Hyppää pääsisältöön

Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaat on mestarillinen kuvaus sodan arjesta

Kohtaus tv-sarjasta Yhdeksän miehen saappaat
Kohtaus tv-sarjasta Yhdeksän miehen saappaat Pentti Haanpää,1969,Tapio Hämäläinen

Pentti Haanpää tunnetaan pohjoisen maaseudun kuvaajana ja sotaan kriittisesti suhtautuneena kirjailijana. Haanpään tekstejä on dramatisoitu näyttämöille ja televisioon. Romaanista Yhdeksän miehen saappaat (1945) tehtiin televisioon yhdeksänosainen sarjanäytelmä vuonna 1969. Artikkeli kuvaa kirjailijan elämää sekä teoksia ja taustoittaa myös televisiossa esitettyä näytelmää, josta on ohessa otteita.

Yleisön toivoma yhdeksänosainen tv-elokuva on katsottavissa pysyvästi Yle Areenassa.

Pentti Haanpää (1905–1955) syntyi Pulkkilassa Pohjois-Pohjanmaalla. Hänen sukunsa oli toimelias niin kirjallisesti kuin yhteiskunnallisestikin. Isoisä maanviljelijä Juho Haanpää oli valtiopäivämies ja kirjailija. Isä Mikko Haanpää puolestaan oli kauppias. Haanpää oli tuottelias kirjailija, jonka kirjallinen tuotanto sisältää näytelmiä, romaaneja ja novelleja, joita hän kirjoitti pitkälti yli 300. Hänen esikoisteoksensa Maantietä pitkin (1925) oli novellikokoelma, joka sai ylistävät arviot.Häntä pidettiin lupaavana kirjailijana, jota verrattiin F. E. Sillanpäähän ja Aleksis Kiveen. Haanpää palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1948.

Kirjasota syttyi, kun isänmaalliset intellektuellit närkästyivät Haanpään huumorista ja tukkijätkämentaliteetista

Ylistetyn kirjailijan asema alkoi horjua vain kolme vuotta esikoisteoksen julkaisemisen jälkeen. Vasemmistolaiskirjailijan leiman saaneen Haanpään romaani Kenttä ja kasarmi (1928) oli vaikeuksissa jo käsikirjoitusvaiheessa, kun kustantaja WSOY ei sitä sellaisenaan hyväksynyt. Sen sisältämä sotilashuumori kun oli kustantajalle liikaa. Kun kirjailija ei suostunut kustantajan ehdottamiin muutoksiin, kustannussopimus purettiin. Kenttä ja kasarmi kuitenkin julkaistiin Kustannus Oy Kansanvallan toimesta ilman muutoksia.

Teos aloitti ilmestyessään kirjasodan, jonka seurauksena Haanpään tuotantoa ei haluttu kustantaa. Poikkeuksena oli vasemmistoa lähellä olevat kustantajat. Kustannuspaitsioon vaikuttivat merkittävästi niin sanotun virallisen kirjallisuuspiirin edustajat. Heihin lukeutuivat isänmaallisen lehdistön lisäksi V. A. Koskenniemi, Rafael Koskimies ja Olavi Paavolainen , joka arvostelussaan kritisoi ennen kaikkea teoksen ilmapiiriä. Samalla hän osoitti lievää ylimielisyyttä toteamalla, "ettei teosta kirjoittanut taiteilija ja kirjailija vaan sotamies ja tukkijätkä".Haanpään suhde kustannusalaan normalisoitu vasta sotien jälkeen, jolloin hänen asemansa merkittävänä kirjailijana oli jo vakiintunut.

Päiväkirjamerkinnät sotilaselämästä siirtyivät teoksiin

Haanpään teosten armeija- ja sotakuvaukset saivat alkusysäyksen kirjailijan omasta varusmiesajasta. Hän suoritti kaksitoista kuukautta kestäneen varusmiespalveluksensa Karjalankannaksella kaukana kotiseudulta vuosina 1925–1926. Hän piti päiväkirjaa, johon hän kirjasi erilaisia tapahtumia, omia mietteitään ja sanontoja, joita hän kuuli muun muassa varusmiestovereiltaan. Nämä kirjalliset dokumentit siirtyivät hänen tuleviin teoksiinsa. Matti Salmisen kirjoittamassa Haanpään elämäkerrassa todetaan, ettei kirjailija kuitenkaan ollut mikään sotasankari, vaikka kovimpien paikkojen etulinjaan hänet lähetettiinkin. Jo varusmiesaikana Haanpää pyrki lusmuilemaan velvollisuuksistaan. Haanpään on kerrottu sanoneen talvisodasta, että "pelottaa, palelee ja nukuttaa." Talvi- ja jatkosodan aikana hän julkaisi kolme teosta, joista yksi oli novellikokoelma Ihmiselon karvas ihanuus (1939), romaani Korpisotaa (1940) ja teos nimeltä Nykyaikaa, kertomuksia (1942).

Yhdeksän miehen saappaat oli kuvaus sotaa käyvistä miehistä

Omakohtaisia armeija- ja sotakokemuksia oli myös romaanissa Yhdeksän miehen saappaat (1945), joka on pikemminkin kooste monesta novellista. Yhdeksän miehen saappaat on kenties tunnetuimpia ja suosituimpia Haanpään teoksia, josta otettiin uusintapainoksia vielä 1980-luvun lopussa. Televisioon tehty dramatisointi oli omiaan lisämään sen suosiota. Teos oli muussakin mielessä ennätyksiä rikkova. Salmisen kukaan se keräsi kehuja laidasta laitaan. Haanpään kyky kuvata henkilöhahmojaan oli vertaansa vailla. Kirjailija Toivo Pekkanen kirjoitti Suomalaisessa Suomessa 5/1945, että Haanpää kuvaa miehiä kuin olisi yksi heistä, ajattelee heidän laillaan ja puhuu heidän kieltään.

Yhdeksää kertomusta toisiinsa yhdistävät jatkosota ja saapaspari sekä niiden parsinlanka. Samaa saapasparia käyttää vuorollaan yhdeksän sotilasta, joista viimeinen sai ne käyttöönsä juuri, kun sota päättyi. Kertomus alkaa pohjoisesta varusvarikolta, josta uutuuttaan kiiltelevät saappaat lähtevät ensimmäisen sotilaan matkaan. Sotilaat ovat niin ihmisinä kuin sotilasarvoltaan erilaisia. Haanpää piirtää jokaisesta psykolgisesti uskottavan kuvan. Varsinaisia sotatapahtumia ei juurikaan ole. Taistelurintamat ovat siellä jossain. Romaanissa seurataankin lähinnä sotilaiden arkea lomilla ja korsuissa sekä kohtaamisissa siviiliväestön kanssa. Menetykset niin aineelliset kuin aineettomatkin luovat kehykset sodalle, jonka mielekkyys ja merkitys kyseenalaistetaan romaanissa.

Televisioelokuvan oli ohjannut ja käsikirjoittanut Ralf Långbacka yhdessä Veli-Matti Saikkosen kanssa.

Yhdeksän miehen saappaat: Tekijät ja näyttelijät

Vääpeli Väinö Soro : Tapio Hämäläinen
Luutnantti Heikki Jopperi : Arto Tuominen
Kersantti Toivo Nirva : Aarno Sulkanen
Sotamies Kasper Ahven : Alpo Kukkonen
Työvelvollinen Juhani Norppa : Uljas Kandolin
Korpraali Einari Korppi : Veijo Pasanen
Sotamies Matti Nokkanen : Heikki Kinnunen
Sotamies Jaara : Rolf Labbart
Sotamies Lehto : Erkki Pajala
Varuskersantti Lintunen : Aimo Lehto
Lääkäri Kola : Reino Naavasalo
Ahvenen vaimo : Terttu Kontturi
Sisäkkö : Tuija Vuolle
Rouva Risu : Sylvi Salonen
Vuokraemäntä : Elsa Turakainen
Kaija : Ritva Holmberg
Tatjana : Aila Arajuuri
Suutari Isolintu : Tauno Lehtonen
Vänrikki, Kaijan puoliso : Risto Aaltonen

Ohjaus ja käsikirjoitus: Ralf Långbacka
Ohjaus ja käsikirjoitus : Veli-Matti Saikkonen
Kuvaus : Pekka Mäkinen
Lavastus : Ensio Suominen
Leikkaus : Kaija Ahopelto
Äänitys : Heikki Kujala
Leikkaus : Risto Salo
Musiikki: Heikki Aaltoila

Lähteet: Salminen Matti: Pentti Haanpään tarina, Into 2013; Haanpää Pentti: Yhdeksän miehen saappaat, Otava 1945

Kommentit
  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Helei, suomalainen mytologia puri! Hiisivuoressa tavalliset ihmiset muuttuivat näkymättömiksi

    Hui Hai Hiiden kaikki jaksot ovat nyt Areenassa.

