Painoin nappia ja kuulin käynnistyksen aiheuttaman vinkaisun, kun sirkkelin terä pyörähti vinhaan vauhtiin. Ehdin muistaakseni halkaista vain yhden rivan laudasta ennen kuin se tapahtui. Oikeastaan se ei edes sattunut. Vielä.
Porissa työskenteli lapsuuteni aikaan kaksi tunnettua kirurgisiin toimiin erikoistunutta lääkäriä: Jåfs ja Kuikka. Paikallisessa murteessa Jåfs kääntyi luontevasti Jopsiksi, joten sanonta, jolla ei välttämättä ollut mitään totuusperää, kuului: ”Jopsi leikkas ja Kuikka paikkas”.
Tuo letkautus tipahti suustani, kun sirkkelin terään osunutta peukaloani ommellut kirurgi ei saanut verenvuotoa tyrehtymään ja kutsui siksi kollegansa avuksi.
Puudutuksen häviämisestä aiheutuneen yltyvän kivun unohtaakseni yritin ajatella muita asioita kuin repaleista peukaloani. Niinpä tokaisin edellä mainitun anekdootin.
Sirkkeli käyntiin ja katastrofin ainekset koossa
Vähän aiemmin olivat vitsit olleet todella vähissä. Olin nähnyt timpureiden käyttävän katkaisusirkkeliä, mutta en ollut ajatellut koskaan itse käyttäväni sellaista.
Kunnes työmaalle saapui tomera maalarimestari, joka tarvitsi maalattujen lautojen väliin ripoja. Heti.
Sellaisia ei tuona kauniina aamuna ollut hyllystä otettavaksi ja timpurit olivat vielä juhannuksen vietossa, joten lupauduin itse tekemään hänelle ripoja.
Samaan aikaan minun olisi pitänyt olla auttamassa muuraria, joten minulla oli olevinaan kiire. Niinpä toimin rivakasti.
Sirkkeli löytyi timpureiden työkaluvarastosta siinä kunnossa kuin he olivat sen ennen juhannusta sinne jättäneet.
Lyhyt yleissilmäys, pistotulpan ja pistorasian etsintä, kytkentä ja kirkkaan vihreä käynnistysnappi. Siinä ne olivat, työsuojelurikkomukseen johtaneet välikappaleet itse sirkkelin ohella
Siinä ne olivat, työsuojelurikkomukseen johtaneet välikappaleet itse sirkkelin ohella.
Painoin nappia ja kuulin käynnistyksen aiheuttaman vinkaisun, kun sirkkelin terä pyörähti vinhaan vauhtiin.
Ehdin muistaakseni halkaista vain yhden rivan laudasta ennen kuin se tapahtui. Oikeastaan se ei edes sattunut. Vielä. Se oli kuin nuoruudessa saamani sähköisku. Värähdys peukalon päässä. Sen jälkeen kiroaminen ja vilkaisu, miten pahasti kävi.
Ja kävihän siinä pahasti, vaikka pahemminkin olisi voinut käydä. Koko sormi olisi voinut irrota. Nyt lähti vain pala kärjestä. Olinko siis onnekas? Olinko oppinut jotain?
Koko sormi olisi voinut irrota. Nyt lähti vain pala kärjestä. Olinko siis onnekas? Olinko oppinut jotain?
Työtapaturmien komea avaus
Maanantain kiireet olivat joka tapauksessa kerralla ohi. Sammutin sirkkelin, kävelin autolle ja pyöritin talouspaperia vuotavan peukalon ympäri.
Sitten lähdin ajamaan ensiapuun. Vasta matkalla tajusin, miten typerä olin ollut. Kaikki mahdolliset amatöörin virheet oli tullut tehtyä yhdellä kertaa.
Tämä oli työmaallamme sattuneiden erilaisten työtapaturmien kaikkea muuta kuin komea avaus – kick off.
Avauspotkun potkaisi siis rakennuttaja itse. Työturvallisuudesta huolehtiminen kuului minulle, sillä en ollut nimennyt tätä tärkeää tehtävää kenellekään muulle. Olin itse vastuussa.
Nyt tajusin, että tehtävä olisi oikeasti kuulunut jollekin kokeneelle rakentajalle.
Vastaava timpuri Dale olisi ollut jälkikäteen ajateltuna itseoikeutettu, sillä hän oli jo uransa alkuaikoina opiskellut saman oppimäärän kuin minä nyt. Dalehan tilaa neljä olutta näyttämällä kaikkia toisen käden sormiaan.
Tehtävälista hallintaan
Kun vahinko oli tapahtunut, aloin tutkia tarkemmin työturvallisuuteen liittyvää tehtävälistaani. Viikoittaiset telineiden, tikkaiden ja pukkien kuntotarkastukset; kulkuteiden, katon ja aukkojen putoamissuojauksista huolehtiminen; laitteiden kunnon tarkistaminen; henkilökohtaisten suojainten käytön valvonta; työmaan yleisen järjestyksen valvonta ja sähkölaitteiden kunnosta ja valaistuksen riittävyydestä huolehtiminen. Näin aluksi.
En ollut ymmärtänyt tehtävän vaativuutta, mutta nyt totisesti tiesin jotain työturvallisuuslaista, työvälineiden turvallisen käytön asetuksesta ja valtioneuvoston rakennustyön turvallisuuteen ja henkilösuojainten valintaan ja käyttöön liittyvästä asetuksesta.
Mutta käytäntö ja teoria ovat eri asioita. Vahinkoja sattuu, joista jokainen on turha ja liikaa. Itse onnistuin rakennushankkeen aikana todistamaan asian kahteen kertaan omakohtaisesti. Useamman kerran oli lähellä. Huoh.
Teksti: Juha-Pekka Ristmeri
