Hyppää pääsisältöön

Saara Sarvas: Tekeekö mielesi kommentoida toisen ulkonäköä julkisesti? Katso kaaviosta, milloin se on tarpeellista!

Body Pride Helsingissä elokuussa 2017
Body Pride Helsingissä elokuussa 2017 Kuva: Mirkku Merimaa painonhallinta,body pride

Toivon kolumnini vahvistavan uskoa siihen, että tuntemattomat ihmiset voivat elää onnellisesti ja onnistuneesti, tekemättä sitä kenenkään toisen henkilökohtaisten standardien mukaan, kirjoittaa Saara Sarvas.

Pari kuukautta sitten tanssin keinahdellen kaduilla kehonsa oikeuksien puolesta taistelevien kanssa. Koristelin Body Pride -juhlaa varten ugrilaiseksi luokiteltavan karjalais-varteni mekkoon, välkkyviin kenkiin, glitteriin ja kepeisiin väreihin, puolustaakseni oikeuttani näkyä – sekä kulkea halutessani heti seuraavana päivänä leggingseissä, verkkareissa tai kesäaikaan jopa pyöräilyshortseissa.

Päivittäinen ulkomuotoni, joka ei sateenkaaren väreissä välkähteleviä hiuksiani lukuun ottamatta useinkaan kuvasta kaikkea kokemaani tai edustamaani, on valitettavasti vapaata riistaa kaikille kohtaamilleni ihmisille. Ymmärrän, että moni kokee eri syiden takia olevansa oikeutettu kommentoimaan olemustani tietämättä minusta mitään, mutta minun ei tarvitse hyväksyä sitä.

Joskus tuntuu, että tuntemattomien moraalista huolta väistellessäni olen kuin Terminatoria pakeneva Sarah Connor. Aina kun luulen voittaneeni, kulman takaa ilmestyy uusi silmäpari, joka arvottaa jokaisen palan minusta ja paljastaa mielipiteensä mikroilmeiden – ja pahimmillaan sanojen – välityksellä. Ei meikkiä. Lihava. Kallis puhelin kädessä – varmaan osamaksulla. Lenkkarit, ilman sukkia, tässä säässä?

Mitä hyötyä on toisten arvioimisesta?

Vain muutaman sekunnin mittaisen kohtaamisen aikana ehdimme analysoida useita ihmisiä ja kuvitella tietävämme ulkoisten mittarien perusteella, mikä olisi heille parhaaksi. Pysähdymmekö ikinä miettimään, miksi toimimme näin?

Mitä hyötyä on siitä, että joudun arvioivien katseiden kohteeksi lentokoneessa tai hampurilaista ostaessani?

Ketä auttaa se, jos kaupassa ollessani joudun ostoskorini sisällön lisäksi pohtimaan, seisooko lähelläni joku koirankarvaisia pyjamahousujani arvostellen?

Sinun standardisi ovat sinun

Yksi henkisiä suojautumistapojamme on jatkuvasti arvioida, miten toimisimme itse erilaisissa vaaratilanteissa. Peilaamme omia pelkojamme stereotypioiden perusteella maailmaan, jonka kohtaamme, suojellaksemme itseämme häpeältä. Mietin usein, onko toisten ulkonäön kriittinen ja moraalinen arviointi vain samanlaista itsesuojelua, ja miksi me yhteiskuntana kannustamme toisiamme siihen?

Toivon tämän kolumnin vahvistavan uskoa siihen, että tuntemattomat ihmiset voivat elää onnellisesti ja onnistuneesti, tekemättä sitä juuri sinun henkilökohtaisten standardiesi mukaan.

Jos he eivät itseään toteuttaessaan ja yhteiskunnassa toimiessaan vahingoita sinua tai läheisiäsi, tai ole suoranaisessa hengenvaarassa, johon voit vaikuttaa muuten kuin sosiaalisessa mediassa asiaa kommentoiden, sinun ei tarvitse olla heistä huolissasi.

Koska kehovihan ja terveysfasismin kulttuuri kukoistaa edelleen vahvana, päätin tehdä kaikille kätevän kaavion siitä, onko toisen ihmisen julkinen kommentointi tai diagnosointi tarpeellista.

Pitäisikö minun kommentoida toisen ihmisen ulkonäköä? Kaavakuva.
Pitäisikö minun kommentoida toisen ihmisen ulkonäköä? Kaavakuva. Kuva: Saara Sarvas Vaakakapina

Uusimmat sisällöt - Vaakakapina