Hyppää pääsisältöön

Ovatko koneet jo älykkäitä? Avaruusromua 12.11.2017

Mekaaninen laskukone
Mekaaninen laskukone laskukoneet

”Viimeaikaisista uutisista voisi päätellä, että tekoäly olisi jo vauhdilla valtaamassa maailmaa”.

Näin kirjoittaa tekniikan tohtori Pentti O. A. Haikonen kirjassaan Tietoisuus, tekoäly ja robotit. Ja toden totta, tekoäly ja robotit ovat nousseet esiin viime aikoina, ehkä enemmän kuin olisi voinut odottaakaan.

On pohdittu, vievätkö robotit ja tekoäly ihmisten työt. Voisiko tekoäly edistää maailmanrauhan rakentamisessa? Onko digitalisaatiossa ja tekoälyssä tulevaisuus? Ratkaiseeko tekoäly esimerkiksi kansanterveyden ongelmat? Kuinka pian autot ajavat meidän puolestamme? Milloin koneesta tulee viisaampi kuin ihminen?

Tätä voidaan pohtia, nyt kun kone on voittanut ihmisen, ei ainoastaan shakissa, vaan myös Go-pelissä, jota pidetään monimutkaisempana ja haastavampana pelinä. Tämä tapahtui vuonna 2016.

Oikeastaan ihmistä ei voittanut kone, vaan tietokoneohjelma nimeltä AlphaGo. Tuon ohjelman toiminta perustuu niin kutsuttuihin syviin neuroverkkoihin. Ohjelma jäljittelee ihmisen hermoverkkojen toimintaa. Asiasta käytetty englanninkielinen käsite deep learning kuvaa asiaa hyvin. Ohjelma siis oppii.

IBM:n kehittämä Watson-tietokone ymmärtää puhuttua kieltä ja osaa vastata puhuen esitettyihin kysymyksiin. Amazonin älykaiutin Echoon asennettu Alexa-ohjelma tunnistaa puhetta ja osaa toimia puhekielisten käskyjen, ehdotusten ja toiveiden perusteella.

Niin tekevät myös esimerkiksi Applen puhelimissa asustava Siri, Windowsin mukana tuleva Cortana ja Googlen puheentunnistuksella toimiva Assistant.

”Äly on vihdoinkin saatu tietokoneisiin”, kirjoittaa Pentti O. A. Haikonen ja kysyy ”vai onko?”

Mitä on minuus? Mitä on tietoisuus? Voivatko robotit olla ihmisen tavoin tietoisia?

"Nykyiset koneet eivät ole aidosti älykkäitä", sanoo Haikonen. Hän sanoo, että koneiden äly on vain kokoelma taitavasti laadittuja algoritmeja, jotka tekevät, mitä ohjelmoitsijat ovat käskeneet. ”Ne eivät oikeasti ymmärrä, mitä ne ovat tekemässä eivätkä tiedä edes olevansa olemassa”, kirjoittaa Haikonen ja sanoo että laadullinen puute on korvattu prosessoinnin määrällä.

Hän selittää, että esimerkiksi IBM:n Watson-tietokoneen toiminta perustuu annetun kysymyksen sanalliseen analyysiin, tiedonhakuun, päättelyyn ja vastauksen laatimiseen. Watson ei kuitenkaan oikeasti ymmärrä, mitä on kysytty.

”Aivot eivät vastaa digitaalista tietokonetta eikä digitaalinen tietokone aivoja”, kirjoittaa Pentti O.A. Haikonen. Hän sanoo, että aivojen ja tietokoneen ratkaiseva ero tulee esiin niiden tavassa käsitellä informaatiota, tietoa ja merkityksiä.

"Tietoisuus ei ole ohjelmointikysymys", sanoo Pentti O.A. Haikonen kirjassaan Tietoisuus, tekoäly ja robotit. ”Ajattelu, tietoisuus ja ihmisenä oleminen eivät ole tietokoneohjelman käskyjen sokeaa suoritusta, ne eivät ole tietokoneohjelmaa ollenkaan”, hän kirjoittaa ja jatkaa, että sen sijaan aivot ovat jonkinlainen biologinen neuroverkkosysteemi, joka tuottaa meidän tietoisuutemme. Hän sanoo, että neuroverkot toimivat ilman ohjelmia, ja kertoo tutkijoiden takavuosina otaksuneen, että ajattelun ja tietoisuuden ongelmat ratkeaisivat keinotekoisia neuroverkkoja tutkimalla. ”Näin ei käynyt”, hän sanoo, ”jotain jäi ymmärtämättä”.