    Pienet, jännityksestä hikiset kädet puristivat Hiisivuoren keiju Bereniken kättä, kun lapsisankarit ratkoivat seikkailun arvoituksia. Berenike eli ohjelman käsikirjoittaja Anu Tuomi-Nikula tiesi, että sadun taika oli saavutettu, kun ohjelman muut tekijät muuttuivat lasten silmissä näkymättömiksi ja he näkivät vain Hiisivuoren maailman.

  • Pekka Töpöhännän kadonnut Radiolähetys ja särähtävät neekerikissat

    Pellonpään ja Väänäsen luenta jälleen kokonaisena Areenassa

    Matti Pellonpään ja Kari Väänäsen lastenkirjaluennat Radiomafialle ovat silkkaa kulttikamaa. Veikkoset elävöittivät Nalle Puhin ja Pekka Töpöhännän seikkailut omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Kuulijalle Töpöhännän Amerikan-seikkailun luennasta kuitenkin särähtää korvaan halventava neekerikissa-sana ja sen käyttö. Samaisesta luennasta myös katosi yksi jakso, joka kuullaan nyt ensimmäistä kertaa ensilähetyksensä jälkeen.

  • Kaipaus pukeutuu sanoiksi: Venny ja muut rakkaustarinat nyt Areenassa

    Lokakuu tuo Areenaan rakkautta ja luomisentuskaa.

    "Minä uskon, että toisilleen määrätyt ovat toistensa luona jo ennen kuin kohtaavat", lausui Juhani Aho (Ville Virtanen) rakastetulleen Venny Soldanille (Sara Paavolainen). Nyt Areenaan julkaistavissa ohjelmissa kerrotaan Juhani Ahon ja Venny Soldanin, Eino Leinon ja L. Onervan, Aino ja Oskar Kallaksen sekä muiden vahvojen, mutta eripuraisten pariskuntien tarinat.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

  • Hilja Meskus ei antanut elinikäisen nivelreuman haitata elämäniloaan

    Lämmin henkilötarina osoittaa positiivisuuden voiman.

    Vuonna 1981 valmistuneessa positiivisuudellaan ajatuksia herättävässä henkilötarinassa tapaamme rouva Hilja Meskuksen, pitkän päivätyön tehneen lumijokelaisen emännän. Invalidisoivasta sairaudesta huolimatta hänen elämänsä suurperheen yksinhuoltajana on ollut täynnä työtä ja iloa, ja hän kertoo olevansa monesta asiasta kiitollinen.

  • Uspenskin katedraali pääkirkkona, työpaikkana ja toisena kotina

    Mikael Perovuo kertoo katedraalista ja elämästään 1978.

    Helsingin ortodoksinen seurakunta perustettiin vuonna 1827. Seurakunnan pääkirkko on Uspenskin katedraali, joka rakennettiin Katajanokalle vuonna 1868. Mikael Perovuo työskenteli isänsä jälkeen katedraalin päävahtimestarina ja alttaripalvelijana. Asta Heickellin raportissa vuodelta 1978 Perovuo tarinoi sukunsa elämästä Suomessa, kertoi ortodoksisesta kirkosta ja muisteli työtään katedraalissa.

  • Metsä vastaa sille, joka osaa kuunnella

    Minkä opetuksen voisit metsästä poimia?

    Suomessa ei kovin montaa matkaa voi tehdä ohittamatta metsää tai kulkematta sen läpi. Se tulee kaupunkilaisenkin arkeen vähintään pieninä metsäisinä alueina tai junasta vilisevänä maisemana. Euroopan metsäisin maa kätkee sisäänsä kansan, jolla on pakostakin suhde metsään. Ja vaivihkaa metsä myös hoitaa meitä.

  • Metsä teollisuuden ja suojelutoimien pyörteissä

    Katsaus Suomen metsien tilaan ja metsäteollisuuteen 1994.

    Kotimaan katsauksen neliosaisessa sarjassa vuodelta 1994 käsiteltiin Suomen metsiä ja metsäteollisuutta. Aihetta katsottiin myös kriittisin silmin ja kysyttiin onko päätöksiä tehty lyhytnäköisesti.