Hyppää pääsisältöön

Mustat ja punaiset vuodet -draama puhutteli hiljaa mutta väkevästi

Sirkka (Minna Aro) ja Pauli (Aarre Pekkarinen) tanssivat (1973).
Jokisen Sirkka ja Korpelan Pauli tanssivat häitään. Sirkka (Minna Aro) ja Pauli (Aarre Pekkarinen) tanssivat (1973). Kuva: Antero Tenhunen / Yle kuvapalvelu. Mustat ja punaiset vuodet

Keväällä 1973 ensiesitetty kymmenosainen draamasarja Mustat ja punaiset vuodet on kunnianhimoinen ja ehyt suurtyö, joka on jäänyt katsojien kestosuosikiksi. Vuosiin 1932–1973 ajoittuva, Tampereelle sijoittuva ja metallimies Jokisen perheen ympärille kiertyvä tarina kertoo hämmästyttävän luontevin vedoin sen, miten Suomi tuona aikana muuttui.

Yleisön toiveesta Mustat ja punaiset vuodet -sarja julkaistiin 9.11.2017 kokonaisuudessaan pysyvästi Areenassa.

No, minkälaisia ihmisiä ne on, ne Korpelat?― Elli kysyy mieheltään ensivaikutelmaa uuden vuokraisännän perheestä (1932)

Tarina alkaa lamavuodesta 1932. Tamperelainen metallimies Taavi Jokinen (Erkki Siltola) joutuu muuttamaan vaimonsa Ellin (Orvokki Mäkinen) ja kahden lapsensa kanssa pienestä asunnosta vielä pienempään. Uusi asunto sijaitsee Pispalassa, missä yhteiskunnalliset erot näkyvät selvästi. Jokiset ja muut vuokralaiset ovat täysin alisteisessa asemassa asunnot omistavaan Korpelan perheeseen verrattuna.

Liisa Vuoriston käsikirjoittama tarina kiertyy Jokisten ja Korpeloiden ympärille moniulotteisesti. Teemoiksi nousevat ainakin luokkajako ja sen mahdollinen muuntuminen, poliittiset liikehdinnät ja niiden välittömät vaikutukset, naisen asema sekä joidenkin uuden ajan ilmentymien vastustaminen. Voimakkaasti kantaaottava tarina onnistutaan esittämään alleviivaamattomasti: ajankuva välittyy katsojalle luontevasti ja aidosti elämänmakuisena.

Kyllä se tää elämä niin merkillinen on. Aina se jostakin kiikastaa.― Taavi Jokinen hieman ennen kuolemaansa (1968)

Naisnäkökulma korostuu hienosti Eila Arjoman ohjauksessa: draama sisältää huomattavan paljon esimerkiksi tanssikohtauksia, jotka pienin, onnistunein keinoin kertovat henkilöistään katsojalle paljon. Nämäkin usein sanattomat kannanotot saavat komeaa lisäväriä Juhani Raiskisen harkitusti sijoitetusta onnistuneesta musiikista. Sarjassa vietetään myös paljon aikaa sängyssä, useimmiten siellä keskustellaan.

Tamperetta tunteville sarja on kullanarvoinen. Pispalalaissyntyinen, työläisperhetaustainen Vuoristo on tiennyt, mihin tarinansa sijoittaa ja ulkokuvaukset on tehty aidossa miljöössä. Viimeisen osan purkukuvat ovat Amurista.

Mustat ja punaiset vuodet on viimeinen pitkä tv-sarja, joka toteutettiin mustavalkoisena. Sarjan viimeinen osa oli tosin aikomus kuvata värifilmille.

San mun sanoneen, että kaikki ne ny kohta tänne änkee. Nehän on kaikki kotosinkin Pispalasta. Semmottekki, jotka on kerran käyny täällä kääntymässä.― Tilda ja Elli miettivät syitä sille, miksi heidän talonsa puretaan (1973)

Mustat ja punaiset vuodet – tekijät ja näyttelijät

Ohjaus: Eila Arjoma
Käsikirjoitus: Liisa Vuoristo
Musiikki: Juhani Raiskinen
Puvustus: Irma Nukarinen
Lavastus: Lauri Elo
Kuvaus: Mauri Aalto, Rauno Pulli
Kuvaussihteeri: Tuulikki Halonen