”Jos tietoisuus on materiaalisten aivojen tuote, niin silloin tietoisuuden ongelma varmaankin ratkeaisi, jos saataisiin selvitettyä aivojen rakenne ja toiminta”, kirjoittaa Pentti O.A. Haikonen. Hän toteaa, että tähän johtopäätökseen on monikin päätynyt, mutta kysymys on siitä, miten tämä selvitystyö voitaisiin tehdä.

Hän sanoo, että aivojen toiminnan ymmärtäminen on ollut vaikeaa, koska luonnosta on vaikea löytää helpottavia vertauskuvia. Sen sijaan tekniikka on tuottanut laitteita, joita on soviteltu aivojen malliksi. Eräät tutkijat ehdottivat aikanaan, että aivot toimivat kuin puhelinkeskus. Sen jälkeen aivojen sanottiin toimivan kuin tietokone. Sitten aivot olivat kuin neuroverkko. Aivoja on myös verrattu Internetiin ja sen hakukoneisiin. Joidenkin mielestä aivot ovat myös jonkinlainen simulaattori, jopa aikakone.

Mikä näistä sopisi parhaiten aivojen malliksi, pohtii Haikonen, ja sanoo, ettei yksikään sellaisenaan, mutta että kaikissa on piirteitä, jotka olisi hyvä ottaa huomioon.

Siitä, kuinka ja milloin kone osoittautuu ihmistä älykkäämmäksi on esitetty monenlaisia arvioita. On puhuttu ihmisen älyn ylittävästä tekoälystä. Ruotsalainen tutkija Nick Boström uskoo, että ihmisen älyn ylittävä tekoäly on totta ennen vuotta 2050. Mitä sitten tarkoittaa tuo ihmisen älyn ylittäminen? Boström sanoo hiukan ympäripyöreästi, että se on äly, joka ylittää ihmisen tiedolliset kyvyt kaikilla kiinnostavilla osaamisen alueilla. Mitä nuo kiinnostavat osaamisen alueet sitten ovatkaan? Mitä on älykkyys? Mitä on tietoisuus? Nämä ovat selvästi kysymyksiä, joihin ei ole yksiselitteistä vastausta.

”Määrälliset askeleet on nyt otettu”, toteaa Pentti O.A. Haikonen. Hän sanoo, että tietokoneiden kellotaajuudet ylittävät miljoonakertaisesti biologisten neuronien toimintataajuuden ja muistikapasiteettiakin on saatavilla enemmän kuin riittävästi. ”Silti tietokoneet eivät vieläkään ymmärrä mitään”, hän sanoo, ”koska pelkkä numeroiden pyörittely ei edelleenkään johda merkitysten ymmärtämiseen”. ”Ylivertaista tekoälyä ei ole saavutettu, ei edes minkäänlaista aitoa älyä”, hän kirjoittaa.

”Katsommeko ympärillemme mitään näkemättömin silmin?”, kysyy Pentti O.A. Haikonen kirjassaan Tietoisuus, tekoäly ja robotit. ”Jos avaamme silmämme, niin näemmekö enteitä ja ilmestyksiä lähestyvästä yli-inhimillisestä älystä vai jostain muusta, jostain todella pahasta?”, hän kysyy.

Niinpä, ehkäpä sen yli-inhimillisen tekoälyn syntyminen ei olekaan mikään suuri ja pelottava hetki, jolloin kone fanfaarien soidessa osoittautuu viimeinkin ihmistä älykkäämmäksi. Ehkäpä se ei olekaan mikään yksittäinen käänteentekevä hetki, jolloin ihminen peruuttamattomasti menettää asemansa ja roolinsa tässä maailmassa.

”Entäpä, jos olemme ymmärtäneet asian täysin väärin?”, pohtii Haikonen. ”Entäpä jos mitään suurta ja näkyvää muutoshetkeä ei tule, vaan kaikki muuttuu hiljaa ja piilossa?”, hän kirjoittaa. ”Jospa tulossa onkin jotain muuta kuin on ennustettu ja jota yleisesti odotetaan?”

”Todellista ja aitoa yleistä tekoälyä saati konetietoisuutta ei ole syntynyt eikä näillä näkymin tule syntymäänkään”, sanoo tekniikan tohtori Pentti O.A. Haikonen. ”Sen sijaan on syntymässä samalla nimellä jotain muuta”, hän jatkaa. ”Jotain jolla on valtaa, mutta ei omaa vastuuta”.

Tekoäly on jo olemassa ja se kasvaa, lisääntyy. Pian se ulottuu kaikkialle. Haikosen esittämät ajatukset ovat enemmän kuin pohdinnan arvoisia. Ne ovat pelottavia. Ja ikävä kyllä ne taitavat olla totta.

