Hyppää pääsisältöön

Leskeksi jäänyt Timo: "En voi koskaan paikata äidin jättämää aukkoa perheessä, parhaimmillaankin voin olla vain hyvä isä."

Tuhkimotarinoiden Timo ja lapset
Tuhkimotarinoiden Timo ja lapset Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita

Timon vaimo Mari sairastui keuhkosyöpään ja menehtyi vain muutama kuukausi diagnoosin jälkeen. Timo jäi yksin kolmen teinin kanssa: Nea on syntynyt vuonna 1996, Jesse vuonna 1998 ja perheen kuopus Emmi vuonna 2000. Yksinhuoltajan arki ei aina ole ollut helppoa, mutta Timo on kiitollinen isyydestään.

Isänä oleminen on tärkeää ja haluan onnistua siinä. Joskus jopa mietin, miten hienoa olisi, jos minut muistettaisiin nimenomaan hyvänä ja huolehtivana isänä, joka kantoi vastuunsa ja piti huolta pesueestaan. Silloinkin, kun maailma pysähtyi ja tuntui, että valoa ei näy missään.

Onnistuminen isänä on sitä, että on läsnä ja tukena silloin, kun tarvitaan

Eräs hyvä muisto liittyy Nean ja hänen kaverinsa Nooran luisteluharjoituksiin, jotka olivat Naantalissa. Meiltä on sinne matkaa nelisenkymmentä kilometriä per suunta ja harjoitukset kestivät usein pari kolme tuntia. Emmi lähti monesti mukaan ja vietimme yhteistä aikaa Ulla-Maaritin kahviossa. Emmi teki läksyjä ja minä kirjoitin blogiartikkelia. Välillä juttelimme niitä näitä ja välillä teimme omia juttuja. Emmi on muutamankin kerran palannut noihin hetkiin ja todennut, miten hyviä hetkiä meillä oli yhdessä. Puitteen olivat hieman vaatimattomat, mutta kahvi hyvää ja tunnelma lämmin.

Huolehtiva isä on sellainen, joka kysyy ja kuuntelee

Huolehtiva isä tarttuu asioihin, vaikka ne olisivat vaikeitakin: Kerran kävi niin, että Jesseä ruvettiin netissä kiusaamaan. Hänet lisättiin keskusteluryhmään yhä uudelleen ja kielenkäyttö oli alatyylistä. Rauhoitin poikaa ja sanoin, että tämä voidaan hoitaa ja toiminta estää. Otin yhteyttä pojan vanhempiin, jotka tunsin entuudestaan ja kerroin tapahtuneesta. He reagoivat asiaan nopeasti, ja toiminta loppui. Lisäksi opetin Jesselle, miten teknisesti voidaan estää häiriöviestit ja puhelut. Ongelma oli käytännössä ratkaistu, ja samana iltana jo pojan mieli oli taas levollinen.

Timo ja hänen poikansa Jesse
Timo ja hänen poikansa Jesse Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita

Jesse on huonokuuloinen ja tarvitsee siksi tukea koulutyössä ja hieman arjessakin. Aiemmin Marilla oli siinä iso rooli, mutta nyt olen itse ollut Jessen tukena. Yhdessä olemme käyneet vanhempainvarteissa ja muissa koulun tilaisuuksissa. TYKS:n kuulokeskuksessa hän käy aika ajoin ja osaa kyllä hyvin toimia. Siellä olenkin ollut lähinnä henkisenä tukena ja autonkuljettajana. Juuri nyt on tunnelma korkealla, kun Jesse sai opiskelupaikan Turun Bovalliuksesta, ja valmistuu aikanaan kiinteistönhoitajaksi.

Lapsista on kasvanut vastuullisia nuoria ja olen heistä kovin ylpeä. Marikin olisi.― Timo
Iloitsen myös siitä, että meillä näytetään tunteita. Useimmiten kuulen laulua, naurua ja huumoria, mutta toki välillä on pahaakin tuulta. Eikä vähiten sen takia, että lasten menetys on niin lopullinen ja raskas. Mutta olen iloinen siitä, että lapset näyttävät tunteita ja ilmaisevat itseään laulun ja tanssin kautta. Ja tietty verbaliikkaa löytyy myös, moneen lähtöön.
Tuhkimotarinoiden Timon tyttäret
Tuhkimotarinoiden Timon tyttäret Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita

Emmin kaverit ovat paljolti Kaarinassa ja siksi Paimion ja Kaarinan väliä on tullut ajeltua paljon. Vaikka kuskaamisessa on oma hommansa, nuo matkat ovat myös antaneet paljon. Emmi ja Spotify on kova yhdistelmä, ja niinpä matka taittuukin aina hyvän musiikin tahdissa. Samalla olen itsekin oppinut tuntemaan Cheekit, Vesalat, Gabrielit, Macklemooret ja kumppanit. Ja kun mielen päällä on asioita, juuri automatkat ovat antaneet hyvän tilaisuuden vaihtaa ajatuksia ja keventää mieltä.