Taavi Jokinen - Erkki Siltola
ElliJokinen - Orvokki Mäkinen
Sirkka Jokinen - Minna Aro
Hilkka Jokinen - Katja Salminen
Olavi Jokinen – Ahti Jokinen
Liisa Jokinen – Kielo Tommila
Marja Jokinen – Riitta-Mari Palo
Artturi Rimminen – Veli Tuomas-Kettunen
Helmi Rimminen – Irma Tanskanen
Kyllikki Rimminen – Virpi Uimonen
Herra Korpela – Pentti Järventie
Rouva Korpela – Helinä Viitanen
Pauli Korpela – Aarre Pekkarinen
Jussi Korpela – Jussi Siukola
Jukka Korpela – Pekka Lepikkö
Kustaa Strandberg – Pertti Palo
Tilda Lundberg – Ritva Valkama
Herra Salomaa – Olavi Niemi
Rouva Salomaa – Kaija Lahtinen
Maija Salomaa – Anitta Niemi
Lars-Olof Törngren – Ilmari Saarelainen
Väänänen – Reijo Koukonen
Väänäskä – Maija-Liisa Majanlahti

Katsojien ja kriitikoiden kiittämä sarja on uhmannut aikaa

Keväällä 1973 katsojat pitivät näkemästään suuresti ja kriitikot palkitsivat sen samana vuonna Telvis-patsaalla. Sarja myös pysyi katsojien mielissä ja se uusittiin televisiossa vuosina 1985 ja 1996. Ensimmäinen uusinta oli menestys ja toinen uudelleenesitys koettiin jopa ajankohtaiseksi, koska suomalaisilla oli jälleen tuoretta tuntumaa lama-aikaan.

Helsingin Sanomien kriitikko Jukka Kajava nimitti Mustia ja punaisia vuosia "charmikkaaksi" sarjaksi ja kiitti sen uskottavaa ihmiskuvausta.


He osaavat olla siten ihmisiä, että elämän pienet onnen hetket tekevät myös katsojan onnelliseksi. Ja murheet murheelliseksi.
― Jukka Kajava kiittää Erkki Siltolan ja Orvokki Mäkisen roolityötä (HS 14.6.1996)

Vaikka tekniikka oli vanhentunutta ja kerronta nykymittapuin verkkaista, Kajava totesi hyväksyvänsä sen, koska draama toimi "omimmilla alueillaan erittäin hyvin". Sekään ei häntä haitannut, että "studiolavastus näytti studiolavastukselta". "Ihmiset, jotka kulkevat siinä 1930-luvulta 1970-luvun alkuun, heissä on samaa lämpöä ja koskettavuutta kuin ensikatsomallakin."

Hieman toteutuksessa on 70-luvun tv-ajattelulle ominaista työläisromanttista kirkastusta, mutta sekin toimii, on tyylikeino, jota osataan käyttää.― Jukka Kajava 14.6.1996

Aamulehdessä iloittiin luonnollisesti tamperelaisuuden ja etenkin Pispalan onnistuneesta esittämisestä. Marja Sjöberg otsikoi arvionsa "Vanhanaikaista, mutta..." ja piti toteutusta nykykatsojalle "koomisen hitaana". Hänen mukaansa toivotun uusinnan arvo olikin muualla: aikansa kuvana ja 1970-luvun tuotteena sarjaa saattoi hänen mukaansa jo pitää klassikkona. Lisäksi hän totesi, että "lukuisten yksityiskohtien tutkittu runsaus" miellyttää varmasti paikallisia katsojia.

Näin Suomessa elettiin ja näin maailma nähtiin ja koettiin.― Marja Sjöberg Aamulehden kritiikissä 14.6.1996

Näin "Jokiset" muistelivat sarjaa vuonna 1996

Erkki Siltola ja Orvokki Mäkinen muistelivat sarjan tekoa Aamulehden haastattelussa 16.6.1996.

Kysymykseen siitä, puhuttiinko sarjassa liikaa politiikkaa, he vastasivat seuraavasti:

"Orvokki: Ei minusta. Sarjan näkökulma on tasoittava ja tasapuolinen. Meidän eli Jokisten tyttö menee avioon porvari-Korpelan pojan kanssa. Taavi Jokinen on poliittisesti keskitien kulkija.

Erkki: Muistan yhden kohtauksen, johon itse sävelsin lisäväriä. Kun Jokiset nlähtivät vappujuhliin, olin vadin päällä pessyt nassuni ja kattelin tukkaani peilistä, niin rupesin laulamaan työväenmarssia. Ohjaaja Eila Arjoma, itsekin työläiskodista, kielsi, ettei laulu sovi tuohon."

Lue lisää:

Toivotut: Sodan ja rauhan vuodet -paketti

Manillaköysi, Kirje isältä ja muita toivottuja draamoja sotien varjostamista vuosista Areenassa

Sisua, sydäntä, vallanhimoa ja herkkää iloa läikehtii Areenaan julkaistuissa elokuvissa ja sarjoissa. Katsottavana ovat tv-elokuvat Manillaköysi, Kirje isältä, Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet sekä Vääpeli Sadon tapaus. Itsenäistä identiteettiä etsivää Suomea halkovat draamasarjat Sodan ja rauhan miehet, Yhdeksän miehen saappaat, Mustat ja punaiset vuodet Tampereella, Kukkivat roudan maat Ylä-Savossa sekä Isännät ja isäntien varjot Pohjois-Pohjanmaalla.
Toivotut: Sodan ja rauhan vuodet -draamapaketti Yle Areenassa.

Kommentit
  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Helei, suomalainen mytologia puri! Hiisivuoressa tavalliset ihmiset muuttuivat näkymättömiksi

    Hui Hai Hiiden kaikki jaksot ovat nyt Areenassa.

    Pienet, jännityksestä hikiset kädet puristivat Hiisivuoren keiju Bereniken kättä, kun lapsisankarit ratkoivat seikkailun arvoituksia. Berenike eli ohjelman käsikirjoittaja Anu Tuomi-Nikula tiesi, että sadun taika oli saavutettu, kun ohjelman muut tekijät muuttuivat lasten silmissä näkymättömiksi ja he näkivät vain Hiisivuoren maailman.

  • Pekka Töpöhännän kadonnut Radiolähetys ja särähtävät neekerikissat

    Pellonpään ja Väänäsen luenta jälleen kokonaisena Areenassa

    Matti Pellonpään ja Kari Väänäsen lastenkirjaluennat Radiomafialle ovat silkkaa kulttikamaa. Veikkoset elävöittivät Nalle Puhin ja Pekka Töpöhännän seikkailut omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Kuulijalle Töpöhännän Amerikan-seikkailun luennasta kuitenkin särähtää korvaan halventava neekerikissa-sana ja sen käyttö. Samaisesta luennasta myös katosi yksi jakso, joka kuullaan nyt ensimmäistä kertaa ensilähetyksensä jälkeen.

  • Kaipaus pukeutuu sanoiksi: Venny ja muut rakkaustarinat nyt Areenassa

    Lokakuu tuo Areenaan rakkautta ja luomisentuskaa.

    "Minä uskon, että toisilleen määrätyt ovat toistensa luona jo ennen kuin kohtaavat", lausui Juhani Aho (Ville Virtanen) rakastetulleen Venny Soldanille (Sara Paavolainen). Nyt Areenaan julkaistavissa ohjelmissa kerrotaan Juhani Ahon ja Venny Soldanin, Eino Leinon ja L. Onervan, Aino ja Oskar Kallaksen sekä muiden vahvojen, mutta eripuraisten pariskuntien tarinat.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

  • Hilja Meskus ei antanut elinikäisen nivelreuman haitata elämäniloaan

    Lämmin henkilötarina osoittaa positiivisuuden voiman.

    Vuonna 1981 valmistuneessa positiivisuudellaan ajatuksia herättävässä henkilötarinassa tapaamme rouva Hilja Meskuksen, pitkän päivätyön tehneen lumijokelaisen emännän. Invalidisoivasta sairaudesta huolimatta hänen elämänsä suurperheen yksinhuoltajana on ollut täynnä työtä ja iloa, ja hän kertoo olevansa monesta asiasta kiitollinen.

  • Uspenskin katedraali pääkirkkona, työpaikkana ja toisena kotina

    Mikael Perovuo kertoo katedraalista ja elämästään 1978.

    Helsingin ortodoksinen seurakunta perustettiin vuonna 1827. Seurakunnan pääkirkko on Uspenskin katedraali, joka rakennettiin Katajanokalle vuonna 1868. Mikael Perovuo työskenteli isänsä jälkeen katedraalin päävahtimestarina ja alttaripalvelijana. Asta Heickellin raportissa vuodelta 1978 Perovuo tarinoi sukunsa elämästä Suomessa, kertoi ortodoksisesta kirkosta ja muisteli työtään katedraalissa.

  • Metsä vastaa sille, joka osaa kuunnella

    Minkä opetuksen voisit metsästä poimia?

    Suomessa ei kovin montaa matkaa voi tehdä ohittamatta metsää tai kulkematta sen läpi. Se tulee kaupunkilaisenkin arkeen vähintään pieninä metsäisinä alueina tai junasta vilisevänä maisemana. Euroopan metsäisin maa kätkee sisäänsä kansan, jolla on pakostakin suhde metsään. Ja vaivihkaa metsä myös hoitaa meitä.

  • Metsä teollisuuden ja suojelutoimien pyörteissä

    Katsaus Suomen metsien tilaan ja metsäteollisuuteen 1994.

    Kotimaan katsauksen neliosaisessa sarjassa vuodelta 1994 käsiteltiin Suomen metsiä ja metsäteollisuutta. Aihetta katsottiin myös kriittisin silmin ja kysyttiin onko päätöksiä tehty lyhytnäköisesti.