Hyppää pääsisältöön

Rajaton menneisyys ja perussininen nykyisyys

Paljon on ehtinyt kulttuurityötä tapahtua sen jälkeen, kun Ahjo Ensemble piti ensimmäisen konserttinsa vuonna 2013. Aikoinaan Paavo Hyökki päätti ripotella raa’an perusäänenmuodostuksen vuosiin – ei enempää eikä vähempää kuin – koko kimurantin Bengt Johanssonin sekakuorotuotannon esittämisen. Kunnianhimoa ja kotimaisuutta mutta erilaista sellaista tarjoaa nyt myös Ahjon ensimmäinen oma levy.

Ahjo Ensemblen levyn kansikuva (Jussi Chydeniuksen musiikkia).
Ahjo Ensemblen levyn kansikuva (Jussi Chydeniuksen musiikkia). Jussi Chydenius

Ahjon paketoitavana on kuoro- ja yhtyelaulusta kaiken tietävän Jussi Chydeniuksen sävellykset tälle instrumenttilajille. Instrumentti onkin sopiva sana, ja tuleehan tästä mieleen, miten monipuolisesti Chydenius taivuttelee Rajattomassa omaa bassotteluaan. Tekotavaltaan hän pitää siitä, että talon alakerta pitää. Duuri-mollitonaaliset sointublokit pöhisevät miesäänissä tiheinä, ja tyypillisimmillään näiden betonien päällä hyppii näisäänten toisenlaisia riffejä, täynnä kevyen musiikin rytmimaailmaa.

Toisaalla taas säveltäjä viittaa ikään kuin oman konkarilauluyhtyeensä “rajattomalaiseen” kameleonttisuuteen. Tässäkin tyylissä hän on ennen kaikkea tunteiden haeskelija ja helposti lähestyttävä. Esimerkiksi Aale Tynnin tekstiin laadittu Kaivonkatsoja on jonkinlaista metsäfennomaanisempaa Chydeniusta ja täysin häpeilemätöntä uusromantiikkaa.

Mutta eikö toisaalta tällaisilla tehoilla ole täytetty jo aivan liian monta ties minkä maitojalostefirman patrioottispompöösiä Suomi 100 -tv-mainosta? Juuri näitä väsyneitä mielikuvia synnyttää välillä Chydeniuksen musiikki, vaikka se on niin kaunista, kirkkosävellajikliseineen kaikkineen.

Levyn kohdalla on kiinnostavaa tietää, minkä laajuisen yleisön se tavoittaa. Potentiaalia voisi kuvitella olevan. Maassamme kun tuskin on montaa musiikkiyleissivistyneempää henkilöä kuin Jussi Chydenius. Vielä kruunuksi säveltäjä on saanut liimattua omaan moni-ilmeisyyteensä Ahjo Ensemblen virkeyden. Jos tämä levy on kuvainnollisesti käyntikortti, se ei ole pahvin makua nähnytkään.

Sillä on meditoivasti ja silti reteästi pää pystyssä uuden levyttäjäkuoron esittelevä alku, keskellä taas tarpeeksi vaihtelua etenkin ajoittaisten pianosäestysten takia sekä pop-tietoutta kutitteleva “lp-levylopetus”. Kaikesta aistii, että myöskin potrettilevynsä nyt tuottaneelle Chydeniukselle tämä on iso kunniaprojekti. Vakava harrastajakuoro Ahjokin selviää siitä kunnialla.

Jussi Chydenius: sekakuorosävellyksiä. - Ahjo Ensemble/Paavo Hyökki. (Anthem, ANHCD001)

Kuuntele Uudet levyt 10.11.2017, toimittajana Tatu Tamminen.

  • Säveltäjä Aarre Merikanto liittyy valkoisiin ja ryhtyy taistelijaksi

    Keväällä 1918 nuori Merikanto on jo nimeä luonut taiteilija.

    Syksyllä 1917 uraansa aloitteleva säveltäjä Aarre Merikanto on osallistunut valkoisen kaartin harjoituksiin. Hän on valmis puolustamaan ase kädessä 6. joulukuuta julistettua itsenäisyyttä. Helmikuussa 1918 hän osallistuu Kirkkonummen taisteluihin.

  • Ondine-galleriassa Erkki-Sven Tüürin ääniveistoksia

    Levyarvostelu

    Erkki-Sven Tüür on sukupolvensa menestynein virolaissäveltäjä maailmalla, ja se on paljon sanottu, koska kilpailua riittää. Tüür ei ole menestynyt tuurilla, vaan vahvalla ja tunnepitoisella nykymusiikilla, jonka selväpiirteiset, plastiset ja säihkyvät pinnat muodostavat kuin abstrakteja metalliveistoksia. Ondine on jo hetkisen tehnyt yhteistyötä Tüürin kanssa, ja uusimmalla levyllä Tapiola Sinfonietta esittää Tüürin kolme tuoretta, laajaa, kansainvälistä tilausteosta: alttoviulukonserton Illuminatio, kahdeksannen sinfonian sekä erikoisen nokkahuiluteoksen Whistles and Whispers from Uluru.