Isyys on monella tapaa palkitsevaa enkä vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois

Kun lapset voivat hyvin ja elämä sujuu, tunnen onnistumisen iloa. Se voi olla hyvin mennyt koe koulussa, kivat synttärijuhlat kavereiden kanssa tai onnistunut lauluesitys hääjuhlassa. Erityisesti iloitsen siitä, että heistä on kasvanut empaattisia, toiset huomioonottavia nuoria. Ja kyllähän se isän mieltä aina kohottaa, kun WhatsApissa tulee viesti, että ”meillä on maailman paras isä”. Silloin ajattelen, että ehkä olen jotain onnistunut tekemään oikein.

Jo pelkästään se tunne, että rakastaa lapsiaan yli kaiken, on ihmeellistä

Olen sanonut lapsille, että rakastan heitä, eikä sitä voi mikään muuttaa. Aina voi tulla kotiin ja kertoa, vaikka mikä olisi. Joskus, kun on riitaa ja kunnon erimielisyyksiä, mietin homman mielekkyyttä. Tuntuu, että kiitosta ei saa ja yksinhuoltajaisän homma on kovin raskas. Onneksi sopu kuitenkin aina löytyy ja tajuan, että kyllä ne lapset arvostavat ja välittävät. Näytän rakkauttani enimmäkseen tekojen kautta: kuuntelen, kannustan, tuon ja vien, autan käytännön asioissa, mutta yritän muistaa sen välillä sanoakin. Olen myös huomannut, miten uusi sukupolvi on valmiimpi näyttämään tunteita. Siinä on itsellekin hyvä esimerkki ja oppimisen paikka.

Näytän rakkauttani enimmäkseen tekojen kautta.― Timo

Timo pihatöissä
Timo pihatöissä Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita

Ja yhtä mahtava tunne on, kun välillä tajuaa, miten tärkeä on omille lapsilleen.

Nuoret ovat paljon omissa oloissaan, mutta isääkin tarvitaan: Paljon tuo näkyy käytännön asioissa kuten vaatehankinnoissa, kuskaamisissa sekä koulu- ja harrastusasioissa. Seurustelukumppanin esittely ja kotiin tuominen on iso tapahtuma, ja isän hyväksyntä on selvästi tärkeää. Jatko-opiskelupaikat ja muutenkin elämän suuntaan liittyvät asiat ovat sellaisia, joista lapset haluavat jutella kanssani. Huomaan, että he arvostavat näkemyksiäni, ja niinpä pyrinkin aina neuvomaan parhaani mukaan.

Ja sitten on Tepsin pelit. Se on Jesselle iso juttu, että menemme yhdessä katsomaan lätkää Turkuhalliin. Pelaajille pelipäivä on juhlapäivä ja sitä se on myös meille. Kaikki alkaa hyvissä ajoin jo kotona, kun iltaan valitaan sopiva pelipaita – niitä on kertynyt toistakymmentä vuosien saatossa – ja muuta vermettä. Hallille mennään hyvissä ajoin ja sitten huudetaan mustavalkoisten puolesta niin, että varmaan kuuluu.

Timo ja Jesse TPS:n ottelussa
Timo ja Jesse TPS:n ottelussa Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita

Välillä mietinkin, miten hienoa on, kun on saanut lapsia. Lapset tuovat niin paljon merkitystä, iloa ja syvyyttä elämään.

Mitä olisi elämä ilman lapsia? Tuota peruskysymystä mietin aika ajoin. Marin kanssa oli alusta saakka selvä, että hankimme lapsia. Halusimme perustaa perheen, joka olisi elämän ydin ja kiinnekohta. Lasten kautta näen elämälle tarkoituksen; koskaan ei tarvitse miettiä, miksi tänään nousen ylös ja ponnistelen kohti uutta päivää. Ja tokihan lapsista on valtavasti iloa. Lukemattomia kertoja on soitettu ja laulettu, pelattu pelejä, keskusteltu, naurettu ja vähän itkettykin. Ja kyllähän se on aivan erityinen tunne, että jollekin olet maailman tärkein ihminen.

Isyys antaa paljon, mutta on välillä aika vaikea homma

Isyys on vaikeaa, kun täytyy kieltää, rajoittaa ja tuottaa pettymyksiä. Varsinkin nyt, kun sivustatukea ei enää saa vaimolta. Yksin saa olla sitten se bad guy, joka ei voi joustaa eikä ymmärtää nuoren tarpeita. Isyys on myös vaikeaa silloin, kun päivä on pitkä, voimat lopussa, ja vielä joku haluaisi jotakin, vaikkapa ruotsin sanojen tai bilsan kokeisiin kyselyä. Vaikka kello on jo paljon ja haluaisi nostaa jo jalat ylös. Marin kuoleman jälkeen isyydestä on tullut vaikeampaa, kun on aina yksin tulessa. Ennen perheen tehtäviä pystyi jakamaan ja homma sujui monella tapaa paremmin. Varsinkin, kun vaimon kanssa saattoi keskustella ja pohtia oikeaa ratkaisua.

Aina ei tunnu onnistuvan, vaikka on ihan tosissaan yrittänyt.

Illan pimeinä hetkinä sitä sitten miettii, että ehkä olisi pitänyt olla ymmärtäväisempi ja joustavampi.― Timo
Tai oliko sittenkin hyvä, että pidin valitusta linjasta kiinni, vaikka siitä tulikin itku ja hammasten kiristys?
Kotityöt ja oman huoneen siistinä pitäminen on aihe, josta on pitänyt välillä vääntää. Marin kuoleman jälkeen tilanteen on tehnyt haasteellisemmaksi se tosiseikka, että lasten jaksaminen on jo lähtökohtaisesti ja joka päivä koetuksella. Äidin menettäminen on niin raskas ja lopullinen asia, että on päiviä, jolloin lapset ovat kovilla ihan perusjaksamisen kanssa. Sitten sitä joutuu itse pohtimaan, miten lujasti voi pitää kiinni erinäisistä vaatimuksista, jotka normaalitilanteessa olisivat ihan kohtuullisia.
Timo ja lapset kodin terassilla
Timo ja lapset kodin terassilla Kuva: Yle/ Tuhkimotarinoita Tuhkimotarinoita

Kun yritän miettiä isyyttä yleisesti, irrallaan Marin kuolemasta, se ei onnistu. Tajuan, että perheen elämä ja vanhemmuus on yhteispeliä ja -eloa, jossa jokaisella on tärkeä rooli. Ei niitä voi erottaa toisistaan.

Kun yksi on poissa pelistä, kokonaisuus särkyy.― Timo
Kuten tapahtui tuona murheellisena syksynä 2014. Sen jälkeen mikään ei ole ollut ennallaan. Tuntuu, että kaikki on pitänyt miettiä uudelleen.

Marin kuoltua olen huomannut, miten kaikki asiat palautuvat viime kädessä yhteen mieheen. Kaupat, ruuat, pyykit, harrastukset, kouluasiat, tulemiset ja menemiset. Ja siihen päälle sitten muut ihmiselämän ilot ja murheet. Tähän kaikkeen kaipaan puolisoa, toista aikuista. Jakamaan arjen töitä, iloja ja suruja. Olisi niin kiva tehdä yhdessä, keskustella, olla lähellä. Kun yksin ei mikään tunnu oikein miltään. Lesken ja yksinhuoltajan elämä on välillä aika yksinäistä.

Kaipaan puolisoa, toista aikuista. Yksin mikään ei tunnu oikein miltään.― Timo

Marin kuoleman jälkeen isyys muuttui, kun jäin yksin kolmen lapsen kanssa. Piti ottaa molemmat roolit, vaikka monessa kohtaa tiesin Marin olevan paljon parempi. Sitä koitti kuitenkin tehdä parhaansa päivä kerrallaan, ja arki lähtikin sujumaan, läheisten myös auttaessa. Varsin nopeasti kävi kuitenkin selväksi, että vaikka kuinka hyvin hoitaisin perheen ja lasten asiat, en voisi koskaan täysin paikata äidin jättämää aukkoa perheessä. Tajusin, että parhaimmillaankin voin olla vain hyvä isä.

Timo ja tyttäret musisoivat
Timo ja tyttäret musisoivat Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita

Nykyään isyyden vaikeimmat hetket liittyvät lasten suruun. On murheellista nähdä, kun lapsen sydän on raskas ja äidin kaipuu ihan valtava. Välillä arki tuntuu sujuu hyvin, mutta sitten tulee taas vaikeita hetkiä. Erityisen hankalia ovat ennen niin mukavilta tuntuneet päivät kuten jouluaatto ja syntymäpäivät. Silloin mieleen palaa, miten Mari aina hääräsi, teki ruokaa, leipoi ja rakensi tunnelmaa. Tunnen suurta voimattomuutta, kun lapsi kysyy, miksi juuri hänen äidin piti kuolla? Miksi häneltä piti ottaa äiti pois?

