Hyppää pääsisältöön

Tuubisti Ville Niemelä: "Kuovin laulu aamuöisellä usvaisella pellolla Oulaisissa palaa usein mieleen."

Ville Niemelän tie kohti tuubistin ammattia on vienyt Oulaisista Kemin kautta Lahteen ja uudelleen pohjoiseen, Ouluun Pohjan sotilassoittokuntaan. Sitten olivat vuorossa Kaartin soittokunta, puolikas virka Poliisisoittokunnassa ja opinnot Sibelius-Akatemiassa.

Kuka?
Olen Ville Niemelä ja olen syntynyt Oulaisissa vuonna 1987.

Minulla on kaksi vanhempaa veljeä, joista nuorempi Tuomas on kouluttautunut musiikinohjaajaksi ja viimeistelee opintojansa musiikkitieteen parissa. Vanhempi veli Juha on diplomi-insinööri ja harrastaa kitaransoittoa sekä kitaroiden rakentamista. Isä ei soita mitään mutta kuuntelee sujuvasti ja pitää tanssimisesta.

Mistä?
Elämä tähän asti on mennyt aika monen paikkakunnan kautta. Oulaisista muutimme isän töiden perässä Kemiin, jossa kävin yläasteen ja lukion.

Sen jälkeen suoritin varusmiespalveluksen Varusmiessoittokunnassa Lahdessa, jonne päädyin opiskelemaan musiikkipedagogin tutkintoa Lahden ammattikorkeakouluun.

Lahdessa ehdin opiskella vain kaksi vuotta, kun pääsin Kaartin soittokuntaan sijaiseksi ja lyhyen sijaisuuden jälkeen sain töitä Oulusta Pohjan sotilassoittokunnasta.

Oulussa suoritin AMK-opinnot loppuun ja puolustusvoimauudistuksen myötä päädyin takaisin Kaartin soittokuntaan töihin.

Määräaikaisuuden päätyttyä hain Sibelius-Akatemian maisterivaiheen koulutukseen. Tällä hetkellä opiskelen kolmatta vuotta SibAlla ja teen puolikasta muusikon virkaa Poliisisoittokunnassa.

Ville Niemelä soittaa tuubaa.
Ville Niemelä soittaa tuubaa. Kuva: Tiina-Maija Lehtonen / Yle Taideyliopiston Sibelius-Akatemia,Tuuba,Ville Niemelä

Mikä paikkakunta tai maisema on sinulle tärkeä tai inspiroiva?
Itselle tärkeä tai usein mieleen palaava maisema löytyy Oulaisista aamuöiseltä usvaiselta pellolta, josta kuuluu kuovin laulu. Se on jäänyt ehkä lapsuudesta mieleen eikä vastaavaa ole tullut vastaan muualla päin Suomea.

Musiikkiopinnot?
Musiikkiopinnot aloitin 1995 Jokilaaksojen musiikkiopistossa Oulaisissa ja ammattiopinnot 2008 Lahden ammattikorkeakoulussa.

Alun perin tahdoin musiikkiopistoon soittamaan pianoa, koska Tuomas soitti kotona pianoa. Jostain syystä kuitenkin opinnot alkoivat käyrätorvella.

Käyrätorvi vaihtui kuitenkin opettajan ehdotuksesta trumpetin kautta tuubaan, joka nykyään on pääinstrumenttina. Tuuban lisäksi keikkailen silloin tällöin sähköbasson varressa.

Lisäksi olen opiskellut sivusoittimina bassopasuunaa ja kontrabassoa.

Tärkeimpiä opettajia ovat olleet ensimmäinen opettajani Pasi Ojala, joka omasta vilkkaasta luonteestani huolimatta opasti eteenpäin ensimmäiset vuodet.

Kemissä intoa nuoriin soittajiin valoi orkesterinjohtajamme Marja Isto. Lahdessa opiskelin Juha Salmelan oppilaana, jolta sain hyvät eväät kohti ammattilaisuutta.

Nykyinen opettajani Petri Keskitalo on ollut vaikuttava persoona jo ennen ammattiopintojani Raudaskylän musiikkileirillä. Petriltä opin, että tuuballa voi soittaa muutakin kuin klassista musiikkia.

Tällä hetkellä on käynnissä kolmas vuosi maisterina eli ihanteiden mukaan tänä syksynä pitäisi valmistua. Oma valmistumiseni taitaa koittaa kuitenkin aikaisintaan ensi keväänä, ehkä vasta vuoden päästä.

