääsisältöön

Jokelan koulusurmat herättivät keskustelua nuorista, ääri-ideologioista ja aseista

Jokelassa marraskuussa vuonna 2007 lukiolaisnuorukainen surmasi kahdeksan ihmistä ja lopulta myös itsensä. Veritekojen sanottiin horjuttaneen peruuttamattomasti suomalaisten turvallisuudentunnetta. Surmien jälkeen alkoi keskustelu tekojen syistä. Erityisesti nuorten hyvinvointi, ääri-ideologioiden vaikutus ja aseiden saanti Suomessa nousivat keskeisiksi aiheiksi.

Jokelan koulukeskuksessa Tuusulassa 18-vuotias koulun abiturientti Pekka Auvinen surmasi käsiaseella ampuen kuusi koulun oppilasta, koulun terveydenhoitajan ja rehtorin marraskuun 7. päivä 2007. Auvinen oli yrittänyt myös sytyttää koulun tuleen. Veritekojen jälkeen hän surmasi itsensä.

Väkivallanteko ei tipahda tuulesta eikä lapsen suru voi jäädä huomaamatta.― Leena Mäkijärvi

Koulukiusaamisesta, yksinäisyydestä ja lievästä paniikkihäiriöstä kärsinyt Auvinen oli suunnitellut surmia jo kuukausia aiemmin. Teot ja niiden suunnitelmallisuus antoivat aiheen pohtia, miksi nuori tekee näin järkyttäviä tekoja. A-studion (2007) haastattelussa lasten ja nuorten mielenterveystyöstä vuonna 2006 palkittu Leena Mäkijärvi ei ollut yllättynyt Jokelan tapahtumista. Hän sanoi odottaneensa, että "jonakin päivänä tällaista vielä tapahtuu." Entisenä opettajana hän kertoi kohdanneensa jopa satoja loukattuja nuoria, joista kuka tahansa olisi voinut tehdä mitä tahansa.

Mäkijärvi korostaa sitä, että myös kouluissa olisi löydettävä aikuisuus, jottei missään olisi itseään aikuisia vahvempina pitäviä lapsia ja nuoria. Sillä "jos lapsi kokee hallitsevansa aikuisen sijaan, ajautuu kasvu suuriin vaikeuksiin, ja jäljet voivat olla mitä tahansa", hän sanoo. Jokelan tapahtumista Mäkijärvi toteaa, ettei nuori tee surmatöitä suinpäin. Hän ilmiantaa ennakkoon suunnitelmiaan, kertoo pahasta olostaan ja ahdistuksestaan. Mäkijärvi pitää tätä turvallisuudentunteen kannalta merkittävänä, sillä "väkivallanteko ei tipahda tuulesta eikä lapsen suru jää lähellä olevalta aikuiselta huomaamatta."

Samassa ohjelmassa olleet psykologi Kirsti Palonen ja lukiolaisten liiton puheenjohtaja Antti Melander ovat samoilla linjoilla. "Nyt ei enää pidä sulkea silmiä lasten ja nuorten hädältä ja ahdistukselta", Palonen sanoo. Hän peräänkuuluttaa kuuntelemista ja lähellä olemista. Hänen mukaansa olisi uskottava se, ettei ole mitään sellaista hyvää, jolla ei olisi myös pimeää puolta. Melander puolestaan muistuttaa, että monella on ongelmia, joihin pitäisi puuttua ajoissa. Hän kääntää katseensa kouluihin, joissa nuori viettää suurimman osan päivittäisestä ajastaan.

Viime kädessä vastuu on tekijällä itsellään.― ex-syväekologi Jussi K. Niemelä

MOT-ohjelmassa (2007) paneuduttiin niin ikään kouluampumisten syihin, mutta myös siihen, mikä merkitys internetin välitykselläkin leviävillä ääri-ideologioilla on väkivallan teoissa. Verkossa kokoontuukin monenlaisten ääriliikkeiden yhteisöjä. Niin sanottu nettiumpioituminen on kansainvälinen ilmiö, jota Suomenkin viranomaiset seuraavat tarkasti. Yksinäiseksi ja syrjäytyneeksi itsensä kokeva henkilö saattaa netistä löytää verrokkiryhmän.

