Hyppää pääsisältöön

Pohjoisen soittajat armottomalla Etelämantereella

Kärjistetysti sanottuna Ralph Vaughan Williams kävi hakemassa Englannin romantiikan pois Saksan musiikillisista helmoista, sen 1900-luvun alun jämähtäneestä asemapaikasta. Britti pääsi luomaan kerran myös elokuvamusiikin tarinaan, jossa takaisin ei tuotu mitään.

Bergenin filharmonisen orkesterin levy (Ralph Vaughan Williamsin musiikkia).
Bergenin filharmonisen orkesterin levy (Ralph Vaughan Williamsin musiikkia). Etelämanner

Robert Falcon Scott eli elokuvan “Scott - Etelänavan valloittaja” taustalla oleva tutkimusmatkailija hävisi aikoinaan Antarktis-kilvan norjalaiselle retkikunnalle eikä koskaan palannut. Elokuvaprojekti Scott innosti säveltäjäänsä vielä laatimaan vajaa 80-vuotiaana kokonaisen Sinfonia Antartican, ja paljon muutakin Vaughan Williams sävelsi verrattain vanhana.

Uudella levyjulkaisulla tuulen ja toisaalta jäänviileän etenemisvauhdin suunta onkin taas Norjasta. Bergenin filharmoninen orkesteri on taatusti kädet lämpöisinä, kun se paisuttaa äärimmilleen Antarticaa eli sinfoniaa nro 7. Kapellimestari Sir Andrew Davis saa orkesterin murskaamaan suuria jäälauttoja ja toisessa ääripäässä tekemään jopa pienen lumienkelinkin keskelle pakokauhua herättäviä tuiskuja. Näet Vaughan Williamsilla on ollut mielessä myös alleviivatut kontrastit ja ajatus tehdä soivasta draamasta monimuotoisempi kuin mitä se oikeastaan syvemmin kuunneltuna lopulta onkaan.

Aivan sananmukainen vanhuudentyö Neljä viimeistä laulua nousee varsin reippaasti uutuuslevyn tulkinnoissa tuota sinfoniaa makoisammaksi. Anthony Payne orkestroi alun perin pianosäesteiset laulut neljä vuotta sitten BBC Promsia varten. Vaikka sävellys on albumilla keston kannalta vain välipalana, sen arvo kohoaa huimasti baritoni Roderick Williamsin hienostuneen kaarenmuodostuksen ja -kannattelun takia.

Pianokonsertto taas tanssahtelee englantilaisen maaseudun kumpumaaston sykkeellä muttei tee teoslajissaan erityistä vaikutusta. Temaattinen rakentelu on toisaalta paljon merkittävämpää kuin omalla tavallaan kylmäksi jättävässä Antartica-sinfoniassa. Vaughan Williams sävelsi 1920-luvulla tästä konsertostaan solistille niin vaikean, että hän laati siitä apuvoimineen vakiintuneemman version kahdelle pianistille.

Ralph Vaughan Williams: Sinfonia nro 7 (Sinfonia Antartica); Neljä viimeistä laulua; Pianokonsertto C-duuri. - Mari Eriksmoen, sopraano, Roderick Williams, baritoni, Hélène Mercier, piano, Louis Lortie, piano, Edvard Grieg -kuoro ja Bergenin FO/Sir Andrew Davis. (Chandos, CHSA 5186)

Kuuntele Uudet levyt 10.11.2017, toimittajana Tatu Tamminen.

Kommentit
  • Albert Schnelzerin sävelkielessä on tunnistettavaa omaleimaisuutta

    Albert Schnelzerin musiikki toimii.

    Länsinaapurista kajahtaa taas. Mikäli Albert Schnelzer (s. 1972) ei ole ennestään tuttu tekijä, kannattaa asia korjata pikimmiten. Säveltäjän orkesterisointeja voi nyt makustella Benjamin Shwartzin johtaman Göteborgin sinfoniaorkesterin tuoreella äänitteellä. Albert Schnelzerin sävelkielessä on jotakin, mitä monella muulla nykysäveltäjällä ei ole.

  • Spark-yhtyeen onnistunut monityylinen kokonaisuus toimii

    Spark-yhtyeen monityylinen kokonaisuus riemastuttaa

    "Tanssi on muutakin kuin vain liikettä musiikin tahtiin. Se on intohimoa ja elämänjanoa", pohjustaa Spark-yhtye tuoreimman julkaisunsa esittelytekstissä. No mikä ettei, mutta mahtaako kahden nokkahuilun, viulun, sellon ja pianon muodostaman yhtyeen monityylinen kokonaisuus käydä kuulijan jalan alle? Kyllä. Varsinkin kun se tehdään näinkin antaumuksella ja tyylillä.