Hyppää pääsisältöön

Rintamaidot pitkin taivasta ja muita tähtitieteellisiä tarinoita

Hiihtäjä ihailee tähtitaivasta.
Linnunrata. Reittikartta vai jumalten maitoa? Hiihtäjä ihailee tähtitaivasta. Kuva: Juho Holmi Linnunrata,tähdet,Minna Pyykkö

Ihmiset ovat kautta aikojen katselleet tähtiä – nimenneet tähtikuvioita ja suunnanneet niihin unelmansa, pelkonsa sekä ihmetyksensä. Eri kulttuurien erot katsoa ja mieltää taivas, ovat kuitenkin tavattoman suuria. Tähdet kertovat monta eri tarinaa.

Edesmennyt tähtitieteen professori Tapio Markkanen oli perehtynyt erityisesti tähtitieteen historiaan.

– On hämmästyttävää kuinka paljon maailmankaikkeudesta on saatu selville oikeastaan ilman minkäänlaisia teknisiä apuvälineitä, ihan vain tekemällä monipuolisia havaintoja ja viisaita kysymyksiä, Markkanen kertoo.

– Ja se, että jatkuvasti on osattu kysyä maailman rakennetta ja käyttäytymistä tai sen toimintaa niin nokkelasti, se herättää minussa suurta ihailua.

Tähdet kertovat myös tarinoita ja uskomuksia.

Lintujen muuttoreitti vai jumalaista maitoa?

Linnunrata näkyy voimakkaasti pimeällä paikalla, kuuttomana ja kirkkaana syysyönä. Markkanen kertoo, että suomalaisessa kansanperinteessä Linnunrata on saanut nimensä siitä, että lintujen on ajateltu muuttavan sitä pitkin Pohjoiseen ja täältä pois.

– Erityisesti lintujen syysmuuton aikaan Linnunradan asento täällä pohjoisella havumetsävyöhykkeellä vaikuttaa siltä, että se merkitsisi yötaivaalle lintujen syysmuuton reitin.

Linnunradan nimi liittyy monessa eurooppalaisessa kielessä kuitenkin maitoon, kuten esimerkiksi kreikassa, latinassa, ranskassa, saksassa ja englannissa. Uskomus on kreikkalaista mytologiaa ja erityisesti Herakleen tai Herkuleen tarinasykliin kuuluva.

– Zeus halusi poikalapsestaan kuolemattoman ja paras konsti siihen oli, että lapsi saisi imeä jumalten maitoa, Markkanen tarinoi. – Poikalapsi imaisi äitinä rinnoilta niin voimalla maitoa, että sitä roiskahti yli koko taivaan ja näin syntyi maitopiiri, maitorata eli Linnunrata.

Tähtitaivas on täynnä antiikin jumalia

Andromedan galaksi.
Lähinaapurimme, prinsessa Andromedan galaksi. Andromedan galaksi. Kuva: NASA Andromedan galaksi

Markkasen mukaan sankari Perseuksen ja prinsessa Andromedan tarina on tarinapiireistä ehkä kaikkein selkein. Se on kaikki kerrottu tähtitaivaalla.

– Kysymyksessä oli siis Etiopian prinsessa Andromeda, jonka äiti oli kuningatar Kassiopeia. Kuningatar Kassiopeian tähdistö näkyy taivaalla selvästi W-kirjaimen muotoisena, Markkanen selvittää.

– Meressä eli hirvittävä valaskala, joka vaati prinsessan uhrattavaksi itselleen ja sitä varten prinsessa kahlittiin rantakallioon. Sankari Perseus saapui pelastamaan hänet lentävällä hevosellaan Pegasuksella.

Andromedan galaksi eli Messier 31 lienee kaukaisin kuvio, jonka paljain silmin voi nähdä. Se on noin kosmisessa mielessä meidän lähinaapurimme. Sen etäisyys meistä on ”vain” kaksi ja puoli miljoonaa valovuotta.

– Se tarkoittaa, että valo, jonka me nyt näemme Andromedan galaksina, on lähtenyt matkaan yli kaksi miljoonaa vuotta sitten.

Mitä varhaiset suomalaiset näkivät tähtitaivaalla?

Orionin tähtikuvio.
Orion - metsästäjän miekka vai Väinämöisen viikate? Orionin tähtikuvio. Kuva: NASA Orion,tähdet

Suomalaisessa kansanperinteessä on nimetty joitakin tähtikuvioita. Yksi erittäin suosittu ja rakas kuvio on ollut Seulaset. Suomalaisilla on monta nimeä seulasille – virsu, kakaravasu, vakkanen… Markkanen arvioi, että tälle tähtiryhmälle taidetaan tuntea lähemmäs 50 nimeä.

– Seulaset ovat Härän tähtikuviossa, hyvin tiiviinä tähtiryppäänä. Antiikin kreikkalaiset kutsuivat niitä Atlaksen tyttäriksi eli plejadeiksi.

Taivaalla voi halutessaan nähdä myös Kalevalaa. Orionin kapeimmassa X:n kohdassa on kolme tähteä tasavälisesti suorassa linjassa. Siitä alaspäin erottuu juuri ja juuri kuuttomana yönä himmeitten tähtien ryhmä. Orionin vyö ja loppukuvio siitä alaspäin muodostavat Kalevan miekan tai Väinämöisen viikatteen.

– 1800-luvun lopulla, ei oikeastaan tiedetä kuka sen teki, mutta koko kalevalainen henkilöjoukko siirrettiin tähtitaivaalle. Väinämöinen valmistaa venettä ja siellä on myös Ilmarinen pajoineen sekä tietysti Karhu, Suuri hauki, Aino ja Ainon helmet sekä Pohjan Akka, Markkanen selvittää.

Kaikki tähtikuviot on jossain vaiheessa perustettu

Otavan tähtikuvio.
Otava - kauha vai hevosvaunut? Otavan tähtikuvio. Kuva: NASA tähdet,Otava

Uusi tähtikartan laatija ryhmittelee tähtiä vähän aikaisemmasta perinteestä poiketen ja uudella tavalla muodostaakseen uuden tähtikuvion haluamalleen nimelle.

– Eri kulttuureilla on omat tapansa katsoa ja mieltää taivas. Esimerkiksi beduiini- ja arabikulttuureissa tähtikuvioita hahmotetaan laajemmin kuin länsimaisessa kulttuurissa. Meillä on ollut käytössä paljon enemmän ja pienempiä tähtikuvioita, Markkanen toteaa.

– Kiinalaiset ovat tehneet tähtikarttoja jo hyvin varhain. Hellenistisen kauden kartat, jotka ovat meikäläisittäin tähtikarttoja, ovat syntyneet oikeastaan vasta ajanlaskumme alkua edeltävinä vuosisatoina.

Tieto muuttuu, kun tieto karttuu

Jatkuvat muuttuvat ilmiöt ja niiden korvaaminen uusilla käsityksillä ovat tieteen historiassa ja kehityksessä hyvinkin tavallisia.

– Tämän päivän käsityksistä varmasti jotkin asiat, esimerkiksi, että Maa kiertää Aurinkoa ja tiedämme millä etäisyydellä se sen tekee – sellaiset varmasti säilyvät, Markkanen toteaa.

– Luultavasti on kuitenkin enemmän niitä asioita, jotka muuttuvat, kun tieto karttuu. Emme missään tapauksessa voi asennoitua niin, että nyt me sitten kaiken tiedämme.

Asiatarkistus: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Tähtitieteen professori Tapio Markkasen kanssa yöllisen taivaan tähtiä oli katselemassa Minna Pyykkö. Kuuntele koko lähetys:

"Minna Pyykön maailma" Yle Radio Suomessa sunnuntaisin 13.30.

Yle Luonto – liity joukkoomme Facebookissa!

  • Jääkuvion synty ja sisiliskon hurja häntä

    Luontoillassa pohdittiin kuulijoiden kysymyksiä

    Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä. Kuvalliset kysymykset tulivat tällä kertaa Tuusulasta ja Orivedeltä ja näin asiantuntijat vastasivat.

  • Katse ylös! Kaupunkien kiviseinät kertovat monta tarinaa

    Kivieläinretkellä Helsingin keskustassa

    Nautiskeleva sammakko, luikerteleva sisilisko, ylväs karhu...Kaupunkien kiviseinistä löytyy runsaasti eläinkuvia ja yksityiskohtia, joita arjen kiireen keskellä ei välttämättä huomaa.

  • Peltsin Lappi: TOP 3 Lapin parhaat ruuat

    Lapin kolme varmaa ruokatärppiä.

    Puhdas pohjoinen hellii ruokapöytää! Mutta mistä löytää se lappilainen keittiö, joka osaa arvostaa raaka-aineen alkuperää, osaa valmistaa sen taidolla ja laittaa koko komeuden tarjolle niin, että siitä on pakko kertoa koko maailmalle?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • 2018 on ihmiskunnan historian kiinnostavin vuosi

    Tutkimusmatkalle pääsee mukaan pysymällä hengissä!

    Ikinä ennen ei ole ollut näin hykerryttävän kiinnostavaa aikaa olla elossa - koska tiede! Tekniikan kehitys tapahtuu nopeammin kuin koskaan ja tutkimusmatkalle pääsee mukaan vain pysymällä hengissä, kirjoittaa biotekniikan tohtori Lauri Reuter blogissaan. Koko tammikuu on listattu viime vuoden saavutuksia ja maalailtu trendejä seuraavalle.

  • Synkin hetki kuvaa Britannian kohtalonhetkiä – Yksi kohtaus melkein pilaa Churchill-elokuvan

    Synkin hetki (Darkest Hour) luottaa populismiin

    Dunkirkin eli Dunkerquen evakuointioperaatio Dynamo on Britannialle samaa kuin meille talvisota, häviön partaalta koko valtakunnan pelastanut onnistunut myyttinen sotaoperaatio, josta tehdään yhä uudestaan elokuva. Juuri nyt Brexitin ollessa kuuma neuvottelukysymys yleisöjä lämmittelee Synkin hetki (Darkest Hour), jossa Winston Churchill pelastaa Britannian. Mutta antaako elokuva Churchillista oikean kuvan?

Luonto

  • Avara luonto keväällä 2018

    Avara luonto keväällä 2018

    Avaran luonnon dokumentteja keväällä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Peltsin Lappi: TOP 3 Lapin parhaat ruuat

    Lapin kolme varmaa ruokatärppiä.

    Puhdas pohjoinen hellii ruokapöytää! Mutta mistä löytää se lappilainen keittiö, joka osaa arvostaa raaka-aineen alkuperää, osaa valmistaa sen taidolla ja laittaa koko komeuden tarjolle niin, että siitä on pakko kertoa koko maailmalle?

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Cityluonto: Kesäyö Korkeasaaressa

    Korkeasaari ei hiljene öisin.

    Sulkemisajan jälkeen Korkeasaareen laskeutuu raukea mekkala, kun eläimet innostuvat huutelemaan viereisiin aitauksiin. Pääsin heinäkuisena kesäyönä mukaan iltakierrokselle.

  • Cityluonto: Stadin rakkaimmat puut

    Helsinkiläiset rakastavat puita ja erityisesti puuvanhuksia.

    Helsinkiläiset rakastavat vanhoja puita. Niitä hoidetaan ja suojellaan vaikka ne sattuisivat kasvamaan ajokaistalla. Arboristin eli puunhoitajan tehtävänä on pitää puuvanhukset ja vetreät taimet hyvässä kunnossa. Merikadun ja Ehrensvärdinkadun kulmassa eteläisessä Helsingissä on lippusiimalla rajattu alue.

