Hyppää pääsisältöön

"Onpa jätkä lihonu!" – Miesten saunailloissa naljaillaan. Painon kommentointi sattuu, vaikka sitä ei näytetä

Surullinen mies suihkussa.
Surullinen mies suihkussa. Kuva: pixabay.com/Olichel mies,vaakakapina

Myös miesten keskuudessa pesii kehoviha. Saunailloissa on aivan normaalia tölväistä kaverille, että "ootpa jätkä jumalauta lihonu." Mitä miehet ajattelevat ulkomuodon arvostelusta?

Vaakakapina kysyi miehiltä heidän kokemuksiaan painonhallinnasta. Samassa kyselyssä miehet saivat myös kertoa, onko heidän painoaan kommentoitu – ja miltä kommentit ovat tuntuneet. Reilusti yli puolet vastaajista kertoi, että kettuiltu on. Vastauksista kävi ilmi, että eniten painokommentteja tulee miehille heidän miespuolisilta kavereiltaan.

Tuntuu alastomalta. Kurjalta. Epävarmalta. Epäonnistuneelta.

Kyselyn mukaan vaikuttaa olevan yleistä ja jatkuvaa, että miehet aukovat toisilleen päätä ulkonäköasioista.

Kun duuniporukalla tai sählytreenien päälle saunotaan, alkaa kehohuumori kukkia. Jos kaverin vatsakumpu on pullistunut tai hiusraja paennut, tästä aivan varmasti piruillaan päin naamaa.

Nopea gallup Vaakakapinan tiimin miesjäseniltä kertoo karua kieltään: "Vittu jätkä on lihonu!" on kuulemma täysin jokapäiväistä läppää miesten kesken.

Naisnäkökulmasta tämä tuntuu absurdilta. Naiset haukkuvat OMIA kehojaan kyllä vuolaasti, mutta eivät ikimaailmassa sanoisi puolikasta ikävää sanaa kanssasaunojan kehosta.

Kännissä ja läpällä?

Mistä on kyse? Urosten kamppailustako? Siitä, kuka pääsee henkisesti niskan päälle?

Kun kova kehohuumori istuu sitkeänä jätkien keskinäisessä kulttuurissa, on päänaukomisiin vaikea puuttua. Ulkopuolisen "hei, annettaisko olla" valuu kuin vesi hanhen selästä. Kommentoinnin kohde itse ei voi suuttua tai näyttää mielipahaansa - muuten hän "häviäisi" nokittelun.

Ilkeydet on myös helppo kätkeä nauruun. Kuka nyt leikistä suuttuu, ei tosi äijä ainakaan.

Sitä paitsi, hei, kännissä ja läpällähän mä vaan!

Miten kehojen arvostelemisesta voisi seurata mitään hyvää miehille?

Vaakakapina pureutuu seuraavaksi miesteemaan, jonka tarkoituksena on tehdä myös miesten ulkonäköpaineet ja kehovihan kulttuuri näkyväksi.

Miltä kavereiden kuittailu tuntuu? Vaakakapinan kyselyyn vastanneet miehet kertovat:

–Yritän nauraa, mutta sisimmässäni se tuntuu pahalta, ja voi olla, että huonoon olooni syön sitten makeisia. Hieno oravanpyörä.

–Tuntuu alastomalta. Kurjalta. Epävarmalta. Epäonnistuneelta.

–Jos oma henkinen puoli on kohdillaan, se tuntuu huvittavalta, mutta jos ei ole varma itsestään, se masentaa, kuten on käynytkin.

–Vituttaa. Teki mieli vetää turpaan.

–Tuntuu, että minua ei hyväksytä ihmisenä. En ole kuin muut. Kieltäydyn juhlista kun minut leimataan ulkonäön takia.

–Se on ärsyttävää, sillä kyllä minä itse painoni havaitsen. Välillä tuntuu, etten uskalla syödä ihmisten seurassa, sillä koen, että syömistäni seurataan.

–Pahaltahan se tuntuu, vaikka olenkin pienestä pitäen ollut koulukiusattu ja täten kehittänyt ns. kilven haukkumisilta. Toisaalta, näin aikuisena tiedän suvun kautta tulevat terveysriskit, ja välillä kommentit sattuvat sitä kautta enemmän.

–Olen ollut ylipainoinen koko aikuisikäni. Vieläkin hämmentää, kun puolituttu tai tuntematon ilmoittaa minulle, että minun tulisi pudottaa painoani. Ihan kuin en tähän ikään mennessä sitä itse olisi ymmärtänyt?

–Jatkuva kommentointi myös painaa itsetuntoa alas, enkä välttämättä tunne painoni takia aina olevani esimerkiksi arvostettu työssäni.


Tämä artikkeli on osa Vaakakapinan miesteemaa, jonka tarkoituksena on tehdä myös miesten ulkonäköpaineet ja kehovihan kulttuuri näkyväksi.

Skip Facebook iframe

  • Vaakakapina - kansanliike, joka mursi pikadieettien vallan

    Kenenkään ihmisarvo ei ole kiinni kehon koosta

    Vaakakapina veti lääkärit, ministerit, kuntokeskukset ja ikilaihduttajat mukaan rintamaan. Kampanja mursi läskimyyttejä ja haastoi purkamaan kehovihan kulttuuria. Kun ihminen pitää itsestään, hän alkaa haluta itselleen hyviä asioita.

  • Sadun joulukirje: "Ajattelen edelleen, että ihminen on ihana!"

    Olkaamme kanssalaisia, ehdottaa Satu Lähteenkorva

    Millainen kulunut kapinavuosi on ollut Vaakakapinan psykologi Satu Lähteenkorvan näkökulmasta? Tässä Sadun joulukirje! Rakkaat vaakakapinalaiset ja sen rohkeat tukijat, En ole haikealla mielin, en, vaikka kohdallani päättyy yksi vaihe kapinassa, kun tehtäväni asiantuntijan roolissa päättyy. Olen saanut oppia paljon, enemmän kuin arvaatkaan.

Uusimmat sisällöt - Vaakakapina