Hyppää pääsisältöön

Sääli, ettei Jeesus ollut läski

Orjantapparakruunu
Orjantapparakruunu Kuva: pixabay.com/vanessa1979 Jeesus,vaakakapina

Meillä on ennakkokäsityksiä emmekä voi niille mitään. Törmäsin tähän psykologiseen ilmiöön, kun sairastuin syöpään ja kerroin siitä tutuilleni. Yksi peruspäähänpinttymä syöpään sairastuneista on se, että he ovat riutuneet laihoiksi narkkarin näköisiksi puolikuolleiksi luurangoiksi, joista roikkuu haperoa sädehoitohiuspehkoa. Tämä ei pidä paikkansa.

Kuulun ylipainoisiin syöpäpotilaisiin. Monen ystäväni – joita olin aikaisemmin pitänyt tilannetajuisina – oli vaikeaa uskoa, että sairastin syöpää: olinhan läski. Joku luuli, että valehtelin. Yksi ihmetteli minulle ääneen, miten syöpäpotilas voi olla niin lihava kuin minä.

Vihaan ylipainoani niin kuin kaikki ylipainoiset. Kun sain diagnoosin munuaissyövästä, toivoin salaa, että sairastaminen toimisi samalla laihdutuskuurina. Ei toiminut. Toinen munuaiseni leikattiin vain pois, toivuin ja jatkoin elämääni entiseen tapaan. Jos painolleni jotain tapahtui, se nousi pitkällisen makaamisen ja syömisen seurauksena.

Leikkaukseni jälkeen haavani jouduttiin avaamaan, koska kirurgin virheen takia haavan sisälle oli päässyt valumaan verta. Kävin viikon ajan hoidattamassa haavaani sairaalassa.

Menin viimeiseen hoito-operaatioon pääsiäisen alla. Hoitaja kysyi tuolloin, voiko ryhmä opiskelijoita tulla seuraamaan operaatiota, olivat kuulemma kiinnostuneita näkemään. Vastasin myöntävästi.

Yritin hauskuuttaa heitä, koska tilanne oli niin vaivaannuttava. Sanoin, että kylkihaavahan sopii hyvin pääsiäisen teemoihin. Kaikki katsoivat asiallisina.

Syytin Jeesusta kauneusihanteistamme

Tämän jälkeen taputtelin mahaani ja syytin Jeesusta kauneusihanteistamme. Jos hänet olisi kuvattu maalaustaiteessa alusta lähtien ylipainoisena ja hikoilevana herkkusuuna, joka grillaa halloumia nuotion äärellä opetuslastensa kanssa, meillä läskeillä olisi nykyään helpompaa. Ilmeet pysyivät asiallisina.

Operaation jälkeen hoitajani lohdutti: opiskelijat ovat aina kovin vakavia. Jäin miettimään sairaalahuumoriheittoani hetkeksi.

On sääli, että Jeesus on kuvattu läpi lähes koko maalaustaiteen historian riutuvana hippinä. Mehän vertaamme häneen itseämme alitajuisesti. Jos Jeesus olisi tippunut ristiltä liikakilojensa tähden, suhtautuisimme läskiyteen nykyään armollisemmin. Keskivartalolihava puhetyöläinen olisi inhimillinen esikuva.

Miksi painoon pitää aina liittyä muuttumisleikki?

Jos Jeesuksen lisäksi syyttäisin jotain ryhmää siitä, että läskit vihaavat ulkonäköään, osoittaisin sormeni laihduttaviin ylipainoisiin. Ex-läskeillähän on tapana laihtumisen jälkeen laittaa ylpeästi someen ennen ja jälkeen -kuvat.

Harvemmin saan lukea esittelytekstejä, joissa kilojaan karistanut puhuu kauniiseen ja ymmärtäväiseen sävyyn entisestä, 20 kiloa painavammasta itsestään.

"Katsokaa nyt saatana, miltä näytin ennen", on se tyypillisin viesti, jonka laihtunut kertoo itsestään.

Juuri tällaisten kommenttien takia painorajan surullisemmalle puolelle jääneet kokevat olonsa vääränlaisiksi. Harvemmin myöskään näen kauniita ja itseen arvostavasti suhtautuvia kommentteja niiltä, jotka ovat karistamisen sijaan kartuttaneet samaiset 20 kiloa. Miksi painoon pitää aina liittyä muuttumisleikki?

Kun suomalaiseen kirkkoon ilmestyy ensimmäinen maalaus pömppömahaisesta Jeesuksesta, ja laihtuneet ja lihonneet alkavat puhua kauniimmin itsestään, tämä maailma on pelastettu. Aina hoikkina pysyneille, muiden ulkonäköä arvosteleville tilannetajuttomille emme valitettavasti voi mitään.

Kirjoittaja on Ylen KulttuuriCocktailin toimittaja.

  • Vaakakapina - kansanliike, joka mursi pikadieettien vallan

    Kenenkään ihmisarvo ei ole kiinni kehon koosta

    Vaakakapina veti lääkärit, ministerit, kuntokeskukset ja ikilaihduttajat mukaan rintamaan. Kampanja mursi läskimyyttejä ja haastoi purkamaan kehovihan kulttuuria. Kun ihminen pitää itsestään, hän alkaa haluta itselleen hyviä asioita.

  • Sadun joulukirje: "Ajattelen edelleen, että ihminen on ihana!"

    Olkaamme kanssalaisia, ehdottaa Satu Lähteenkorva

    Millainen kulunut kapinavuosi on ollut Vaakakapinan psykologi Satu Lähteenkorvan näkökulmasta? Tässä Sadun joulukirje! Rakkaat vaakakapinalaiset ja sen rohkeat tukijat, En ole haikealla mielin, en, vaikka kohdallani päättyy yksi vaihe kapinassa, kun tehtäväni asiantuntijan roolissa päättyy. Olen saanut oppia paljon, enemmän kuin arvaatkaan.

Uusimmat sisällöt - Vaakakapina