Hyppää pääsisältöön

Kostiainen yhdisti kaikki requiemit omaansa

Requiem sävellysmuotona houkuttelee säveltäjistä usein esiin uusia piirteitä, etenkin kauneutta, dramatiikkaa ja perinnetietoisuutta. Näin on käynyt myös Pekka Kostiaiselle, jonka Requiem on tavallaan kaunis, välillä dramaattinen ja kauttaaltaan tietoinen perinteestä. Mutta Alban vasta julkaisema levytys saa aprikoimaan perinteen suhdetta aikamme musiikin vaatimuksiin. Kostiaisen Requiem nimittäin kuulostaa kaikilta aiemmilta requiemeiltä, muttei lainkaan uudelta.

Kostiainen / Requiem
Kostiainen / Requiem Uudet levyt

Sinänsä on hienoa, että Suomen nykysäveltäjien keskuudessa yhä on käsityötaitoa säveltää uskottavasti vanhoilla tyyleillä. Kun melodiat kaartelevat särmättöminä, kun jousisto äityy oikein hempeäksi tai kun paatokselliset patarummut tukevat juhlavia vaskia, tulee mieleen, että Fauré ja Verdi tekivät tämän jo. Mutta sitten Kostiainen heittää sekaan soinnin, harmonian tai tyylipiirteen, joka hetkeksi rikkoo perinne-illuusion - ja tuntuu samalla kömpelöltä. Kostiaisen tyylirikot ovat omissa korvissani anakronismeja. Tuntuu että teos itse ei tiedä, mihin aikaan ja tyyliin se on sävelletty. Tätä tunnetta ei poista edes säveltäjän ilmeinen vilpittömyys tunnevaikutusten etsimisessä.

Yleensä minulla ei ole vaikeuksia hyväksyä tonaalista ja kaunista nykymusiikkia, mutta Kostiaisen Requiem on poikkeus, luultavasti siksi että se ammentaa menneestä ottamatta siihen mitään kantaa. Se ei ole uus-mitään tai post-mitään. Toisin kuin esimerkiksi hiljattaisissa levytyksissä Valentin Silvestrovin musiikista, anakronistisuuden hämmentämää laimeutta ei pelasta edes jäntevä esitys.

Mikkelin kaupunginorkesterin täydentämä Jyväskylä Sinfonia on Kostiaisen Requiemille riittävän muheva kokoonpano, vaikka vaskissa kuuluukin ajoittaista arkuutta. Solistinelikko on valittu taiten, ja kykenee jopa kelvolliseen kvartettilauluun. Suvi Väyrysen varma ja puhdas sopraano kimmeltää erityisen kauniisti, mutta tässä kontekstissa täyteläisyyttä voisi olla enemmänkin. Sen sijaan Simo Mäkisen tenorin leikkaava, vähän rikkonainen kajahdus vaatii vielä hiomista.

Myös Kostiaisen oma Musica-kuoro laulaa hyvin ja tarkasti, mikä onkin tarpeen, koska Kostiainen punoo orkesterin, kuoron ja solistien repliikit hyvin orgaanisesti yhteen. Yhtenäisyyttä tukee tunnelmaltaan miellyttävän kirkollinen äänitys, jonka etenkin monikanavana on lavea. Harmi että stereoraita on ainakin yhdestä kohtaa lipsahtanut tuotantoprosessin mittaan digisärölle.

Pekka Kostiainen: Requiem. - Suvi Väyrynen, sopraano, Ena Pongrac, mezzosopraano, Simo Mäkinen, tenori, ja Tapani Plathan, basso, sekä Musica-kuoro, Jyväskylä Sinfonia ja Mikkelin kaupunginorkesteri/Ville Matvejeff. (Alba, ABCD 417)

Kuuntele Uudet levyt 17.11.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Kantapöydän opiskelijatreffeillä Duo Uimonen/Lorenzen

    Tutusti Emmi Uimoseen ja Troels Lorenzeniin!

    Piano-harmonikkaduo Emmi Uimonen ja Troels Lorenzen syntyi Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla. Savonlinnasta kotosin oleva Emmi ja Suomeen opiskelijavaihtoon tullut Troels havaitsivat omaavansa saman suhtautumisen musiikkiin. Duon ensimmäinen levy on jo ilmestynyt.

  • Sopraano Minna-Leena Lahti: "Lukiossa teimme retken Kansallisoopperaan. Silloin ajattelin että tuonne on pakko päästä!"

    Tutustu Sibelius-Akatemian oopperaluokan opiskelijaan.

    Jos kaikki menee hyvin, on Minna-Leena Lahdella kahden vuoden kuluttua kädessään paperi, jota hän on aina halunnut. Hän valmistuu oopperalaulajaksi! Takanaan Minna-Leenalla on laaja kirjo harrastuksia ja opintoja, löytyy kirjoittamista, soittamista, balettia ja laulamista. Mutta oikea intohimo on kuitenkin ooppera. Kuka? Olen Minna-Leena Lahti, Erkkilä omaa sukua.

  • Päävierailijakapellimestariksi 21-vuotiaana

    Oopperan lapsikuoro antoi kimmokkeen kapellimestarin uralle

    Kapellimestari Klaus Mäkelä on juuri allekirjoittanut päävierailijasopimuksen Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa. Kiireinen kapellimestari törmäsi musiikin voimaan jo lapsena.

  • Sotilasmusiikkimme ei ole siipirikkoista

    Levyarvostelu

    Puolustusvoimain sotilasmusiikkialaa on kohdannut suuri onni aivan viime vuosina. Toiminnan julkisivu tuntuu kiitettävän eloisalta juuri parahiksi, kun soittokuntien määrä vasta kaventui tämän vuosikymmenen rajussa uudistuksessa.