Hyppää pääsisältöön

Soittimia, jotka elävät nyt orkesterin herran elämää

Joskus on vaarassa unohtua, että säveltäjäpotrettilevyt voivat olla kiinteälle esittäjistölleen aivan samanlaista mannaa kuin mitä ovat kaikista suurimman kansifontin saavalle nimelle, säveltäjälle. Jyväskylä Sinfonia nauttii nykyään nuoren taiteellisen johtajansa Ville Matvejeffin visioista ja uusimmalla levyllään ennen kaikkea Olli Virtaperkon mukaansatempaavuudesta.

Jyväskylä Sinfonian levyn kansikuva (Olli Virtaperkon musiikkia).
Jyväskylä Sinfonian levyn kansikuva (Olli Virtaperkon musiikkia). Olli Virtaperko

Virtaperkon sävellystyylin moniaineksisuus on saanut jyväskyläläiset innostumaan. Ja miksipä ei saisi vielä enemmän, kun kolme konserttoa sisältävän levyn ehdoton teema on sen tavallisuudesta poikkeavat solisti-instrumentit. Teosto-palkintoehdokkuudenkin tuonut sellokonsertto “Romer’s Gap” on Apocalyptica-mies Perttu Kivilaaksolle räätälöity ryhdikäs taidonnäyte, jossa on levyn palkitsevin draamallinen kaari. Populaarielementeista vapaampi "Multikolor" antaa äänen baritonisaksofonisti Joonatan Rautiolalle ja herkistää samalla syväkuuntelemaan pelkkien akustisten soitinten yhteispeliä.

Levyn lopussa sähköt sanan varsinaisessa merkityksessä sytyttävä "Ambrosian Delights" on konserttokolmikosta vanhin, sekin vasta neljän vuoden takaa. Teos hyppii eri epookkien välillä, mutta tulevaisuutta se ei suinkaan viitoita, vaikka näennäisesti näin olisi helppo luulla wau-efektin herättävän instrumenttivalinnan takia.

Solisti Jonte Knifin käsissä hänen oma rakas lapsensa knifonium on töykeä show’n varastaja eli tässä mielessä perinteisessä dramaturgia-asemassa suhteessa orkesteriin. Fuusiojazz-lopetukselle todennäköisesti hörähtävät kaikki suurten ikäluokkien huurupartaiset LP-levyintiaanit, ja ehkäpä se riittää. Virtaperko on kai ollut maksimaalisista syntetisaattoritehoista häpeilemättömän haltioissaan, puhumattakaan uutterasta musiikinhistorian eri kerrostumien selailusta.

“Romer’s Gap. Three concertos.” Olli Virtaperko: “Romer’s Gap”, konsertto vahvistetulle sellolle ja sinfoniettalle; “Multikolor”, konsertto baritonisaksofonille ja pienelle kamariorkesterille; “Ambrosian delights”, konsertto knifoniumille ja kamariorkesterille. - Perttu Kivilaakso, sello, Joonatan Rautiola, baritonisaksofoni, Jonte Knif, knifonium ja Jyväskylä Sinfonia/Ville Matvejeff. (Ondine, ODE 1305-2)

Kuuntele Uudet levyt 10.11.2017, toimittajana Tatu Tamminen.

Kommentit
  • Albert Schnelzerin sävelkielessä on tunnistettavaa omaleimaisuutta

    Albert Schnelzerin musiikki toimii.

    Länsinaapurista kajahtaa taas. Mikäli Albert Schnelzer (s. 1972) ei ole ennestään tuttu tekijä, kannattaa asia korjata pikimmiten. Säveltäjän orkesterisointeja voi nyt makustella Benjamin Shwartzin johtaman Göteborgin sinfoniaorkesterin tuoreella äänitteellä. Albert Schnelzerin sävelkielessä on jotakin, mitä monella muulla nykysäveltäjällä ei ole.

  • Spark-yhtyeen onnistunut monityylinen kokonaisuus toimii

    Spark-yhtyeen monityylinen kokonaisuus riemastuttaa

    "Tanssi on muutakin kuin vain liikettä musiikin tahtiin. Se on intohimoa ja elämänjanoa", pohjustaa Spark-yhtye tuoreimman julkaisunsa esittelytekstissä. No mikä ettei, mutta mahtaako kahden nokkahuilun, viulun, sellon ja pianon muodostaman yhtyeen monityylinen kokonaisuus käydä kuulijan jalan alle? Kyllä. Varsinkin kun se tehdään näinkin antaumuksella ja tyylillä.