Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Sadan vuoden talo pääkuva

On mies ja unelma sata vuotta kestävästä talosta. Unelmaa on toteuttamassa joukko rakentamisen ammattilaisia. Sitten alkavat vaikeudet, joille ei näy loppua.
Lue Sadan vuoden talo -blogia ja katso kaikki sarjan jaksot Yle Areenassa.

Sadan vuoden talo -blogi: 4. Olkoon vaikeaa - haluan pienen hiilijalanjäljen

Mies hymyilee seinäelementin vieressä
Mies hymyilee seinäelementin vieressä rakennustyömaa

Kyllä, tavoitteeni on saada sadaksi vuodeksi maamerkki Porin Pietniemeen. Sen sijaan toisenlaisesta jäljestä en niin piittaisi. Hiilijalanjäljestä.

En ole juurikaan ennen tätä taloprojektia vaivannut itseäni tällä murheella, mutta talon suunnittelun aikaan huoli luontoäidistä ja vastuu tuleville sukupolville puski ajatuksiini.

Rakennustyömaa ylhäältä kuvattuna
Porin Pietniemeen nouseva talo tehdään mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Rakennustyömaa ylhäältä kuvattuna rakennustyömaa

Uusin tekniikka apuun

Kun tehdään talo sadaksi vuodeksi ja pyritään jo nyt täyttämään 2020-luvun normit, on pohdittava myös kaukaisilta tuntuvia asioita. Niinpä asetin projektini yhdeksi tavoitteeksi mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen.

Talomme tulee luultavasti olemaankin keskimääräistä vähemmän päästöjä aiheuttava, sillä oletuksena on pitkä käyttöikä ja tiedossa lähes päästöttömän energian saavuttaminen asumisessa.

Tähän on otettu avuksi uusin arsenaali tekniikkaa: hyvä eristäminen, lämmön talteenotto, maalämpö, aurinkokennot ja älykäs sähkön ohjausjärjestelmä.

Kirvesmies työssään rakennustyömaalla
Vastaava kirvesmies Esa Dahl työnsä ääressä. Kirvesmies työssään rakennustyömaalla rakennustyömaa
Katon sähkötöitä rakennustyömaalla
Kirvesmies Erik Dahl ja sähköasentaja Kimmo Peltonen vetävät katolla talon älykkään sähköjärjestelmän johdotusta. Katon sähkötöitä rakennustyömaalla rakennustyömaa

Rakentamisen päästöt suurena haasteena

Jo suunnitteluvaiheessa rakentamisen valinnat tulivatkin isommaksi ongelmaksi kuin valmiissa talossa asumisen päästöt.

Etukäteen tiesimme, että rakentamisen aikana talosta aiheutuvat suurimmat vaikutukset luontoon. Materiaalia tulee kulumaan runsaasti ja sen työstäminen rasittaa ympäristöä.

Niinpä yritimme pitää hiilidioksidipäästöt rakennusvaiheessa mahdollisimman pieninä. Pieleen meni. Ainakin osittain.

Pelkästään Tampereen ja Porin välillä lähes päivittäin diesel-autolla ajaminen kasvatti hiilijalanjälkeä niin, että mielessäni pikkuruinen kesäkenkä vaihtui raskaaksi saappaaksi.

Pelkästään Tampereen ja Porin välillä lähes päivittäin diesel-autolla ajaminen kasvatti hiilijalanjälkeä niin, että mielessäni pikkuruinen kesäkenkä vaihtui raskaaksi saappaaksi. Enkä puhu nyt painavasta kaasujalasta, vaikka siitäkin minua voidaan syyttää.

Eristystä rakennustyömaalla
Talon eristyksessä käytettävän puukuidun puhallus käynnissä. Eristystä rakennustyömaalla rakennustyömaa

Satakuntalaiset toimijat etusijalle

Fossiilisten kasvihuonekaasujen päästöjä yritettiin hillitä muulla tavalla. Siihen auttoi materiaalien valinnan lisäksi mahdollisimman runsas lähirakentaminen.

Emme tehneet asiasta itsellemme isoa numeroa. Raaka-aineiden ja materiaalien valinnat perustuivat kuin luonnostaan ympäristövaikutuksiltaan edullisiin ratkaisuihin.

Lisäksi rakentajat, urakoitsijat ja tavaran toimittajat pyrittiin valitsemaan Satakunnasta. Eikä siis pelkästään siksi, että pyrin tuomaan alueelle mahdollisimman paljon työtä, vaan myös hiilijalanjäljen takia.

Miehet tutkivat elementin laatua rakennustyömaalla
Vastaava kirvesmies Esa Dahl ja rakennuttaja Juha-Pekka Ristmeri tutkivat clt-elementin laatua. Miehet tutkivat elementin laatua rakennustyömaalla rakennustyömaa

Kaikkea ei kuitenkaan saatu samasta maakunnasta. Suurin rahallinen satsaus ja merkittävin hankinta luonnon kannalta oli talon rungon, eristeen ja vuorausmateriaalin valinta.

Päädyimme niissä puuhun. Tiheäksi kasvanut kuusipuu oli Suomenselän alueelta ja CLT-elementeiksi se tehtiin Kuhmossa. Eristemateriaaliksi valittu puhallettava puukuitu oli norjalaista, mutta ulkovuorauslaudat kotimaisia.

Kaikkiaan siis ympäristöystävällinen ja uskoakseni varsin terveellinen valinta. Kaikkien kannalta.

Luonnosta välittäminen ei jäänyt vain yritykseksi.

Tässä vaiheessa elämäni isointa urakkaa voin hyvällä omallatunnolla todeta, että voin nukkua yöni rauhassa. Luonnosta välittäminen ei jäänyt vain yritykseksi.

TEKSTI: Juha Pekka Ristmeri

Kommentit

Sadan vuoden talo

  • Sadan vuoden talo -blogi: 3. Pää oli räjähtää - 170 000 euroa likosi sateessa

    Välinpitämättömyyden asennevamma on ongelma rakentamisessa

    Seisoin sateesta märkänä työmaalla todistamassa pahimman pelkoni toteutumista. Olin peittelemässä asentajien pystyttämiä seiniä, jotka olivat vielä edellispäivänä olleet kuivia. Nyt piiskaava sadevesi valui niitä pitkin, kun tuuli riepotteli pressuja ja muovisia peitteitä. Suojaus oli jätetty puolitiehen, vaikka saderintaman tiedettiin saapuvan.

  • Sadan vuoden talo -blogi: 4. Olkoon vaikeaa - haluan pienen hiilijalanjäljen

    Luontoystävällisyys oli armoton haaste urakassa

    Kyllä, tavoitteeni on saada sadaksi vuodeksi maamerkki Porin Pietniemeen. Sen sijaan toisenlaisesta jäljestä en niin piittaisi. Hiilijalanjäljestä. En ole juurikaan ennen tätä taloprojektia vaivannut itseäni tällä murheella, mutta talon suunnittelun aikaan huoli luontoäidistä ja vastuu tuleville sukupolville puski ajatuksiini.