Hyppää pääsisältöön

Juontaja Kristoffer Ignatius ulkonäköpaineista: "Pystyn tällä hetkellä katsomaan peilikuvaani parin sekunnin ajan."

Kristoffer Ignatius
Kristoffer Ignatius Kuva: Kristoffer Ignatius ruumiinkuva,vaakakapina

Juontaja Kristoffer Ignatius on hävennyt kehoaan niin paljon, ettei ole kehdannut näyttäytyä kumppanilleen. Nyt Kristoffer kertoo miltä tuntuu, kun oma keho on muiden tarkastelun kohteena.

"Mun kehoa on kommentoitu vuosien aikana monilla eri sanakäänteillä. Mä olen ollut liian laiha, mä olen ollut liian läski, mä olen ollut liian tatuoitu. Moni asia kehossani on ollut väärin.

Joskus olen saanut myös kehuiksi tarkoitettuja kommentteja: joku on sanonut, että minulla on hyvät hartiat, toinen on kehunut jalkojani. Kommentit ovat olleet hyvin eri tyylisiä eri aikoina.

Rankimmat kommentit olen saanut teiniaikana. Silloin minulle sanottiin, että olen niin laiha, että pienikin tuulenvire kaataa minut ja että yksikään paita ei näytä päälläni hyvältä, koska olen kaikkiin liian pieni. Minulle sanottiin, että minulla on naisen vartalo.

Minulle sanottiin, että minulla on naisen vartalo.

Toisaalta, rankalta tuntuivat myös ne kommentit, joita minulle sanottiin, kun tajusin olevani liian laiha ja aloin syödä enemmän. Töissä kollega sanoi, että alan olla aika lihavassa kunnossa ja että pitäisi alkaa miettä, mitä teen itselleni. Minulta kysyttiin, tiesinkö ylipainon olevan vaarallista.

Kun sain lisää massaa, minulle sanottiin, että paidat eivät näytä päälläni hyvältä. Se tuntui erikoiselta ympyrän sulkeutumiselta – sama paita, johon olin 20 vuotta aikaisemmin ollut liian pieni, ei nyt mahtunutkaan kunnolla päälleni. Se paita on edelleen kotona kaapissa, ja itse asiassa pidin sitä päälläni jokin aika sitten!

Kehojen kommentointi on todella henkilökohtainen asia. Kommentoija menee sellaiselle reviirille, joka ei hänelle millään lailla kuulu. Ja vaikka sitä ei siinä tilanteessa tule näytettyä, jäävät kommentit lähes aina mieleen kummittelemaan. Silloin kun on yksin kotona tai on juuri käymässä nukkumaan, tulee kelattua ja pohdittua, että pitäisikö omalle vartalolle tehdä jotain – vain sen takia, että joku sattui omaa kehoa kommentoimaan. Tarkastelun kohteeksi joutuminen viiltää.

Kun lopetin itselleni esittämisen ja tulin sieltä kuuluisasta kaapista ulos, aloin urheilla paljon. Kuvaan tuli thriatlonit, kuntopyöräilyt, uinnit... Urheilu meni ihan överiksi ja kokeilin monia erilaisia dieettejä.

En halunnut puolisoni näkevän vartaloani.

Vielä noin vuosi sitten olin kauhuissani omasta kehostani. Tuolloin muutimme tämän hetkisen kumppanini kanssa yhteen, enkä halunnut hänen näkevän kroppaani. Kun olimme menossa nukkumaan, hänen piti ensin mennä sänkyyn, minkä jälkeen sammutin valot. Vasta pimeässä menin hänen viereensä, jottei hän näkisi vartaloani.

Vuodessa on kuitenkin tapahtunut paljon edistystä – tällä hetkellä olen puolisoni seurassa normaalisti, vaikka mulla ja mun keholla on edelleen viha-rakkaus -suhde. On asioita, joista tykkään omassa kehossa, mutta on myös asioita, joista en pidä. Mulla on mielestäni kamalan pitkä selkä, jos saisin siitä vaikkapa kymmen senttiä pois, olisin älyttömän onnellinen.

Peilin edessä oleminen on minulle vaikeaa.

Vaikka puolison edessä oleminen sujuu rennosti, peilin edessä oleminen on mulle vaikea paikka. Kotona saatan nopeasti vilkaista peilistä omaa sivuprofiiliani, minkä jälkeen lähden vikkelästi pois peilin edestä. Pystyn tällä hetkellä katsomaan peilikuvaani parin sekunnin ajan.

Parisuhteessa oleminen on auttanut minua itseni hyväksymisessä. Kun kelpaa jollekin toiselle ja kuulee, että on hyvä juuri sellaisena kuin on, saa vahvistusta ja hyväksyntää omalle olemiselle.

Kun lopettaa kaiken ihme säätämisen ja on itse tyytyväinen itseensä myös mentaalisesti, tajuaa sen, että sillä ei ole mitään väliä mitä muut sanovat sulle. Tärkeintä on olla oikeasti sinut itsensä kanssa. Peilin kanssa mulla on vielä työstöä, mutta toivon vuoden päästä voivani katsoa itseäni peilistä kunnolla."

Tämä artikkeli on osa Vaakakapinan miesteemaa, jonka tarkoituksena on tehdä myös miesten ulkonäköpaineet ja kehovihan kulttuuri näkyväksi.

  • Vaakakapina - kansanliike, joka mursi pikadieettien vallan

    Kenenkään ihmisarvo ei ole kiinni kehon koosta

    Vaakakapina veti lääkärit, ministerit, kuntokeskukset ja ikilaihduttajat mukaan rintamaan. Kampanja mursi läskimyyttejä ja haastoi purkamaan kehovihan kulttuuria. Kun ihminen pitää itsestään, hän alkaa haluta itselleen hyviä asioita.

  • Sadun joulukirje: "Ajattelen edelleen, että ihminen on ihana!"

    Olkaamme kanssalaisia, ehdottaa Satu Lähteenkorva

    Millainen kulunut kapinavuosi on ollut Vaakakapinan psykologi Satu Lähteenkorvan näkökulmasta? Tässä Sadun joulukirje! Rakkaat vaakakapinalaiset ja sen rohkeat tukijat, En ole haikealla mielin, en, vaikka kohdallani päättyy yksi vaihe kapinassa, kun tehtäväni asiantuntijan roolissa päättyy. Olen saanut oppia paljon, enemmän kuin arvaatkaan.

Uusimmat sisällöt - Vaakakapina