Hyppää pääsisältöön

Mikko Kekäläinen tapasi toipuvia lapsisotilaita Ugandassa: "He joutuivat tappamaan sukulaisiaan ja ystäviään"

Mikko Kekäläinen ja entinen lapsisotilas Leah
Mikko ja entinen lapsisotilas Leah. Kuva: Nenäpäivä-säätiö. Mikko Kekäläinen ja entinen lapsisotilas Leah Puoli seitsemän,Mikko Kekäläinen,Nenäpäivä,Uganda

Kävin viime keväänä Nenäpäivä-säätiön matkalla Ugandassa. Mitä järkeä? Eikö nekin rahat olisi kannattanut laittaa suoraan keräykseen? Ehkä. Mutta silloin en olisi voinut kertoa teille entisistä lapsisotilaista Leahista ja Charlesista.

Tapasin Charlesin hänen kotipihallaan, josta hänet kaapattiin kymmenisen vuotta sitten hänen ollessaan 12-vuotias.

Ensimmäiseksi hänet pakotettiin tappamaan oma isoisänsä kepillä hakkaamalla. Tämän jälkeen hänet ja pihapiirin muut lapset sidottiin pitkään köyteen ja pakotettiin marssimaan päiväkausia raskaita kuormia kantaen. Jos ei jaksanut marssia, tapettiin.

Lasten piti myös nukkua köytettyinä. Charles itki kertoessaan tarinaansa ja sanoi, että kaipaa edelleen isoisäänsä.

Entinen lapsisotilas Charles
Entinen lapsisotilas Charles joutui tappamaan oman isoisänsä. Entinen lapsisotilas Charles Kuva: Nenäpäivä-säätiö Puoli seitsemän,Mikko Kekäläinen,Nenäpäivä,Uganda

Leah kaapattiin ja annettiin vaimoksi sissipäällikölle hänen ollessaan 14-vuotias. Vaimo tarkoittaa noissa oloissa käytännössä samaa kuin seksiorja. Aviomies raiskasikin Leahin monta kertaa ja lopulta tyttö tuli raskaaksi.

Elämä viidakossa sekasortoisten taistelujen keskellä oli raskasta. Teinityttö yritti saada niukan ruuan riittämään paitsi itselleen, myös lapselleen.

Sissit pakottivat Leahin tappamaan viidakossa samat ystävät, joiden kanssa hänet kaapattiin. Leah kertoi näkevänsä ystävistä edelleen painajaisia.

Se on ollut barbaarimaista terroria, jossa ihmisellä ei ole mitään arvoa.

Leah ja Charles kuuluvat niiden kymmenien tuhansien ugandalaislasten joukkoon, joita sissipäällikkö Joseph Konyn johtama LRA- eli Herran vastarinta-armeija on vuosien varrella kaapannut taistelemaan kapinallisten riveihin.

Sodassa, jota heidät pakotettiin käymään, ei ole mitään kunniakasta. Se on ollut barbaarimaista terroria, jossa ihmisellä ei ole mitään arvoa.

Suurin osa kaapatuista lapsista on kuollut joko taisteluissa tai raakalaismaisten sissien epäinhimillisessä käsittelyssä.

Entisten lapsisotilaiden elämä on traumatisoitua ja täynnä vaikeuksia.

Leah ja Charles kuuluvat myös siihen harvalukuiseen ja onnekkaaseen joukkoon, joka jäi henkiin. He onnistuivat pakenemaan sisseiltä ja palaamaan koteihinsa.

Se ei tarkoita, että kaikki olisi nyt hyvin. Entisten lapsisotilaiden elämä on traumatisoitua ja täynnä vaikeuksia. Heillä on jatkuva syyllisyys siitä, mitä kauheuksia he ovat joutuneet tekemään.

Useimmat on pakotettu tappamaan, monet jopa omia perheenjäseniään ja ystäviään.

Tuollaisen taakan kantaminen yksin ilman apua on mahdotonta.

Tuollaisen taakan kantaminen yksin ilman apua on mahdotonta.

Siksi Ugandassa tarvitaan meidän apuamme. Nenäpäivän yhteistyöjärjestöt antavat konkreettista apua ihmisille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Entiset lapsisotilaat saavat traumakuntoutusta ja koulutusta, jotta he voisivat jatkaa elämäänsä eteenpäin.

Haastattelemani avustustyöntekijät kertoivat, kuinka ihanaa on kuulla lapsuutensa menettäneen ja rikotun nuoren lopultakin nauravan.

Mikko Kekäläinen ja entisen lapsisotilaan Charlesin perhe
Charles on saanut apua traumojen käsittelyyn ja elää nyt hyvää perhe-elämää. Mikko Kekäläinen ja entisen lapsisotilaan Charlesin perhe Kuva: Nenäpäivä-säätiö Mikko Kekäläinen,Puoli seitsemän,Nenäpäivä,Uganda

Tällä hetkellä olot Ugandassa ovat kohtuullisen vakaat, mutta maan verinen ja sekasortoinen historia on vielä vahvasti läsnä ihmisten arjessa. Yleinen pelko maassa on, että Joseph Kony tulee takaisin ja samat kauheudet toistuvat.

Ja jotta mahdollisimman moni suomalainen tietäisi, millaista elämä Ugandassa on, täytyy jonkun kertoa näitä tarinoita. Uskon, että tarinat saavat monen ihmisen ajattelemaan ja tuntemaan empatiaa.

Ai miksi empatiaa pitäisi tuntea juuri ugandalaisia kohtaan, kun Suomessa riittää omiakin ongelmia?

Esimerkiksi siksi, että meistä harvan täytyy tonkia termiittikekoa tuntikaupalla joka päivä saadaksemme lapsillemme ruokaa pöytään. Leahin täytyy.

Osallistumalla Nenäpäivään autat heitä, joilla ei elämässä ole käynyt ihan niin hyvä säkä kuin sinulla ja minulla.

Osallistu Nenäpäivään Mikko Kekäläisen tiimissä täällä.

Nenäpäivää vietetään perjantaina 10.11. Katso Nenäpäivä-gaalat TV2:lla klo 18 alkaen.

Katso juttu, jossa Mikon tapaamat entiset lapsisotilaat käsittelevät kokemuksiaan teatterin keinoin:

Lue myös - yle.fi:stä poimittua