”Kaikkialle ulottuva tekoäly yhdistettynä hallitusten kyvyttömyyteen ratkaista yhteiskunnan taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia on huono yhdistelmä”, kirjoittaa Haikonen ja sanoo, että vielä huonompi yhdistelmä on se diktatuuriin tähtäävän hallituksen kanssa. Hän sanoo, että tekoälyn avulla George Orwellin 1984-romaanin kauhukuvat kansalaisten valvonnasta ja alistamisesta voivat nyt toteutua, ja pahempana kuin kirjailija osasi mitenkään odottaa.

Meitä seurataan, meitä valvotaan, meistä kerätään tietoja. Tämä on jo arkipäivää. Digitalisaation myötä kaikki muuttuu tiedoksi, dataksi. Tekoälyn myötä tuo tieto, big data, muuttuu, ei ainoastaan markkinoinnin, vaan myös valvonnan ja hallinnan välineeksi. Ja näiden kautta myös alistamisen ja diskriminoinnin välineeksi.

"Kaikki on jo kytketty kaikkeen", toteaa Pentti O.A. Haikonen. Hän sanoo, että esineiden Internet levittää tekoälyn kulovalkean tavoin kaikkialle, eikä prosessia voida enää pysäyttää. Hän sanoo, että kukaan ei lopulta pysty hallitsemaan kaikkialle hajautunutta tekoälyä.

”Mutta tämä tekoäly ei ymmärrä mitään”, hän painottaa, ”se ei ole oikeaa älyä eikä tietoisuutta”. Se on jotakin muuta. Se on jotakin paljon pelottavampaa. ”Kysymys ei ole pelkästään yksilön yksityisyyden suojan murtamisesta, vaan myös alistamisesta, riistosta sekä ajattelun ja mielipiteen vapaudesta”, kirjoittaa Haikonen ja kysyy, että tällainenko on yhteiskunnan, ihmisen ja ihmiskunnan tulevaisuus.

Sitä meidän kaikkien on ehkä hyvä miettiä.

AVARUUSROMUA 12.11.2017 - OHJELMAN MUSIIKKI:
AURA5 alias KEN ELKINSON: Pluie dans la jungle (Earth Sky Ocean)
ORCHESTRA OF THE UPPER ATMOSPHERE: Fictitioius Force (03)
RUDOLF HEIMANN: Ain’t Easy to Fly (Touch The Sky)
JEFFREY KOEPPER: Whirl (Transmitter)
SUM OF R: We Have to Mark This Entrance (Orga)
MARTINA LUSSI: Opal (Selected Ambient)
KLAUS WIESE & TOMAS WEISS: Kosmogonia (Aeon)

  • Viisutähden yllätyspaluu ilahdutti Levylautakunnassa

    Petri Somer ja Teemu Roivainen Levylautakunnassa

    Uutuuslevyjä arvioimassa Vuoden musiikintekijä -palkinnon Teostolta saanut säveltäjä, sovittaja ja pianisti Petri Somer sekä laulaja, vuoden 2014 Tangokuningas Teemu Roivainen ja musiikkitoimittaja Josper Knutas Pisteet ja kommentteja 1.Pilven Piirtäjät: Talviunta 27 pistettä (Axel Ehnström - Kaisa Korhonen) Petri: Raikasta, mukavaa, ilmavaa ja leppoisaa.

  • Sami Yaffa: Mitä musiikki minulle merkitsee?

    Musiikin parantava skaala kapenee massakuuntelun vallitessa.

    Musiikki on yhä terapiaa, mutta sen parantava skaala kapenee massakuuntelun vallitessa. Aivan kuin kohta olisi vain yksi vitamiini. Sielullinen aneemisuus alkaa ottaa yhteiskunnassamme vallan, kirjoittaa Sami Yaffa kolumnissaan.

  • Musiikki on elokuvan runollinen elementti. Avaruusromua 25.2.2018

    Avaruusromussa kuvallista musiikkia, elokuvasta ja muualta.

    Jos minä en olisi elokuvaohjaaja, minä tahtoisin olla elokuvamusiikin säveltäjä. Näin kerrotaan Steven Spielbergin sanoneen. Elokuvaohjaajat ymmärtävät, mikä on musiikin merkitys elokuvassa. Andrei Tarkovski puhui musiikista elokuvan runollisena elementtinä. Avaruusromussa kuvallista musiikkia, elokuvasta ja muualta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Narinaa, pauketta ja mahtavia laulajia Levylautakunnassa

    Kasmir ja Maija Kauhanen Levylautakunnassa

    Viikon levyuutuudet tarjoiltiin arvioitaviksi raadille, jonka muodostivat pop-prinssi Kasmir ja etnotähti Maija Kauhanen sekä Radio Suomesta Jyrki Koskenseppä. Pisteet ja kommentteja 1. Liz Brasher: Body of mine 25 pistettä (Liz Brasher) Kasmir: Tuli ihan automainoksen fiilis, niissä on tällaisia makeita biisejä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua