Hyppää pääsisältöön

Viisi asiaa, jotka personal trainer toivoisi miesten ymmärtävän treenaamisesta

Vaakakapinan PT Timo Haikarainen
Vaakakapinan PT Timo Haikarainen Kuva: Yle Kuvapalvelu / Anne Hämäläinen Kuntosaliohjaaja,timo haikarainen

Mies haluaa lihaksia ja sporttisen kehon. Hän lähtee punttisalille ja palkkaa valmentajan. "Loihdi mulle lihakset!" Miehillä on joskus vinoutuneita käsityksiä, jotka haittaavat menestyksekästä treenaamista. Vaakakapinan PT Timo Haikarainen oikoo miesten yleisiä väärinkäsityksiä treenaamisesta.

Kun mies lähtee kuntosalille treeniputkeen, hän haluaa lihaksia. Kireämmän kropan. Lihaserottuvuutta. Voimaa. Itsensä haastamista. Terveys ja jaksaminen sekä sosiaaliset suhteetkin tuodaan joskus esiin.

Usein miehellä on myös mielessä on kondis, joka joskus aikoinaan oli todellisuutta. Vaikkapa armeijassa.

Myös kontrollipyrkimys nousee usein esiin kehonmuokkauksesta puhuttaessa. Fyysisen harjoittelun ja ruokavalion kontrolloimisella haetaan eräänlaista eheyttä, hallintaa ja jatkuvuutta, muuten joskus liikaa liikkuvia osia ja kaaosta sisältävään nykymaailmaan.

Miehillä on joskus vinoutuneita käsityksiä, jotka haittaavat menestyksekästä treenaamista. Onkin muutamia asioita, jotka toivoisin miesasiakkaiden ottavan huomioon.

"Jos muokkaan kehoa, olen median uhri."

Tavoitteellisesta treenaamisesta puhutaan joskus julkisuudessa negatiiviseen sävyyn.

Äkkivilkaisulla saattaakin tulla kuva, että kehonmuokkausta tavoittelevat herrat ovat median uhreja tai ryhdikkyyden pelasturenkaaseen epätoivoisesti tarraavia, muun elämänhallintansa menettäneitä henkilöitä.

Tai voittamis-pakkomielteen kehässä eläviä narsisteja.

En olisi kuitenkaan, vaatimattomana alan kenttätyöläisenä, valmis allekirjoittamaan edellä mainitsemaani näkemystä, vaan näen kropan muokkauksessa kasapäin positiivisia näkökulmia.

Kehon muokkaaminen voi olla parhaimmillaan todella voimaannuttavaa ja opettavaa tekemistä, joka vaikuttaa positiivisesti miehen elämään, kolesterolimolekyylien koostumuksesta siihen, miten hän jaksaa arjessaan, tai millainen ihminen hän on lähimmäisilleen.

Jos joku haluaa kehon kautta kehittää itseään, adoniskomplekseista sun muista kuittailut tai syyllistäminen ei mielestäni ole kovin rakentavaa.

Todella harvoin nykyään törmään 30 minuutin jauhamiseen hyvästä olosta ja terveydestä, kunnes viattomalla sivulauseella tuodaan esiin, että olisi kiva saada isompi hauis ja miehekäs rintakehä.

Nykyään se toive osataan sanoa saman tien.

"Jos en treenaa veren maku suussa, en kehity."

Kaskenraivaajan raivoa saan todella välillä rajoitella herrasmiehillä.

Saan muistutella, että kehittyminen tapahtuu levossa ja lihaksia ei tarvitse – eikä itse asiassa edes kannata – raastaa suurin piirtein verille ensimmäisissä treeneissä. Eikä toisissakaan. Eikä edes kolmen kuukauden päästä startista.

En kuitenkaan ole hissuttelun kannattaja. Kyllä lihaksia pitää kuormittaa riittävästi, jos treeniltä haluaa sitä vastetta, mitä sillä luvataan olevan.

Heti ei kuitenkaan kannata hypätä ammattikehonrakentajan harjoitteluun, ei siksi, että olisit nössö, vaan siksi, että sellainen treeni ei yksinkertaisesti kehitä aloittelijaa, eikä edes keskitasolla olevaa treenaajaa optimaalisesti.

"Parempi madaltaa rimaa, miehillä on tapana asettaa epärealistisia tavoitteita."

Ei. Miesten tavoitteet ovat yleensä melko realistisia. Jopa yltiörealistisia.

Usein nimittäin tietty pystyvyydentunne on saattanut saada kolhuja siitä, että harjoittelu ei ole syystä tai toisesta tuottanut haluttuja tuloksia. Silloin harvemmin ihminen tulee juttusilleni henkseleitä paukutelleen, ajatuksissa muuttua hetkessä "kotletista atleetiksi".

Jos jotain, haluan itse kannustaa miehiä uskomaan mahdollisuuteen saada tuloksia. Sillä jos niitä hakee ja niistä unelmoi, paikallaan junnaava treeni tai harjoittelu, joka ei voi tuoda tuloksia, on varma keino sammuttaa viimeisinkin innostuksen sinisenä hiipuva liekki.

Tulosten saaminen on parhaimmillaan bensaa innostuksen liekille.

Joudun myös usein puskemaan miehiä ja kannustamaan heitä riittävien painojen käyttöön. Myös tutkimustieto osoittaa, että miehet tuppaavat valitsemaan saliharjoittelussa keskimäärin hieman liian pienet painot kehittyäkseen tehokkaasti. Vaikka vain naisia on tästä perinteisesti parjattu.

"Olen liian vanha aloittamaan treenaamisen."

"Hitto kun en aloittanut salitreeniä 17-vuotiaana, kun olis ollu luontaista testosteronia niin paljon, että lihakset olis kasvaneet itsekseen!"

Kuulostaako tutulta, kaverin suusta tai kenties omasta kuultuna?

Tämä ajatus kampittaa monen aikeet. Kuten myös se, että 40-50 -vuotias ei muka voi enää kehittyä.

Onneksi viime vuosina on tullut paljon tutkimustietoa siitä, että lihakset kasvavat varsin mukavasti viiskymppisenä, jopa kuuskymppisenä!

Mahdollisuuksia siis on, ja niihin kannattaa tarttua, jos se itselleen luontevalta tuntuu.

Ja peräpeiliin tuijottaminen ei kannata, sillä kasvu- ja murrosikäisillä ei tutkitusti kasva lihas nopeammin vaan hitaammin kuin aikuisikäisillä.

Kohta 17 vuoden ammatillisen urani aikana miesasiakkaideni keski-ikä on noussut. Lihaskasvusta kiinnostuminen on viime vuosina lisääntynyt myös keski-ikäisillä ja eläkeiässä olevilla miehillä.

Voi myös olla kyse siitä, että asiasta on sosiaalisesti korrektimpaa puhua. 2000-luvun alkupuolella juttusilleni tulleen 50+ mies sanoi todennäköisimmin "En halua sitten mitään naurettavaa lihasten pullistelua".

Tämä näkökulma on kadonnut lähes täysin.

On mielenkiintoista pyöritellä ajatusta siitä, onko taustalla vain se, että piilotettu ulkonäkötavoite on helpompi tuoda esiin, vai siitä, että lihasmassan hyödylliset vaikutukset terveyteen ja esimerkiksi toimintakykyiseen ikääntymiseen ovat menneet mukavasti läpi valistuksessa.

Epäilisin, että kyse on molemmista.

"Tosimies ei traineria tarvitse, korvessakin on pärjättävä omillaan."

Asiakkaistani viimeisen lähes 17 vuoden aikana noin ¾ on ollut naisia. Miehillä on varmasti korkeampi kynnys.

Törmään myös usein asenteeseen: "Ei siinä mitään PT:tä tarvitse, ohjelma vaan netistä ja treenaamaan". Varmasti kynnys keskustella ja hakea ulkopuolista tukea kaikkeen, mikä liittyy painoon, kehonkoostumukseen on korkeampi miesten keskuudessa.

Tunnustan itsekin olevani monissa asioissa nihilisti, joka hakkaa päätään puuhun, omaa tietään hakien – kunnes se on entistä kovempi, ja enemmän kuhmuilla.

Pyrin suhtautumaan tähän hyvin avoimesti. En halua sanoa, että kaikkien pitäisi palkata treenari.

Ei pidä.

Jos homma toimii hyvin omin päin, jatka ihmeessä treeniä ja nauti tuloksista.

Mutta jos se ei toimi, ei kannata itsepäisesti jankata: "Yritän vielä kerran itse". Silloin kannattaa tehdä jotain eri tavalla.

Se voi olla treenikaveri. Se voi olla harjoittelupuolen tai ravintopuolen asiantuntemuksen hakeminen. Se voi olla mentaalipuolen tuen hakeminen.

Kunhan jotain tekee eri tavalla.

Yleisenä ajatuksen voi todeta, että jos teet samoja asioita samalla tavalla, päädyt samaan lopputulokseen.

Kehonmuokkaus kunniaan!

Stereotypioista ja ulkoisten motivaatiotavoitteiden arvostelusta huolimatta, näen kehonmuokkauspyrkimyksen ja lihasten hakemisen erittäin hyvänä tavoitteena.

Harvoin arvostellaan maratonia tai triathlonia treenaavan miehen harrastusta.

Saliharjoittelu on ihanteellinen mitattaville tavoitteille, niin kehonkoostumuksessa kuin treenipainoissa, tai vaikkapa leuanvetosuoristusten määrässä.

Ja aika mukava buusti tekemiselle peilikuvan muuttumisen ohessa on se, kun täräyttää leuanvetotestissä viiskymppisenä 15 toistoa, vaikka armeijassa 30 vuotta aikaisemmin yritys jäi kymmeneen toistoon!


Personal trainer Timo Haikarainen on liikunnan monitaituri, joka yhdistää käytännön kokemustaan viimeisimpään tutkimustietoon. Koulutukseltaan hän on liikuntafysiologi.

Timo työskentelee personal trainerina, urheiluvalmentajana sekä kouluttajana ja asiantuntijana erilaisissa liikuntaprojekteissa. Timo tuntee suomalaisten elintapamuutosten sudenkuopat, nousut ja laskut.

  • Vaakakapina - kansanliike, joka mursi pikadieettien vallan

    Kenenkään ihmisarvo ei ole kiinni kehon koosta

    Vaakakapina veti lääkärit, ministerit, kuntokeskukset ja ikilaihduttajat mukaan rintamaan. Kampanja mursi läskimyyttejä ja haastoi purkamaan kehovihan kulttuuria. Kun ihminen pitää itsestään, hän alkaa haluta itselleen hyviä asioita.

  • Sadun joulukirje: "Ajattelen edelleen, että ihminen on ihana!"

    Olkaamme kanssalaisia, ehdottaa Satu Lähteenkorva

    Millainen kulunut kapinavuosi on ollut Vaakakapinan psykologi Satu Lähteenkorvan näkökulmasta? Tässä Sadun joulukirje! Rakkaat vaakakapinalaiset ja sen rohkeat tukijat, En ole haikealla mielin, en, vaikka kohdallani päättyy yksi vaihe kapinassa, kun tehtäväni asiantuntijan roolissa päättyy. Olen saanut oppia paljon, enemmän kuin arvaatkaan.

Uusimmat sisällöt - Vaakakapina