Poliittisia terroritekoja tekevät yleensä organisoidusti toimivat ryhmät, joilla on selkeästi jäsentyneet tavoitteet. Vaikka Pekka Auvinen oli sanonut olevansa poliittinen terroristi, minkäänlaista aatteellista liikettä ei hänen takanaan ollut. MOT:ssa haastateltu sosiologi Suvi Ervamaa ei kuitenkaan halua sivuuttaa surmien poliittista ulottuvuutta. Päinvastoin hänen mukaansa se saattoi olla yksi keskeinen selittävä tekijä.

Auvisen tiedettiin olleen yhteydessä netissä ihmisiin. jotka ihailivat Yhdysvaltojen kouluampumisia ja jotka kannattivat ns. syväekologista liikettä. Sen piirissä toimivat henkilöt pitävät ihmislajia samanarvoisena muiden luomakunnan olentojen kanssa. Suomessa liikkeen keulahahmoja on ollut Pentti Linkola. MOT-ohjelmalle Linkola totesi toivovansa, ettei kouluammuskeluja tulisi lisää ja totesi oman toiminnan olevan laillista luonnonsuojelutyötä.

Auvisen ihailun kohteena oli myös amerikkalainen Theodore Kaczynski, joka tunnetaan myös Unabomberina. Hänen kirjepomminsa surmasivat kolme ja haavoittivat 29:ää ihmistä. Hän oli ennen tekojaan julkaissut teollista yhteiskuntaa ja teknologiaa kritsoivan manifestin "Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus" (1995). Entinen syväekologi ja muun muassa Linkolan ajatuksiin perehtynyt Jussi K. Niemelä kuitenkin muistuttaa toimittaja Tero Koskisen haastattelussa, että erilaisten manifestien lukeminen ja ideologien seuraaminen ei tee kenestäkään tappajaa. Hänen mukaansa viime kädessä vastuu on tekijällä itsellään.

Suomi on maailman neljänneksi aseistautunein maa.― Tuomio-ohjelman tv-syyttäjä

Jokela tragedian jälkeen alettiin vaatia kiristyksiä asevalvontasäädöksiin, mutta juuri mitään ei ollut tapahtunut toukokuuhun 2008 mennessä. Tuomio-nimisessä oikeussalidraamassa (2008) käsiteltiin Jokelan tapausta ja sisäministeri Anne Holmlundin (kok.) vastuuta siitä, ettei hän ollut tehnyt mitään säädösten tiukentamiseksi.

Ohjelman tv-syyttäjä aloittaa kertomalla, että Suomi on yksi maailman aseistautuneimpia maita. Suomen edellä ovat vain Yhdysvallat, Jemen ja Sveitsi. Uusia aseenkantolupia myönnettiin maassamme 2007 lähes 80 000. Reilusti yli puolet aseluvista myönnetään metsästykseen.

Pekka Auvinen oli saanut aseluvan pienoispistooliin vain muutamaa viikkoa ennen surmatekoja.

Sisäministeri Holmlund puolusteli suomalaista käytäntöä vielä Jokelankin jälkeen. Hän myös väitti, että aseenkantolupaa hakeva henkilö arvioidaan huolellisesti. Valvonnasta ja sen huolellisuudesta annetaan ohjelmassa esimerkki. Helsinkiläislähiössä aseiden kanssa vuosi aikaisemmin riehuneella miehellä oli lupa yli kahteenkymmeneen aseeseen.

Suomen tiukka aselaki tarkoitti todellisuudessa sitä, että tuliaseen saanti Suomessa ei vaatinut ampumistaitoa, täysi-ikäisyyttä tai tervettä mieltä. Lisäksi tuliaseiden pakkosäilytystä ampumaseurojen holveissa ei tuolloin pidetty mahdollisena. Jokelan surmien jälkeen lakiin tehtiin pieniä muutoksia kuten ikärajaan, mutta nekin ovat olleet sellaisia, joita EU on vaatinut jo aiemmin Suomea tekemään.

Tv-oikeusdraaman puolustus kuitenkin vetosi siihen, että Suomessa surmataan teräaseella useammin kuin aseella. Tuomio-ohjelman valamiehistö ja katsojat eivät jakaneetkaan syyttäjän näkemystä vaan totesivat Holmlundin olleen syytön.

  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto