Hyppää pääsisältöön

Mustat ja punaiset vuodet -draama puhutteli hiljaa mutta väkevästi

Sirkka (Minna Aro) ja Pauli (Aarre Pekkarinen) tanssivat (1973).
Jokisen Sirkka ja Korpelan Pauli tanssivat häitään. Sirkka (Minna Aro) ja Pauli (Aarre Pekkarinen) tanssivat (1973). Kuva: Antero Tenhunen / Yle kuvapalvelu. Mustat ja punaiset vuodet

Keväällä 1973 ensiesitetty kymmenosainen draamasarja Mustat ja punaiset vuodet on kunnianhimoinen ja ehyt suurtyö, joka on jäänyt katsojien kestosuosikiksi. Vuosiin 1932–1973 ajoittuva, Tampereelle sijoittuva ja metallimies Jokisen perheen ympärille kiertyvä tarina kertoo hämmästyttävän luontevin vedoin sen, miten Suomi tuona aikana muuttui.

Yleisön toiveesta Mustat ja punaiset vuodet -sarja julkaistiin 9.11.2017 kokonaisuudessaan pysyvästi Areenassa.

No, minkälaisia ihmisiä ne on, ne Korpelat?― Elli kysyy mieheltään ensivaikutelmaa uuden vuokraisännän perheestä (1932)

Tarina alkaa lamavuodesta 1932. Tamperelainen metallimies Taavi Jokinen (Erkki Siltola) joutuu muuttamaan vaimonsa Ellin (Orvokki Mäkinen) ja kahden lapsensa kanssa pienestä asunnosta vielä pienempään. Uusi asunto sijaitsee Pispalassa, missä yhteiskunnalliset erot näkyvät selvästi. Jokiset ja muut vuokralaiset ovat täysin alisteisessa asemassa asunnot omistavaan Korpelan perheeseen verrattuna.

Liisa Vuoriston käsikirjoittama tarina kiertyy Jokisten ja Korpeloiden ympärille moniulotteisesti. Teemoiksi nousevat ainakin luokkajako ja sen mahdollinen muuntuminen, poliittiset liikehdinnät ja niiden välittömät vaikutukset, naisen asema sekä joidenkin uuden ajan ilmentymien vastustaminen. Voimakkaasti kantaaottava tarina onnistutaan esittämään alleviivaamattomasti: ajankuva välittyy katsojalle luontevasti ja aidosti elämänmakuisena.

Kyllä se tää elämä niin merkillinen on. Aina se jostakin kiikastaa.― Taavi Jokinen hieman ennen kuolemaansa (1968)

Naisnäkökulma korostuu hienosti Eila Arjoman ohjauksessa: draama sisältää huomattavan paljon esimerkiksi tanssikohtauksia, jotka pienin, onnistunein keinoin kertovat henkilöistään katsojalle paljon. Nämäkin usein sanattomat kannanotot saavat komeaa lisäväriä Juhani Raiskisen harkitusti sijoitetusta onnistuneesta musiikista. Sarjassa vietetään myös paljon aikaa sängyssä, useimmiten siellä keskustellaan.

Tamperetta tunteville sarja on kullanarvoinen. Pispalalaissyntyinen, työläisperhetaustainen Vuoristo on tiennyt, mihin tarinansa sijoittaa ja ulkokuvaukset on tehty aidossa miljöössä. Viimeisen osan purkukuvat ovat Amurista.

Mustat ja punaiset vuodet on viimeinen pitkä tv-sarja, joka toteutettiin mustavalkoisena. Sarjan viimeinen osa oli tosin aikomus kuvata värifilmille.

San mun sanoneen, että kaikki ne ny kohta tänne änkee. Nehän on kaikki kotosinkin Pispalasta. Semmottekki, jotka on kerran käyny täällä kääntymässä.― Tilda ja Elli miettivät syitä sille, miksi heidän talonsa puretaan (1973)

Mustat ja punaiset vuodet – tekijät ja näyttelijät

Ohjaus: Eila Arjoma
Käsikirjoitus: Liisa Vuoristo
Musiikki: Juhani Raiskinen
Puvustus: Irma Nukarinen
Lavastus: Lauri Elo
Kuvaus: Mauri Aalto, Rauno Pulli
Kuvaussihteeri: Tuulikki Halonen

Taavi Jokinen - Erkki Siltola
ElliJokinen - Orvokki Mäkinen
Sirkka Jokinen - Minna Aro
Hilkka Jokinen - Katja Salminen
Olavi Jokinen – Ahti Jokinen
Liisa Jokinen – Kielo Tommila
Marja Jokinen – Riitta-Mari Palo
Artturi Rimminen – Veli Tuomas-Kettunen
Helmi Rimminen – Irma Tanskanen
Kyllikki Rimminen – Virpi Uimonen
Herra Korpela – Pentti Järventie
Rouva Korpela – Helinä Viitanen
Pauli Korpela – Aarre Pekkarinen
Jussi Korpela – Jussi Siukola
Jukka Korpela – Pekka Lepikkö
Kustaa Strandberg – Pertti Palo
Tilda Lundberg – Ritva Valkama
Herra Salomaa – Olavi Niemi
Rouva Salomaa – Kaija Lahtinen
Maija Salomaa – Anitta Niemi
Lars-Olof Törngren – Ilmari Saarelainen
Väänänen – Reijo Koukonen
Väänäskä – Maija-Liisa Majanlahti

Katsojien ja kriitikoiden kiittämä sarja on uhmannut aikaa

Keväällä 1973 katsojat pitivät näkemästään suuresti ja kriitikot palkitsivat sen samana vuonna Telvis-patsaalla. Sarja myös pysyi katsojien mielissä ja se uusittiin televisiossa vuosina 1985 ja 1996. Ensimmäinen uusinta oli menestys ja toinen uudelleenesitys koettiin jopa ajankohtaiseksi, koska suomalaisilla oli jälleen tuoretta tuntumaa lama-aikaan.

Helsingin Sanomien kriitikko Jukka Kajava nimitti Mustia ja punaisia vuosia "charmikkaaksi" sarjaksi ja kiitti sen uskottavaa ihmiskuvausta.


He osaavat olla siten ihmisiä, että elämän pienet onnen hetket tekevät myös katsojan onnelliseksi. Ja murheet murheelliseksi.
― Jukka Kajava kiittää Erkki Siltolan ja Orvokki Mäkisen roolityötä (HS 14.6.1996)

Vaikka tekniikka oli vanhentunutta ja kerronta nykymittapuin verkkaista, Kajava totesi hyväksyvänsä sen, koska draama toimi "omimmilla alueillaan erittäin hyvin". Sekään ei häntä haitannut, että "studiolavastus näytti studiolavastukselta". "Ihmiset, jotka kulkevat siinä 1930-luvulta 1970-luvun alkuun, heissä on samaa lämpöä ja koskettavuutta kuin ensikatsomallakin."

Hieman toteutuksessa on 70-luvun tv-ajattelulle ominaista työläisromanttista kirkastusta, mutta sekin toimii, on tyylikeino, jota osataan käyttää.― Jukka Kajava 14.6.1996

Aamulehdessä iloittiin luonnollisesti tamperelaisuuden ja etenkin Pispalan onnistuneesta esittämisestä. Marja Sjöberg otsikoi arvionsa "Vanhanaikaista, mutta..." ja piti toteutusta nykykatsojalle "koomisen hitaana". Hänen mukaansa toivotun uusinnan arvo olikin muualla: aikansa kuvana ja 1970-luvun tuotteena sarjaa saattoi hänen mukaansa jo pitää klassikkona. Lisäksi hän totesi, että "lukuisten yksityiskohtien tutkittu runsaus" miellyttää varmasti paikallisia katsojia.

Näin Suomessa elettiin ja näin maailma nähtiin ja koettiin.― Marja Sjöberg Aamulehden kritiikissä 14.6.1996

Näin "Jokiset" muistelivat sarjaa vuonna 1996

Erkki Siltola ja Orvokki Mäkinen muistelivat sarjan tekoa Aamulehden haastattelussa 16.6.1996.

Kysymykseen siitä, puhuttiinko sarjassa liikaa politiikkaa, he vastasivat seuraavasti:

"Orvokki: Ei minusta. Sarjan näkökulma on tasoittava ja tasapuolinen. Meidän eli Jokisten tyttö menee avioon porvari-Korpelan pojan kanssa. Taavi Jokinen on poliittisesti keskitien kulkija.

Erkki: Muistan yhden kohtauksen, johon itse sävelsin lisäväriä. Kun Jokiset nlähtivät vappujuhliin, olin vadin päällä pessyt nassuni ja kattelin tukkaani peilistä, niin rupesin laulamaan työväenmarssia. Ohjaaja Eila Arjoma, itsekin työläiskodista, kielsi, ettei laulu sovi tuohon."

Lue lisää:

Toivotut: Sodan ja rauhan vuodet -paketti

Manillaköysi, Kirje isältä ja muita toivottuja draamoja sotien varjostamista vuosista Areenassa

Sisua, sydäntä, vallanhimoa ja herkkää iloa läikehtii Areenaan juuri julkaisemissamme elokuvissa ja sarjoissa. Katsottavana ovat tv-elokuvat Manillaköysi, Kirje isältä, Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet sekä Vääpeli Sadon tapaus. Itsenäistä identiteettiä etsivää Suomea halkovat draamasarjat Sodan ja rauhan miehet, Yhdeksän miehen saappaat, Mustat ja punaiset vuodet Tampereella, Kukkivat roudan maat Ylä-Savossa sekä Isännät ja isäntien varjot Pohjois-Pohjanmaalla.

Toivotut: Sodan ja rauhan vuodet -draamapaketti Yle Areenassa

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetro realisoitui toteutettavaksi projektiksi vasta kun Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi maanalaisen asemakaavan ja rakentaminen voitiin aloittaa. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Veljeni Leijonamieli taipui radiokuunnelmaksi nimekkäiden näyttelijöiden äänillä

    Veljeni Leijonamieli -kuunnelma sai ensiesityksensä 1976

    Astrid Lindgrenin rakastettu romaani muuntui kaksiosaiseksi radiokuunnelmaksi vuonna 1976 Eija-Elina Bergholmin ohjauksessa. Tarinaa tulkitsemassa oli useita nimekkäitä suomalaisnäyttelijöitä, jotka loivat kirjan hahmot eläviksi. Veljeni Leijonamieli on satukertomus hyvän ja pahan kamppailusta, veljesrakkaudesta ja rohkeudesta. Astrid Lindgrenille se oli myös kertomus yksinäisyydestä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Äänestä suosikkijoulukalenterisi Areenaan

    Äänestys käynnissä 26.11. asti.

    Kenet heistä tahdot nähdä Areenassa joulukuussa: Tonttu Toljanteri, Histamiini, Olga P. Postinen, Gommi ja Pommi vai Tonttu Tomafoi? Käytä äänesi ja vaikuta. Äänestää voit 26.11. asti. Kaksi eniten ääniä saanutta joulukalenteria on katsottavissa Areenassa 1.12. alkaen.

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Radikaaleja ratkaisuja ja ennakkoluulotonta elokuvataidetta - suomalaiset leikkasivat pölyt pois arkistofilmeistä!

    Voi vitsi - Kasper Strömman purkaisi vuoristoradan

    Millaista huumoria syntyy, kun suomalaiset saavat leikata vanhoista arkistofilmeistä uusia elokuvia? Sellaista, joka yllyttää Kasper Strömmanin ehdottamaan Linnanmäen vuoristoradan purkamista. Uudessa Oi maamme! -tv-sarjassa visuaalisen alan ammattilaiset katsovat Minna Joenniemen kanssa häkellyttävän ennakkoluulottomasti tehtyjä, uusia tulkintoja Suomesta ennen ja nyt.

  • Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaat on mestarillinen kuvaus sodan arjesta

    Pentti Haanpään yhdeksän miehen saappaat

    Pentti Haanpää tunnetaan pohjoisen maaseudun kuvaajana ja sotaan kriittisesti suhtautuneena kirjailijana. Haanpään tekstejä on dramatisoitu näyttämöille ja televisioon. Romaanista Yhdeksän miehen saappaat (1945) tehtiin televisioon yhdeksänosainen sarjanäytelmä vuonna 1969.

  • Mustat ja punaiset vuodet -draama puhutteli hiljaa mutta väkevästi

    Kriitikoiden ja katsojien kiittämä sarja on uhmannut aikaa

    Keväällä 1973 ensiesitetty kymmenosainen draamasarja Mustat ja punaiset vuodet on kunnianhimoinen ja ehyt suurtyö, joka on jäänyt katsojien kestosuosikiksi. Vuosiin 1932–1973 ajoittuva, Tampereelle sijoittuva ja metallimies Jokisen perheen ympärille kiertyvä tarina kertoo hämmästyttävän luontevin vedoin sen, miten Suomi tuona aikana muuttui.

  • Manillaköysi, Kirje isältä ja muita toivottuja draamoja sotien varjostamista vuosista Areenassa

    Sarjoja ja elokuvia sodan ja rauhan vuosista

    Sisua, sydäntä, vallanhimoa ja herkkää iloa läikehtii Areenaan juuri julkaisemissamme elokuvissa ja sarjoissa. Katsottavana ovat tv-elokuvat Manillaköysi, Kirje isältä, Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet sekä Vääpeli Sadon tapaus. Itsenäistä identiteettiä etsivää Suomea halkovat draamasarjat Sodan ja rauhan miehet, Yhdeksän miehen saappaat, Mustat ja punaiset vuodet Tampereella, Kukkivat roudan maat Ylä-Savossa sekä Isännät ja isäntien varjot Pohjois-Pohjanmaalla.
    Toivotut: Sodan ja rauhan vuodet -draamapaketti Yle Areenassa

  • Sodan ja rauhan miehet – faktaa vai fiktiota?

    Dokumenttidraama talvisotaa edeltävistä neuvotteluista

    Matti Tapion kirjoittama ja ohjaama kymmenosainen Sodan ja rauhan miehet on vahvaan dokumenttipohjaan perustuva näytelmäsarja talvisotaa edeltävistä neuvotteluista, niiden kariutumisesta ja lopulta Suomen joutumisesta sotaan Neuvostoliiton kanssa. Sarja seuraa myös sodan kulkua ja Suomen yrityksiä päästä rauhaan, lopullisia rauhanneuvotteluita, välirauhan aikaa ja tietä uuteen sotaan. Sarjan ensimmäinen osa nähtiin joulukuussa 1978. Sarja on katsottavissa Yle Areenassa.

  • Kuukauden suositut välitti Eilispäivän iskelmät ja maailmanhitit musiikkikuvaelmina

    1960-luvun menestyskappaleet "esi-musiikkivideoina".

    Kuukauden suositut -ohjelmassa esitettiin 1960-luvun koti- ja ulkomaiset menestyskappaleet pieninä lavastettuina musiikkikuvaelmina. Näiden ”esi-musiikkivideoiden” rekvisiittana pyöri merimiehiä, piraatteja, tiskaavia aviomiehiä, rokokootanssijoita, jenginuoria ja mitä milloinkin. Ohjelmien vakiotähti oli laulaja Laila Kinnunen.

  • Mikko Kuustosen Q-klubi oli bluesin, suomirokin ja eksoottisten rytmien sulatusuuni

    Kolmetoistaosainen musiikkisarja vuodelta 1991.

    Vuonna 1991 esitetty Q-klubi oli laulaja Mikko Kuustosen ensimmäinen pitkäaikaisempi juontopesti Ylen ohjelmasarjoissa. Yleisradion live-rocktaltioiden perinnettä jatkanut sarja kuvattiin Tampereen Tullikamarin klubilla. Vieraina ohjelmissa nähtiin Suomen tunnetuimpia rokkareita Juice Leskisestä Sielun Veljiin sekä ulkomaalaisia muusikkohuippuja. Vakiobändinä toimi Kuustosen Q.Stone-bluesorkesteri.