Haluaisin lohduttaa, mutta tiedän, että mitkään sanat eivät auta. Voimme vain itkeä yhdessä.― Timo

Etenkin lasten asioissa Marin menetys on korvaamaton. On paljon lapsiin liittyviä asioita, joista haluaisin jutella hänen kanssaan. Hän kun on ainoa, joka tunsi lapset niin kuin minä. Lasten ilot ja surut, kaverisuhteet, seurusteluasiat, koulut ja jatko-opinnot, elämän haaveet ja unelmat. Paljon asioita, joista olisi niin kiva puhua hänen kanssaan. Miettiä yhdessä lasten tulevaisuutta ja muistella perheen yhteisiä kokemuksia.

Haaveilen siitä, että lapset löytäisivät paikkansa tässä maailmassa ja olisivat onnellisia. Nyt, kun lapset ovat aikuisuuden kynnyksellä, on upeaa nähdä, miten uusi sukupolvi on niin avoin, ennakkoluuloton ja suvaitsevainen. Heissä on voimaa, elämäniloa, rohkeutta ja solidaarisuutta.

Isänpäivänä kiitän elämää, joka antoi minulle nämä lapset ja 25 vuotta heidän äitinsä kanssa. Päivääkään en antaisi pois. Nyt on korttien ja aamupalan aika.― Timo

Tuhkimotarinoita-sarja

Tuhkimotarinoiden Nanna istuu sairaalan käytävällä
Tuhkimotarinoiden Nanna istuu sairaalan käytävällä Kuva: Yle/ Mape Morottaja Tuhkimotarinoita

Tuhkimotarinoita-sarjassa kriisin kohdanneet kertovat rohkeasti elämänsä kipeimmästä hetkestä. Miten selviytyä lapsen kuolemasta, julmasta vanhemmasta, veljen itsemurhasta, häpeästä, musertavasta surusta? Kriisin aiheuttaman sisäisen muutoksen jälkeen he haluavat nyt löytää myös oman ulkoisen vahvuutensa ja saada lisää itsevarmuutta. Stylisti Outi Broux matkaa eri puolille Suomea kuulemaan näiden rohkeiden ihmisten tarinoita. Hän auttaa jokaisessa jaksossa yhtä kerrallaan löytämään oman ulkoisen ja sisäisen tasapainonsa. Sarjan on ohjannut Mape Morottaja.


Millaisia tunteita tai ajatuksia tarinat herättävät sinussa? Kommentoi, tykkää ja jaa kokemuksesi Tuhkimotarinoita-sarjan Facebook-sivulla.


Seuraa meitä Facebookissa!

Kommentit
  • Tuhkimopäivä: Huutokauppaa, ystäviä ja yksisarvisia

    Huutokauppa ja yksisarvishoito värittivät Anskun päivää.

    Pari vuotta sitten Ansku olisi toivonut tuhkimopäivältään adrenaliinia, laskuvarjohyppyä ja miesstrippareita. Elämäntilanteen vilkastuttua vähän liiaksikin hän lopulta toivoi jotain rauhallisempaa ja ystävät laittoivat tuumasta toimeen.

  • Vahvinkin voi heikolla hetkellä ajautua itsetuhoisuuteen

    Tuhkimotarinoiden päähenkilöt pohtivat selviytymistään.

    Ulla halvaantui 15-vuotiaana ja päätyi pyörätuoliin. Nyt hän ajaa ratamoottoripyörää ja on kahden lapsen äiti. Heikkojakin hetkiä on ollut - ainakin aluksi. Tuhkimotarinoiden kolmannen tuotantokauden päähenkilöt tapasivat ensimmäistä kertaa toisensa Mitä kuuluu, Ulla? -jakson kuvauksissa. He löysivät paljon yhtäläisyyksiä niin toistensa itsetuhoisista ajatuksista, identiteetin rakentamisesta kuin selviytymiskeinoistaankin.

  • TUHKIMOTARINOITA - Mitä heille kuuluu nyt?

    Mitä Tuhkimotarinoiden päähenkilöille kuuluu nyt?

    TUHKIMOTARINOITA - Mitä heille kuuluu nyt? -sarjassa ohjaaja Mape Morottaja haluaa tietää mitä Tuhkimotarinoiden päähenkilöiden elämässä on tapahtunut kuvausten jälkeen ja kutsuu heidät kylään.

  • Miltä tuntuu pelätä, että läheinen tappaa itsensä?

    Nannan mieli särkyi ja veli pelkäsi Nannan satuttavan itseää

    Nannan pikkuveli teki itsemurhan. Isosiskon mieli särkyi. Hän päätyi yrittämään itsemurhaa ja lopulta mielisairaalaan. Pikkuveli Jussi oli menettänyt juuri veljensä ja joutui nyt pelkäämään siskonsa elämän puolesta. Miltä tuntuu pelätä läheisensä satuttavan itseään?