Hyppää pääsisältöön

Rajaton menneisyys ja perussininen nykyisyys

Paljon on ehtinyt kulttuurityötä tapahtua sen jälkeen, kun Ahjo Ensemble piti ensimmäisen konserttinsa vuonna 2013. Aikoinaan Paavo Hyökki päätti ripotella raa’an perusäänenmuodostuksen vuosiin – ei enempää eikä vähempää kuin – koko kimurantin Bengt Johanssonin sekakuorotuotannon esittämisen. Kunnianhimoa ja kotimaisuutta mutta erilaista sellaista tarjoaa nyt myös Ahjon ensimmäinen oma levy.

Ahjo Ensemblen levyn kansikuva (Jussi Chydeniuksen musiikkia).
Ahjo Ensemblen levyn kansikuva (Jussi Chydeniuksen musiikkia). Jussi Chydenius

Ahjon paketoitavana on kuoro- ja yhtyelaulusta kaiken tietävän Jussi Chydeniuksen sävellykset tälle instrumenttilajille. Instrumentti onkin sopiva sana, ja tuleehan tästä mieleen, miten monipuolisesti Chydenius taivuttelee Rajattomassa omaa bassotteluaan. Tekotavaltaan hän pitää siitä, että talon alakerta pitää. Duuri-mollitonaaliset sointublokit pöhisevät miesäänissä tiheinä, ja tyypillisimmillään näiden betonien päällä hyppii näisäänten toisenlaisia riffejä, täynnä kevyen musiikin rytmimaailmaa.

Toisaalla taas säveltäjä viittaa ikään kuin oman konkarilauluyhtyeensä “rajattomalaiseen” kameleonttisuuteen. Tässäkin tyylissä hän on ennen kaikkea tunteiden haeskelija ja helposti lähestyttävä. Esimerkiksi Aale Tynnin tekstiin laadittu Kaivonkatsoja on jonkinlaista metsäfennomaanisempaa Chydeniusta ja täysin häpeilemätöntä uusromantiikkaa.

Mutta eikö toisaalta tällaisilla tehoilla ole täytetty jo aivan liian monta ties minkä maitojalostefirman patrioottispompöösiä Suomi 100 -tv-mainosta? Juuri näitä väsyneitä mielikuvia synnyttää välillä Chydeniuksen musiikki, vaikka se on niin kaunista, kirkkosävellajikliseineen kaikkineen.

Levyn kohdalla on kiinnostavaa tietää, minkä laajuisen yleisön se tavoittaa. Potentiaalia voisi kuvitella olevan. Maassamme kun tuskin on montaa musiikkiyleissivistyneempää henkilöä kuin Jussi Chydenius. Vielä kruunuksi säveltäjä on saanut liimattua omaan moni-ilmeisyyteensä Ahjo Ensemblen virkeyden. Jos tämä levy on kuvainnollisesti käyntikortti, se ei ole pahvin makua nähnytkään.

Sillä on meditoivasti ja silti reteästi pää pystyssä uuden levyttäjäkuoron esittelevä alku, keskellä taas tarpeeksi vaihtelua etenkin ajoittaisten pianosäestysten takia sekä pop-tietoutta kutitteleva “lp-levylopetus”. Kaikesta aistii, että myöskin potrettilevynsä nyt tuottaneelle Chydeniukselle tämä on iso kunniaprojekti. Vakava harrastajakuoro Ahjokin selviää siitä kunnialla.

Jussi Chydenius: sekakuorosävellyksiä. - Ahjo Ensemble/Paavo Hyökki. (Anthem, ANHCD001)

Kuuntele Uudet levyt 10.11.2017, toimittajana Tatu Tamminen.

Kommentit
  • Chiaroscuro-kvartetin karheat tulkinnat tekevät vaikutuksen

    Chiaroscuro-kvartetin karheat tulkinnat tekevät vaikutuksen

    Vuonna 2005 perustettu Chiaroscuro-kvartetti (Alina Ibragimova ja Pablo Hernán Benedí, viulu, Emilie Hörnlund, alttoviulu, Claire Thirion, sello) on aiemmilla äänitteillään viihtynyt pitkälti wieniläisklassisen ohjelmiston parissa.

  • Langgaardin haltioitunutta kamarimusiikkia

    Langgaardin haltioitunutta kamarimusiikkia

    Rued Langgaardin (1893–1952) massiivisessa yli 400 teosta käsittävässä tuotannosta riittää halukkaille pöyhittävää vielä pitkäksi aikaa.

  • Tuttua ja tuntemattomampaa Coplandia

    Tuttua ja tuntemattomampaa Coplandia

    BBC:n filharmonisen orkesterin sekä kapellimestari John Wilsonin yhteistyö Aaron Coplandin (1900–1990) verraten laajan orkesterituotannon parissa jatkuu. Neljännessä julkaisussa huomio keskittyy erityisesti säveltäjän lähes neljänkymmenen minuutin kestoiseen kolmanteen sinfoniaan.

  • Olsenin laulusarjassa on vilpittömyyttä

    Olsenin laulusarjassa on vilpittömyyttä

    Tanskalainen säveltäjä ja etnomusikologi Poul Rovsing Olsen (1922–1982) aloitti tyylillisesti aikansa hengessä kaksitoistasävelisyydellä, mutta pyrkimys ilmaisun selkeyteen ja helpompaan omaksuttavuuteen johti siitä luopumiseen 60-luvulla.