Haastattelu Kantapöydässä.
Haastattelu Kantapöydässä. Kuva: Tiina-Maija Lehtonen / Yle Musiikkitalo,vesa kytöoja

Lempisäveltäjäsi?
Varsinaista lempisäveltäjää minulla ei ole mutta Chopinin Nocturne no.9 op.2 on aina ollut mieluisa teos. Herkät melodiat ja kauniit harmoniat ovat aina toimiva ratkaisu.

Toisaalta tykkään myös rytmikkäästä musiikista, genrellä ei ole niin väliä kunhan groovaa. Tästä toisesta ääripäästä mainittakoon Tigran Hamasyanin Drip.

Veikkaan, että Chopin on tullut tutuksi Tuomaksen soittamana ja Hamasyan Spotifyn suosituksesta.

Idolisi tai taiteilija, jonka esitykset ja tulkinnat ovat tehneet voimakkaan vaikutukseni?
Harmonikkataiteilija Kimmo Pohjonen teki suuren vaikutuksen muutama vuosi sitten. Taisin kuulla hänen kappaleensa Keko joltain kokoelmalevyltä, jonka jälkeen ostin Kluster-albumin.

Sen jälkeen perehdyin Pohjosen projekteihin enemmänkin ja innostuin hänen tyylistään tehdä musiikkia omin ehdoin ja uutta luoden.

Mitä harrastat?
Joskus harrastin pyöräilyä mutta nykyään olen yhdistänyt sen hyötyliikuntaan töiden, koulun ja kodin välillä. Musiikki vie monesti vähän liikaakin aikaa mutta onneksi välillä tulee rauhallisempiakin jaksoja.

Mikä sinusta tulee isona?
Kai minusta joku musiikin sekatyöläinen tulee, muusikkona tai muuten musiikin parissa. Olen mennyt aikalailla "virran mukana" ja suurempia suunnittelematta. Katsotaan, mihin oma työnjälki riittää.

Entä muuta...?
Viime viikolla Etnogaalaa seuratessani tuli mieleen, että suomalaista kansanmusiikkia voisi olla enemmänkin esillä ja musiikkikoulutuksessa läsnä. Jos kansanperinteitä ei meillä vaalita niin missä sitten?

Tuubisti Ville Niemelä.
Tuubisti Ville Niemelä. Kuva: Laila Kangas / Yle Taideyliopiston Sibelius-Akatemia,Ville Niemelä

Ville tavattiin Kantapöydän opiskelijatreffeillä Musiikkitalon kahvilassa 15.11.2017. Videolla hän soittaa Sampo Haapamäen kappaleen EMFA. Lähetyksen juontajina ovat Janne Koskinen ja Vesa Kytöoja. Ohjaus Harri Anttila.

Kommentit
  • Live-Tetzlaff ei aivan vakuuta

    Levyarvostelu

    Viulisti Christian Tetzlaff on paitsi Ondine-yhtiön luottoartisti myös säännöllinen vieras Helsingin orkesterien solistina. Radion sinfoniaorkesterin solistina Tetzlaff kävi muun muassa viime lokakuussa, soittamassa Béla Bartókin kaksi viulukonserttoa. Nyt Ondine on julkaissut levyn, joka häveliäästi ilmaistuna perustuu noihin konserttiesityksiin, eli sisältää myös yleisöttömiä paikkauksia. Gramophone-lehden kollegat ennättivät kehua levyn maasta taivaisiin, mutta itse en ole yhtä vakuuttunut.

  • Sielun silitystä vaan ei myllerrystä

    Levyarvostelu

    Viulisti Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch ja pianisti Tuija Hakkila ovat Suomen parhaita periodimuusikoita, mutta nyt he ovat soveltaneet erityisosaamistaan Brahmsin kolmeen sonaattiin. Tarvitseeko romantiikan perusohjelmisto vanhan flyygelin mattaista sointia ja suolikielten pehmeyttä? Tämän levyn perusteella sanon, että ilman muuta tarvitsee.

  • Se oikea tapa laulaa englantilaista renessanssipolyfoniaa

    Levyarvostelu

    Renessanssin vokaalipolyfonia on musiikkina yhtä tarpeellista kuin raikas vesi juomana, mutta Iso-Britanniassa sitä levytetään yli kohtuuden. Brittiläisen Hyperion-yhtiön kuukausikirjekin esittelee viisi levyllistä vokaalipolyfoniaa. Moninaisuuden äärellä musiikinkuluttaja hämmentyy. Onko kaikille tarvetta, ja ovatko kaikki hyviä? Ei hätää - joukosta voi valita The Gesualdo Six -yhtyeen uutuuden English Motets, se riittää.