Hyppää pääsisältöön

Rintamaidot pitkin taivasta ja muita tähtitieteellisiä tarinoita

Hiihtäjä ihailee tähtitaivasta.
Linnunrata. Reittikartta vai jumalten maitoa? Hiihtäjä ihailee tähtitaivasta. Kuva: Juho Holmi Linnunrata,tähdet,Minna Pyykkö

Ihmiset ovat kautta aikojen katselleet tähtiä – nimenneet tähtikuvioita ja suunnanneet niihin unelmansa, pelkonsa sekä ihmetyksensä. Eri kulttuurien erot katsoa ja mieltää taivas, ovat kuitenkin tavattoman suuria. Tähdet kertovat monta eri tarinaa.

Edesmennyt tähtitieteen professori Tapio Markkanen oli perehtynyt erityisesti tähtitieteen historiaan.

– On hämmästyttävää kuinka paljon maailmankaikkeudesta on saatu selville oikeastaan ilman minkäänlaisia teknisiä apuvälineitä, ihan vain tekemällä monipuolisia havaintoja ja viisaita kysymyksiä, Markkanen kertoo.

– Ja se, että jatkuvasti on osattu kysyä maailman rakennetta ja käyttäytymistä tai sen toimintaa niin nokkelasti, se herättää minussa suurta ihailua.

Tähdet kertovat myös tarinoita ja uskomuksia.

Lintujen muuttoreitti vai jumalaista maitoa?

Linnunrata näkyy voimakkaasti pimeällä paikalla, kuuttomana ja kirkkaana syysyönä. Markkanen kertoo, että suomalaisessa kansanperinteessä Linnunrata on saanut nimensä siitä, että lintujen on ajateltu muuttavan sitä pitkin Pohjoiseen ja täältä pois.

– Erityisesti lintujen syysmuuton aikaan Linnunradan asento täällä pohjoisella havumetsävyöhykkeellä vaikuttaa siltä, että se merkitsisi yötaivaalle lintujen syysmuuton reitin.

Linnunradan nimi liittyy monessa eurooppalaisessa kielessä kuitenkin maitoon, kuten esimerkiksi kreikassa, latinassa, ranskassa, saksassa ja englannissa. Uskomus on kreikkalaista mytologiaa ja erityisesti Herakleen tai Herkuleen tarinasykliin kuuluva.

– Zeus halusi poikalapsestaan kuolemattoman ja paras konsti siihen oli, että lapsi saisi imeä jumalten maitoa, Markkanen tarinoi. – Poikalapsi imaisi äitinä rinnoilta niin voimalla maitoa, että sitä roiskahti yli koko taivaan ja näin syntyi maitopiiri, maitorata eli Linnunrata.

Tähtitaivas on täynnä antiikin jumalia

Andromedan galaksi.
Lähinaapurimme, prinsessa Andromedan galaksi. Andromedan galaksi. Kuva: NASA Andromedan galaksi

Markkasen mukaan sankari Perseuksen ja prinsessa Andromedan tarina on tarinapiireistä ehkä kaikkein selkein. Se on kaikki kerrottu tähtitaivaalla.

– Kysymyksessä oli siis Etiopian prinsessa Andromeda, jonka äiti oli kuningatar Kassiopeia. Kuningatar Kassiopeian tähdistö näkyy taivaalla selvästi W-kirjaimen muotoisena, Markkanen selvittää.

– Meressä eli hirvittävä valaskala, joka vaati prinsessan uhrattavaksi itselleen ja sitä varten prinsessa kahlittiin rantakallioon. Sankari Perseus saapui pelastamaan hänet lentävällä hevosellaan Pegasuksella.

Andromedan galaksi eli Messier 31 lienee kaukaisin kuvio, jonka paljain silmin voi nähdä. Se on noin kosmisessa mielessä meidän lähinaapurimme. Sen etäisyys meistä on ”vain” kaksi ja puoli miljoonaa valovuotta.

– Se tarkoittaa, että valo, jonka me nyt näemme Andromedan galaksina, on lähtenyt matkaan yli kaksi miljoonaa vuotta sitten.

Mitä varhaiset suomalaiset näkivät tähtitaivaalla?

Orionin tähtikuvio.
Orion - metsästäjän miekka vai Väinämöisen viikate? Orionin tähtikuvio. Kuva: NASA Orion,tähdet

Suomalaisessa kansanperinteessä on nimetty joitakin tähtikuvioita. Yksi erittäin suosittu ja rakas kuvio on ollut Seulaset. Suomalaisilla on monta nimeä seulasille – virsu, kakaravasu, vakkanen… Markkanen arvioi, että tälle tähtiryhmälle taidetaan tuntea lähemmäs 50 nimeä.

– Seulaset ovat Härän tähtikuviossa, hyvin tiiviinä tähtiryppäänä. Antiikin kreikkalaiset kutsuivat niitä Atlaksen tyttäriksi eli plejadeiksi.

