Hyppää pääsisältöön

Kertaa vanhaa, hajota repetitiolla ‒ ja hallitse!

Paul Hillier on ehtinyt tehdä jo niin monta levyprojektia, ettei enää ole tarvetta keskenkasvuisesti painottaa, että tässäpä seisoo nyt virallisesti uljas pääsoittimeni vuonna 2017. Esiintymismatkojaan varten tämä englantilainen kuoronestori nappaa minibussillisen verran laulajia minne päin maailmaa nyt milloinkin, siis laatutakuulla nimeltä Ars Nova Copenhagen.

Ars Nova Copenhagen -kuoron levyn kansikuva.
Ars Nova Copenhagen -kuoron levyn kansikuva. Paul Hillier

Juuri siksi uusi levy ei ole turhantarkka, vaikka tarkkaa onkin sen varsinainen työnjälki: yksi entinen jäsen lauloi siellä, toinen täällä, kuka näitä melkein muistaakaan, mutta tusina heitä kulloinkin oli. Levynhän tästäkin tallennustavasta saa aikaiseksi, eikä laatu kärsi.

Kouluttautuneet osaajat kyllä pystyvät tasalaatuisuuteen, vaikka nimet alituiseen vaihtuvatkin. Vielä oudompia kysymysmerkkejä voisi herätä tanskalaisen kuoron First drop -albumin säveltäjälistasta, joka näyttää ensi silmäyksellä huolestuttavan moninaiselta. ANC:n tulkittavana on kuitenkin järkevänoloisesti toisiinsa rinnastuvia aineksia. Eikä tarvitse puhua pelkästään siitä valintakriteeristä, että miltei kaikki teokset ovat säveltäjien ja Hillierin kiinteän yhteistyön hedelmiä. Ah, tässä vasta alan “kuka kukin on” -leikkiä!

Hyvin kiinteä yhdistävä tekijä on ainakin jälkimoderni tapa suhtautua vanhaan. Se voi olla aivan hyvin vaikkapa 1400-luvun messusävelmään L’homme armé tarttumista, kuten Gabriel Jacksonilla. Tyylillisesti haeskelemalla etenkin hollantilainen Louis Andriessen voisi levyn säveltäjistä olla ankkuri yhdelle jos toisellekin kanssaminimalistille. Myös yhdysvaltalaiset supertähdet David Lang, Steve Reich ja Terry Riley keihästetään mukaan kattaukseen.

Tällä levyllä riitasointi tuntuu taas vaihteeksi joltakin: tällaiset kohdat näet pitää osata laulaa tehokkaasti. Moni muukin asia nousee levyllä esiin katveesta, ei siis tuo pelkkä nappipuhtaasti laulettu kirpeys kolmisointuisen repetition suuren sammion keskeltä.

Valtaosa materiaalista kuullaan ensilevytyksinä. Jacksonin ja Howard Skemptonin kaltaisia englantilaisia minimilisteja nyt on muutenkin hyvä pitää rinnan jenkkien kanssa. Ja myös tunnetuimmat nimet esitellään kuten Langin kohdalla käy eli esittäjät ovat poimineet Pienen tulitikkutyttöpassion vierestä nyt hieman vaihtoehtoisemman sävellyksen.

“First drop.” Sekakuoromusiikkia aikalaissäveltäjiltä, mm. Louis Andriessen, David Lang ja Terry Riley. - Ars Nova Copenhagen/Paul Hillier. (Cantaloupe Music, CA21127)

Kuuntele Uudet levyt 10.11.2017, toimittajana Tatu Tamminen.

  • "Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken"

    Näppärit jatkavat pelimanniperintöä ja kehittävät sitä.

    Kaustislainen pelimanni ja pedagogi Mauno Järvelä on syntynyt kansanmusiikin keskelle. Hänelle lapsuus oli jatkuvaa musiikin vaikutteiden imemistä. Yksi vahvoista muistoista on pelimannilava ja lapsuuden häistä hän muistaakin nimenomaan pelimannilavan ja, miten hän istui kuuntelemassa, kun pelimannit soittivat. - Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken, se oli semmonen juttu, ettei muilla ollut väliä, hän toteaa.

  • Vladimir Agopov voitti Lied-sävellyskilpailun 2017

    Katso kaikki palkinnot & finaaliesitykset.

    Kokenut konkari, säveltäjä Vladimir Agopov voitti lauantaina 18.11. pidetyn Yrjö Kilpinen -seuran järjestämän ensimmäisen Lied-sävellyskilpailun laulusarjallaan Four songs to the poems by William Blake. Ensimmäinen palkinto on suuruudeltaan 5.000 euroa.

  • Urkureduktio tukee Kokkosen Requiemiä

    Levyarvostelu

    Joonas Kokkosen Requiem orkesterille, kuorolle ja solisteille syntyi tuskallisen hankalasti, mutta siitä tuli hänen kaunein suurteoksensa, täynnä kimmeltävää valoa, säihkyviä harmonioita, herkkyyttä ja voimaa. Teosta on esitetty ihmeen vähän - pääsiäisaikaan suuret esittäjistöt pelaavat varman päälle tutummilla passioilla ja requiemeillä. Kenties tilanne muuttuu nyt, kun Jouko Linjama on tehnyt Kokkosen requiemistä urkureduktion, joka uuden levyn perusteella toimii vallan mainiosti.

  • Kostiainen yhdisti kaikki requiemit omaansa

    Levyarvostelu

    Requiem sävellysmuotona houkuttelee säveltäjistä usein esiin uusia piirteitä, etenkin kauneutta, dramatiikkaa ja perinnetietoisuutta. Näin on käynyt myös Pekka Kostiaiselle, jonka Requiem on tavallaan kaunis, välillä dramaattinen ja kauttaaltaan tietoinen perinteestä. Mutta Alban vasta julkaisema levytys saa aprikoimaan perinteen suhdetta aikamme musiikin vaatimuksiin. Kostiaisen Requiem nimittäin kuulostaa kaikilta aiemmilta requiemeiltä, muttei lainkaan uudelta.