  • Cityluonto: Ovela kuin citykettu

    Kaupunkilaisketut asuvat jopa keskellä kaupunkia

    Joko bongasit cityketun? Repolaisen voi nähdä kesällä hämärän tullen jopa keskellä kaupunkia. Pesäkolonsa se pyrkii piilottamaan uteliailta, mutta joskus haju kavaltaa asuinpaikan. Helsingin Olympiastadionin kupeessa on vielä hiljaista kesäaamuna kello kuusi. Liikkeellä on harvakseltaan työmatkakävelijöitä ja pyöräilijöitä.

  • Cityluonto: Roskalintuja – onko niitä?

    Ovatko lokit, varikset ja pulut roskalintuja?

    Lokit, varikset ja pulut eivät ole suosituimpia kaupunkilintuja. Roskalinnuiksi haukuttua kolmikkoa yhdistää se, että ne viihtyvät ihmisen läheisyydessä. Ihmisten mielestä ne penkovat roskiksia, likaavat ympäristöä ulosteillaan ja meluavatkin vielä.

  • Cityluonto: Linnanmäen vesitornin villi metsä

    Linnanmäen vesitornissa kasvaa tiheä metsä.

    Tiesitkö, että Linnanmäen huvipuistossa on metsä, jossa kasvaa muun muassa mansikkaa? Pyöreä punatiilinen vesitorni on yksi Linnanmäen maamerkeistä. Sen huipulla on tiheä metsikkö, jossa linnut pesivät mielellään. Vesitornin vihreä katto hämäsi sota-aikana myös vihollista.

  • Cityluonto: Kaupunkilaisrotta viihtyy viemärissä

    Kaupunkilaisrotalle maistuu viemäreihin heitetty ruoka.

    Kaupunkilaisrotta on selviytyjä. Ravinnon perässä se on valmis kaivamaan, kiipeilemään ja uimaan. Puistojen lisäksi rotilla on maanalainen elämänsä vanhoissa viemäristöissä. Niinpä putkiasentaja voi toisinaan joutua nenäkkäin uteliaan rotan kanssa. Pääkaupunkiseudun rottakanta on suuri. Arviot rottien lukumäärästä vaihtelevat, mutta sadoissa tuhansissa liikutaan.

  • Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

    Valkoposkihanhet ulostavat Helsingin puistot ja rannat.

    Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta? Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä.

  • Cityluonto: Pieni ja pelottava punkki

    Punkki eli puutiainen on pieni ja pelottava eläin.

    Puutiainen eli punkki on monen mielestä Suomen pelottavin eläin. Suomessa elää 1 500 punkkilajia, joista kuitenkin vain pieni osa on kiinnostunut ihmisestä. Tutkijat kartoittavat parhaillaan, voiko punkkien esiintymistä ennustaa vuoden tai sääennusteiden mukaan. Vielä joku aika sitten lapsia peloteltiin, että rantalepikossa väijyy punkkeja.

  • Cityluonto: Petikaverina lutikka

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen.

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen. Lutikkalöydöt ovat lisääntyneet pääkaupunkiseudulla. Ihmisen verta ravinnokseen käyttävä tuholainen viihtyy erityisesti sängyssä, johon se jättää pieniä pilkkumaisia ulostejälkiä.

  • Cityluonto: Pistikö salakavala viemärihyttynen?

    Luonto tulee joskus liian lähelle kuten viemärihyttyset.

    Luonto tulee joskus liian lähelle eikä hyttysiltä välty pääkaupungin keskustassakaan. Salakavala viemärihyttynen on sitäpaitsi äänetön ja hyvä piiloutumaan.

  • Cityluonto: Kaupunkilainen, varo säätä!

    Kaupungeissa on varauduttava äkillisiin sääilmiöihin.

    Olitko paikalla, kun tulva peitti Kauppatorin? Muistatko ennätysison ketjukolarin Lahdentien lumimyräkässä? Näitkö uutiskuvat tuulen kaatamasta lentokoneesta Malmilla? Pääkaupungin on osattava varautua monenlaisiin äkillisiin sääilmiöihin.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.