Hyppää pääsisältöön

Pentti Haanpään Isännät ja isäntien varjot kertoi siitä, mistä haluttiin vaieta

Tv-elokuvasta Isännät ja isäntien varjot
Harri Tirkkonen, Hannu Kahakorpi, Paavo Pentikäinen, Vesa Mäkelä Tv-elokuvasta Isännät ja isäntien varjot Pentti Haanpää,isännät

Kirjailija Pentti Haanpää kuvasi teoksissaan tarkasti ja kriittisesti omaa aikaansa. Hänet tunnetaan erityisesti maaseudun ja vähäosaisen väestön kuvaajana. Isännät ja isäntien varjot oli kuvaus maaseudun murroksesta ja yhteiskunnallisesta epätasa-arvosta. Se oli myös yksi monista Haanpään teoksista, joka nosti aikanaan kohun ja joka vei kirjailijan yhä uudelleen kirjalliseen paitsioon. Romaanista on tehty useita sovituksia näyttämölle. Televisiosovitus siitä tehtiin vuonna 1976.

Yleisön toivoma kolmisosainen elokuva on pysyvästi katsottavissa Areenassa.

Pentti Haanpää (1905–1955) julkaisi romaaninsa Isännät ja isäntien varjot vuonna 1935. Romaani on kuvaus taloudellisesta ja yhteiskunnallisesti tilanteesta Suomessa ja talonpojan sortamisesta pulavuosina oikeistoradikalismin nostaessa päätään. Kansainvälinen kapitalismi ja rahan mahti olivat ulottaneet verkkonsa myös Suomeen, samalla kun tuhansia maatiloja joutui huutokauppavasaran alle 1930-luvulla. Tiloilla työskennelleet menettivät isäntien ohella elinkeinon, ja elinkelpoisina säilyneet tilat kykenivät tarjoamaan vain alipalkattua työtä.

Rikos antaa sysäyksen romaanin syntymiselle

Romaanin taustalla on tosi tarina. Kirjailijan elämäkerrasta kirjoittanut Matti Salminen toteaa, että teoksen alkusysäys oli rikostapahtuma. Hän perustaa väitteensä Haanpään päiväkirjamerkintöihin, joissa kirjailija kertoi saaneensa "ahaa-elämämyksen" luettuaan uutisen rikoksesta. Sanomalehdessä oli toukokuussa 1934 uutinen, joka kertoi raa'asta ryöstömurhasta. Uhri oli vasta 28-vuotias Limingan osuuskaupan myymälänhoitaja Martta Sax. Hänestä tuli romaanin Lyyli Kaisla. Haanpäälle rikosuutinen oli kuitenkin vain väline suurempaa tarkoitusta varten. Hän halusi kuvata, millaisia aineellisia ja henkisiä vahinkoja lamakausi aiheutti maaseudulla. Kun teos oli julkaistu, selvisi murhaajan henkilöllisyyskin. Hän oli pientilallinen Jalmari Väisänen.

Kirjan päähenkilö on vanha isäntä Jopi Herneinen (Harri Tirkkonen), jolla on kolme aikuista poikaa. Heistä jokainen joutuu kokemaan, ettei talonpojan osa Suomessa ole hääppöinen. Romaanin keskiössä onkin Herneisen tilan kohtalo ja uudet aatteet, joita yritettiin vaarallisina juuria pois yhteiskunnasta keinoja kaihtamatta. Ihmiset puhuivat, miten joku oli kadonnut ja joku toinen oli saanut kyydin itärajalle. Kylän sielunpaimenella uskottiin olevan osuutta tapahtumiin.

Jopi Herneinen, joka tunnetaan myös Iso Herneisenä, hautaa romaanin alussa puolisonsa. Sen myötä elämä alkoi irrottaa isännän mielessä otettaan. Haudan partaalla seisominen oli kuin enne tulevasta. Hänen poikansa, kukin omalla tavallaan maahan juurtunut mutta eri tavalla sitä ilmaiseva, seisovat isänsä rinnalla äidin haudan äärellä. Kerran niin mahtava tila oli kutistunut, eikä kymmenien miesten hartiat enää huhkineet peltotöissä kuten muinoin. Kun Herneisen tila joutuu pakkohuutokaupattavaksi, järki tuntuu lopullisesti kaikkoavan isännän mielestä. Tapahtuu veriteko, jota teoksessa selitetään humalalla ja epäoikeudenmukaisuudella.

Teos kertoi sen, mistä haluttiin vaieta

Teos oli monelle suomalaiselle liikaa ennen kaikkea vasemmistolaiseksi mielletyn kirjailijan takia, ja kirjojen välityksestä kirjakaupoille vastannut Kirjavälitys Oy ei aluksi ottanut teosta listalleen. Aikalaiskritiikissä toisaalta näkyi usein se, etteivät kriitikot aina tienneet, mitä esimerkiksi Haanpään kotiseudulla Pohjois-Pohjanmaalla tapahtui lamavuosina. Haanpään katkera ja uhmamielinen katsontatapa ei saanut heiltä ymmärrystä. Heihin lukeutui esimerkiksi Helsingin Sanomiin kirjoittanut Lauri Viljanen.

Sen sijaan vasemmistolaislehdissä arviot olivat myötämielisemmät. Niissä romaanin katsottiin aloittavan uuden vaiheen maaseudun kuvauksessa. Toisaalta moni myönteisistäkin arvioista jätti kertomatta sen, minkä kirjailija Arvo Turtiainen havaitsi Haanpään teoksessa. Hän kirjoitti Tulenkantajat-lehteen, kuinka "papit omivat sielunhoidollisten tehtävien lisäksi maanpuolustukselliset ja poliittiset tehtävät". Jälkimmäisella tarkoitettiin vasemmistolaisten aatteiden kitkemistä. Toisaalta Haanpää antoi Turtiaisen mukaan maaseudun kansalle äänen, kun "se joutui elämään pakkohuutokauppavasaran varjon alla."

Vuonna 1976 valmistuneen televisiosovituksen on käsikirjoittanut Hannu Kahakorpi, joka ohjasi sarjan yhdessä Kari Franckin kanssa.

Isännät ja isäntien varjot: Tekijät ja näyttelijät

Harri Tirkkonen: Jopi Herneinen
Eira Soriola : Eeva Herneinen
Paavo Pentikäinen: Esa Herneinen
Hannu Kahakorpi : Oras Herneinen
Vesa Mäkelä : Martti Herneinen

Kari Franck : ohjaus

Hannu Kahakorpi : ohjaus & käsikirjoitus

Jouko Paavonen : kuvaus

Toivo Vilkkula : äänitys

Lasse Litovaara : äänitys

Martti Miettinen : äänitys

Jyrki Rapp : leikkaus

Timo Martinkauppi : lavastus

Pekka Koponen : rekvisiitta

Mirja Traat : puvustus

Eva-Riitta Kiiskinen : naamiointi

Olli Ahvenlahti : musiikki

Veijo Meri : dramatisointi

Lähteet: Salminen Matti: Pentti Haanpään tarina, Into 2013; Haanpää Pentti: Isännät ja isäntien varjot, Otava 1979

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto