”Syömishäiriöt ovat nuorten tyttöjen sairauksia, eivät niihin pojat tai miehet sairastu.” Pitkään – eikä edes kovin kauan sitten – luultiin näin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, kirjoittaa Syömishäiriöliiton kehittämiskoordinaattori, ravitsemusterapeutti Katri Mikkilä.
Miksi syömishäiriöt mielletään usein naisten sairauksiksi? Taustalla vaikuttaa varmasti paljon sosiokulttuurisia tekijöitä, kuten naisiin voimakkaammin kohdistuneet ulkonäköpaineet. Mutta myös se kiistämätön fakta, että syömishäiriöksi tunnistettiin pitkään pelkästään laihuushäiriö – ja laihuushäiriön tunnusmerkit puolestaan on laadittu hyvin vahvasti naisnäkökulmasta.
Ainakin nämä kolme asiaa vaikeuttavat miesten syömishäiriöiden tunnistamista.
1.Tyypillinen syömishäiriötä sairastava mies on ylipainoinen.
Miesten ja poikien osuus kaikista syömishäiriöistä on arvioitu olevan lähteestä riippuen 10–20 %. Ahmintahäiriön eli BED:n kohdalla osuus on selvästi suurempi. On arvioitu, että jopa kolmasosa ahmintahäiriötä sairastavista on miehiä.
Ahmintahäiriö luokitellaan epätyypilliseksi syömishäiriöksi, mutta paradoksaalisesti epätyypilliset syömishäiriöt ovat tyypillisimpiä syömishäiriön muotoja. Tyypillinen syömishäiriötä sairastava mies sairastaa siis ahmintahäiriötä. Kaikki ahmintahäiriötä sairastavat eivät ole ylipainoisia, mutta ylipaino on usein yhteydessä ahmintahäiriöön. Tyypillinen syömishäiriötä sairastava mies on siis ylipainoinen mies.
Käsi ylös, kuinka moni muistaa ajatella syömishäiriön mahdollisuutta ylipainoisen miehen kohdatessaan.
Niinpä.
2. Painoindeksi ei huomioi miesten ja naisten kehojen erilaisuutta
Paino ei yksinään saisi määrittää avun tarvetta, mutta valitettavan usein painoa ja painoindeksiä edelleen tuijotetaan hoidon kynnyksellä. Painoindeksiin vaikuttavat painon lisäksi ihmisen pituus ja kehonkoostumus. Painoindeksin yleisesti tunnettu ongelma on, ettei se erota rasvattoman ja rasvakudoksen määrää toisistaan. Vähemmän tunnettu fakta on, että painoindeksi ei liioin ota riittävästi huomioon pituuden vaikutusta: pidemmillä ihmisillä on pituudesta johtuen odotusarvoisesti enemmän massaa kuin lyhyillä ihmisillä.
Pituus ja rasvattoman kudoksen määrä – molemmat ovat ominaisuuksia, jotka luontaisesti ovat miehillä suurempia kuin naisilla ja jotka molemmat suurentavat painoindeksilukemaa. Lisäksi pojilla ja miehillä syömishäiriöön liittyy usein hoikkuuden tavoittelun sijaan lihaksikkuuden tavoittelua, minkä johdosta paino saattaa pitkäänkin pysyä normaalipainoalueella laihuushäiriön kaltaisesta oireilusta huolimatta.
3. Miehillä ei ole menkkoja
Lisätäänpä yhtälöön vielä hypotalamus-aivolisäke-sukupuolirauhasakselin vaikutukset syömishäiriössä. Naisilla se voi aiheuttaa mm. kuukautisten puuttumista, mikä on selvä merkki elimistöltä, että kaikki ei toimi niin kuin pitäisi. Miehillä ei vastaavaa hälytysmerkkiä ole. Toki tunnistetaan, että syömishäiriö voi aiheuttaa miehillä seksuaalisen mielenkiinnon ja potenssin heikkenemistä. Mutta kumpikohan lie helpommin puheeksi otettava asia, puuttuvat menkat vai puuttuva potenssi?
Voiko uimahalliin mennä, jos ei vatsalihakset näy?
Vaakakapinassa esillä ollut teema on osoittanut, että miehet eivät ole immuuneja ulkonäkökommentoinnille – päinvastoin.
Monenlaisten ulkonäköön ja omaan toimintaan liittyvien odotusten ja paineiden seurauksena yhä useammat sukupuoleen katsomatta kokevat tyytymättömyyttä omaan kehoonsa ja itseensä. Kouluterveydenhoitajien kertoman mukaan nuoret pojat murehtivat puuttuvia lihaksia siinä, missä tytöt vääränkokoisia tissejä ja pyllyä.
Ulkonäköpaineet eivät yksinään aiheuta syömishäiriötä, vaan syömishäiriön puhkeamisen taustalla on aina psyykkistä pahoinvointia. Mutta mitä enemmän paine olla tietynlainen kohdistuu ja vaikuttaa tyttöjen ja naisten lisäksi poikiin ja miehiin, sitä useammin on odotettavissa, että psyykkinen pahoinvointi purkautuu syömishäiriöoireiluna myös pojilla ja miehillä.