Taivaalla voi halutessaan nähdä myös Kalevalaa. Orionin kapeimmassa X:n kohdassa on kolme tähteä tasavälisesti suorassa linjassa. Siitä alaspäin erottuu juuri ja juuri kuuttomana yönä himmeitten tähtien ryhmä. Orionin vyö ja loppukuvio siitä alaspäin muodostavat Kalevan miekan tai Väinämöisen viikatteen.

– 1800-luvun lopulla, ei oikeastaan tiedetä kuka sen teki, mutta koko kalevalainen henkilöjoukko siirrettiin tähtitaivaalle. Väinämöinen valmistaa venettä ja siellä on myös Ilmarinen pajoineen sekä tietysti Karhu, Suuri hauki, Aino ja Ainon helmet sekä Pohjan Akka, Markkanen selvittää.

Kaikki tähtikuviot on jossain vaiheessa perustettu

Otavan tähtikuvio.
Otava - kauha vai hevosvaunut? Otavan tähtikuvio. Kuva: NASA tähdet,Otava

Uusi tähtikartan laatija ryhmittelee tähtiä vähän aikaisemmasta perinteestä poiketen ja uudella tavalla muodostaakseen uuden tähtikuvion haluamalleen nimelle.

– Eri kulttuureilla on omat tapansa katsoa ja mieltää taivas. Esimerkiksi beduiini- ja arabikulttuureissa tähtikuvioita hahmotetaan laajemmin kuin länsimaisessa kulttuurissa. Meillä on ollut käytössä paljon enemmän ja pienempiä tähtikuvioita, Markkanen toteaa.

– Kiinalaiset ovat tehneet tähtikarttoja jo hyvin varhain. Hellenistisen kauden kartat, jotka ovat meikäläisittäin tähtikarttoja, ovat syntyneet oikeastaan vasta ajanlaskumme alkua edeltävinä vuosisatoina.

Tieto muuttuu, kun tieto karttuu

Jatkuvat muuttuvat ilmiöt ja niiden korvaaminen uusilla käsityksillä ovat tieteen historiassa ja kehityksessä hyvinkin tavallisia.

– Tämän päivän käsityksistä varmasti jotkin asiat, esimerkiksi, että Maa kiertää Aurinkoa ja tiedämme millä etäisyydellä se sen tekee – sellaiset varmasti säilyvät, Markkanen toteaa.

– Luultavasti on kuitenkin enemmän niitä asioita, jotka muuttuvat, kun tieto karttuu. Emme missään tapauksessa voi asennoitua niin, että nyt me sitten kaiken tiedämme.

Asiatarkistus: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Tähtitieteen professori Tapio Markkasen kanssa yöllisen taivaan tähtiä oli katselemassa Minna Pyykkö. Kuuntele koko lähetys:

"Minna Pyykön maailma" Yle Radio Suomessa sunnuntaisin 13.30.

Yle Luonto – liity joukkoomme Facebookissa!

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Pirkka-Pekka Peteliuksen mökkipihassa soivat saderummut

    Vesipisarat soittavat hypnoottista sävelmää.

    Helinät, kilinät ja tömpsötykset – uusi ääniharrastus saa Peteliuksen hykertelemään innosta. Tänä syksynä mökin pihaan rakentuivat saderummut. Saavi, ämpärit ja soihtujen pohjat soittavat hypnoottista sävelmää.

  • Avara luonto syksyllä 2017

    Avara luonto syksyllä 2017

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2017. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille extreme-lajeissa

    Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja euforisia hetkiä.

    Uudessa sarjassa Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille jokamiehen extreme-lajeissa. Ensimmäiset, syksyllä 2017 suoritettavat lajit ovat 150 kilometrin merimelonta ja 130 kilometrin polkujuoksu. Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja – toivottavasti – itsensä ylittämisen euforisia hetkiä.

  • Cityluonto: Kesäyö Korkeasaaressa

    Korkeasaari ei hiljene öisin.

    Sulkemisajan jälkeen Korkeasaareen laskeutuu raukea mekkala, kun eläimet innostuvat huutelemaan viereisiin aitauksiin. Pääsin heinäkuisena kesäyönä mukaan iltakierrokselle.

  • Cityluonto: Stadin rakkaimmat puut

    Helsinkiläiset rakastavat puita ja erityisesti puuvanhuksia.

    Helsinkiläiset rakastavat vanhoja puita. Niitä hoidetaan ja suojellaan vaikka ne sattuisivat kasvamaan ajokaistalla. Arboristin eli puunhoitajan tehtävänä on pitää puuvanhukset ja vetreät taimet hyvässä kunnossa. Merikadun ja Ehrensvärdinkadun kulmassa eteläisessä Helsingissä on lippusiimalla rajattu alue.

