Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Kieltolaki pääkuva

Kieltolaki – susi jo syntyessään

Kieltolaki-teksti paperilla. Ympärillä raittiusliikkeen juliste ja kieltolakiin liittyviä valokuvia.
Alkuperäiset kuvat: Museovirasto (Toivonliiton postikortti) ja Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0 Kieltolaki-teksti paperilla. Ympärillä raittiusliikkeen juliste ja kieltolakiin liittyviä valokuvia. Kuva: Jasmina Kauta / Yle Kieltolaki

Kun kieltolaki tuli voimaan 1. päivä kesäkuuta vuonna 1919, kukaan ei osannut aavistaa, kuinka paljon päänvaivaa siitä koituisi.

Vuosien 1919–1932 kieltolaki on yksi Suomen erikoisimpia säädettyjä lakeja. Laki kielsi alkoholipitoisten aineiden nauttimisen, valmistuksen, maahantuonnin, myynnin, kuljetuksen, anniskelun ja varastossapidon muissa kuin lääkinnällisissä, tieteellisissä tai teknillisissä tarkoituksissa.

Tarkoituksena oli raitistaa koko Suomi, mutta lain vaikutus oli lopulta täysin päinvastainen. Lakiasetuksesta viis veisattiin: salakuljettajat toivat ulkomailta Suomeen ennennäkemättömät määrät ulkomaista alkoholia ja juhlat jatkuivat.

Salakuljetus- ja salamyyntibisnekset humalluttivat kansaa entistä rajummin. Enää ei juotu mietoja alkoholijuomia, vaan kirkasta viinaa, jota oli kannattavampaa salakuljettaa. Kilteistä lainkuuliaisista kansalaisista kuoriutui kovan luokan rikollisia sukupuoleen tai ikään katsomatta. Pimeä bisnes rikastutti monia, ja valtio jäi luonnollisesti nuolemaan näppejään.

Rikollisuuden määrä kasvoi räjähdysmäisesti ja saattoi ahdinkoon joutuneen poliisin naurunalaiseksi. Resurssit eivät kerta kaikkiaan riittäneet. Siinä, missä rikolliset huristelivat autolla, poliisit saattoivat konkeloida perään polkupyörillä.

Spriikanistereita laiturilla Helsingin Pohjoissatamassa.
Takavarikoituja pirtukanistereita laiturilla Helsingin Pohjoissatamassa. Spriikanistereita laiturilla Helsingin Pohjoissatamassa. Kuva: Rönnberg / Helsingin kaupunginmuseo Kieltolaki

Kaiken takana on raittiusliike

1900-luvun alun kieltolaki ei suinkaan ollut ensimmäisiä kieltolakiviritelmiä Suomessa. Alkoholin valmistusta ja myyntiä on säännelty eri tavoin jo 1600-luvulta asti.

Tällä kertaa idea kieltolaista lähti 1800-luvun lopulla päätään nostaneelta raittiusliikkeeltä. Vuonna 1866 kiellettiin paloviinan kotipoltto, mutta se ei enää riittänyt raittiusliikkeen kattojärjestö Raittiuden ystäville, joka muutti nimensä Kohtuuden ystävistä osuvammaksi täyskiellon kannattajille.

Raittiuden ystävien mielestä kohtuukäyttö oli vain juoppouden esiaste. Tavoitteeksi otettiin puhdistaa koko Suomi syntisestä, vain pahoja asioita aiheuttavasta alkoholista. Suuri osa kieltolain kannattajista oli naisia, jotka olivat kyllästyneet katselemaan miestensä juopottelua ja huonoa käyttäytymistä humaltuneena. Raittius nähtiin tienä sivistykseen ja rauhaan.

Vuoden 1906 eduskuntauudistuksen jälkeen Suomen eduskunta hyväksyi kieltolain seuraavana vuonna yksimielisesti, mutta keisari ja suuriruhtinas Nikolai II jätti lain vahvistamatta. Uusi ehdotus laitettiin alulle pari vuotta myöhemmin. Tämä ehdotus hyväksyttiin, mutta vahvistettiin lopulta vasta vuonna 1917, kun Venäjän väliaikainen hallitus siihen myöntyi.

Melkein kymmenen vuoden odottelun aikana oli ehtinyt kuitenkin tapahtua jo paljon. Ensimmäinen maailmansota, Suomen itsenäistyminen, Venäjän vallankumous ja sisällissota olivat harventaneet raittiusliikkeen rivejä. Kieltolaki ei välttämättä ollutkaan enää niin hyvä idea. Kun laki tuli voimaan vuonna 1919, sitä alettiin välittömästi rikkoa.

Naisista se alkoi, naisiin se päättyi

Vuonna 1931 kaikki alkoivat olla jo kypsiä kieltolakiin. Raittiusliikkeen toiveet siveellisestä ja rauhaisasta Suomesta oli jo aikoja sitten murskattu. Kirkas viina maistui nyt myös niille, joita ei alkoholi kiinnostanut aiemmin. Koska valtio ei voinut kerätä alkoholin myynnistä veroja, talous oli kuralla. Jopa raittiusliike näki enemmän mahdollisuuksia kieltolain lopettamisessa.

Lain purkaminen oli helpommin sanottu kuin tehty. Suuri osa eduskunnassa istuvista kannatti lakia edelleen, ja laki oli suurimpien puolueiden ohjelmissa.

Naiset päättivät ottaa ratkaisevan askeleen kieltolakia vastaan ja keräsivät kieltolakia vastustavaan adressiin 120 000 nimeä. Presidentti Svinhufvud ei voinut adressia vastaanottaessaan toukokuussa 1931 kuin todeta, että sitä ei voi sivuuttaa kieltolakikysymyksessä.

Kieltolaki nähdään ennen kaikkea naisten lakina. Huvittavaa on se, että naiset tahtoivat yhtä kärkkäästi kumota lain kuin saada sen voimaan. Kansanäänestys järjestettiin saman vuoden joulukuussa. Äänestystulos oli varsin selkeä: 70 prosenttia äänestäjistä vastusti kieltolakia, ja uusi väkijuomalaki vahvistettiin helmikuussa 1932.

Viimein 5. huhtikuuta 1932 kello 10 aukesivat ensimmäiset Alkoholiliikkeen myymälät eri puolilla Suomea. Tästä hetkestä muistetaan legendaarinen numerosarja 543210.

Ihmisiä jonottamassa Alkoholiliikkeen edessä 1932.
Ab Alkoholiliike Oy avasi ovensa 5.4.1932 kello 10. Helsingin Vuorikadulla odoteltiin liikkeen avautumista. Ihmisiä jonottamassa Alkoholiliikkeen edessä 1932. Kuva: Pietinen / Museovirasto Kieltolaki

Lähteet:

Jonna Pulkkinen: Kieltolaki – Kielletyn viinan historia Suomessa,
Autonomian alusta etykin aikaan: historiikki Helsingin poliisilaitoksen vaiheista 1986–1976,
Helsingin poliisilaitoksen historia 1826–2001,
Helsingin poliisilaitos. Väkijuomalakiosasto
Cb I:1 Poliisitutkintapöytäkirjat (1931 - 1931),
Helsingin poliisilaitos. Väkijuomalakiosasto
Cb I:4 Poliisitutkintapöytäkirjat (1929 - 1929)

Kommentit

Kieltolaki

#Kieltolaki -roolipelin Tweetit (9.11.-15.11.2017)