  • Cityluonto: Ovela kuin citykettu

    Kaupunkilaisketut asuvat jopa keskellä kaupunkia

    Joko bongasit cityketun? Repolaisen voi nähdä kesällä hämärän tullen jopa keskellä kaupunkia. Pesäkolonsa se pyrkii piilottamaan uteliailta, mutta joskus haju kavaltaa asuinpaikan. Helsingin Olympiastadionin kupeessa on vielä hiljaista kesäaamuna kello kuusi. Liikkeellä on harvakseltaan työmatkakävelijöitä ja pyöräilijöitä.

  • Cityluonto: Roskalintuja – onko niitä?

    Ovatko lokit, varikset ja pulut roskalintuja?

    Lokit, varikset ja pulut eivät ole suosituimpia kaupunkilintuja. Roskalinnuiksi haukuttua kolmikkoa yhdistää se, että ne viihtyvät ihmisen läheisyydessä. Ihmisten mielestä ne penkovat roskiksia, likaavat ympäristöä ulosteillaan ja meluavatkin vielä.

  • Cityluonto: Linnanmäen vesitornin villi metsä

    Linnanmäen vesitornissa kasvaa tiheä metsä.

    Tiesitkö, että Linnanmäen huvipuistossa on metsä, jossa kasvaa muun muassa mansikkaa? Pyöreä punatiilinen vesitorni on yksi Linnanmäen maamerkeistä. Sen huipulla on tiheä metsikkö, jossa linnut pesivät mielellään. Vesitornin vihreä katto hämäsi sota-aikana myös vihollista.

  • Cityluonto: Kaupunkilaisrotta viihtyy viemärissä

    Kaupunkilaisrotalle maistuu viemäreihin heitetty ruoka.

    Kaupunkilaisrotta on selviytyjä. Ravinnon perässä se on valmis kaivamaan, kiipeilemään ja uimaan. Puistojen lisäksi rotilla on maanalainen elämänsä vanhoissa viemäristöissä. Niinpä putkiasentaja voi toisinaan joutua nenäkkäin uteliaan rotan kanssa. Pääkaupunkiseudun rottakanta on suuri. Arviot rottien lukumäärästä vaihtelevat, mutta sadoissa tuhansissa liikutaan.

  • Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

    Valkoposkihanhet ulostavat Helsingin puistot ja rannat.

    Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta? Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä.

  • Cityluonto: Pieni ja pelottava punkki

    Punkki eli puutiainen on pieni ja pelottava eläin.

    Puutiainen eli punkki on monen mielestä Suomen pelottavin eläin. Suomessa elää 1 500 punkkilajia, joista kuitenkin vain pieni osa on kiinnostunut ihmisestä. Tutkijat kartoittavat parhaillaan, voiko punkkien esiintymistä ennustaa vuoden tai sääennusteiden mukaan. Vielä joku aika sitten lapsia peloteltiin, että rantalepikossa väijyy punkkeja.

  • Cityluonto: Petikaverina lutikka

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen.

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen. Lutikkalöydöt ovat lisääntyneet pääkaupunkiseudulla. Ihmisen verta ravinnokseen käyttävä tuholainen viihtyy erityisesti sängyssä, johon se jättää pieniä pilkkumaisia ulostejälkiä.

  • Cityluonto: Pistikö salakavala viemärihyttynen?

    Luonto tulee joskus liian lähelle kuten viemärihyttyset.

    Luonto tulee joskus liian lähelle eikä hyttysiltä välty pääkaupungin keskustassakaan. Salakavala viemärihyttynen on sitäpaitsi äänetön ja hyvä piiloutumaan.

  • Cityluonto: Kaupunkilainen, varo säätä!

    Kaupungeissa on varauduttava äkillisiin sääilmiöihin.

    Olitko paikalla, kun tulva peitti Kauppatorin? Muistatko ennätysison ketjukolarin Lahdentien lumimyräkässä? Näitkö uutiskuvat tuulen kaatamasta lentokoneesta Malmilla? Pääkaupungin on osattava varautua monenlaisiin äkillisiin sääilmiöihin.

  • Peltsin Lapissa etsitään aitoa lappilaista elämänmenoa

    Peltsin Lapin molemmat tuotantokaudet.

    Peltsin Lappi -ohjelmassa matkustetaan Lappiin ja selvitetään, mikä vie sinne aina uudestaan ja uudestaan. Lappilaisuuden ydintä etsiessä ohjelmassa tutustaan muun muassa kullankaivamiseen, kalastukseen sekä paikallisiin erikoisuuksiin ja tavalliseen elämään. Lämminhenkistä ja rauhallista ohjelmaa kuljettaa eteenpäin leppoisalla tyylillään Lapin ystävä ja eräjorma Mikko "Peltsi" Peltola. Ohjelman ensimmäinen tuotantokausi esitettiin Yle TV2-kanavalla syksyllä 2012. Toinen tuotantokausi koettiin ruuduilta vuotta myöhemmin.

  • Peltsin Lappi: TOP 3 maisemat

    Lapin maisemat ovat toinen toistaan hienompia

    Upeita maisemia voi ihailla muun muassa Pyhä-Nattasella, Pallasjärvellä ja Pitsusjärvellä.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.