Hyppää pääsisältöön

Nainen, näin outoja kehostasi on uskottu: jos et saa orgasmia, et tule raskaaksi

naisen lantio
naisen lantio Kuva: Tero Kyllönen / Yle Akuutti

Kyky tulla raskaaksi ja synnyttää uutta elämää ovat biologisen naiseuden ytimessä. Lääketiede joutui kuitenkin pitkään arvailemaan, miten raskaus saa alkunsa.

50 vuotta gynekologina toiminut Ervo Vesterinen on kirjoittanut kirjan naisen ruumiin kummallisesta historiasta.

Vesterinen siteeraa kirjassaan mm. antiikin ja keskiajan lääketieteen suurinta auktoriteettia Galenosta, jonka mukaan ihmiskeho koostui neljästä perusominaisuudesta: kylmästä, kuumasta, kuivasta ja kosteasta.

Vastaavasti kuin maamyyrällä on epätäydelliset silmät, niin samoin nainen on lisääntymiselintensä osalta vähemmän täydellinen kuin mies.― Galenos (n.130-n.200)

Galenoksen oppien mukaan mies oli perusominaisuuksiltaan kuuma ja kuiva, nainen taas kylmä ja kostea. Galenos uskoi, että juuri naisen kehon kylmyys käänsi hänen sukuelimensä sisäänpäin.

Nainen nähtiin miehen kaltaisena mutta vajavaisena: miehenä, jolta puuttuu jotain. Tämä käsitys pysyi vallalla aina 1700-luvulle saakka.

– Vasta silloin lääkärit alkoivat kiinnittää huomiota naisen ruumiin erityisiin piirteisiin, Vesterinen kertoo.

Jos ei nauti seksistä, ei tule raskaaksi

Hedelmöityksen mysteeriä on pohdiskeltu kautta aikojen. Pitkään uskottiin, että hedelmöittyminen vaatii paitsi miehen siemensyöksyn, myös naisen orgasmin. Näin uskoi esimerkiksi ruotsalainen lääkäri ja kasvitutkija Carl von Linné.

Linnén mukaan onnistunut hedelmöittyminen edellytti, että kuukautisvuoto ja siemenneste purkautuvat samanaikaisesti emättimeen ja sekoittuvat siellä. Sitten miehen siemen kypsyy naisen orgasmin kuumentamassa kohdussa - kuin uunissa.

Hedelmöittymistä yritettiin myös tutkia systemaattisesti jo 1600-luvulta lähtien. Lääkärit yrittivät löytää siemennestettä kohtuontelosta, mutta edes tuon ajan huomattava anatomi ei onnistunut siinä, “koska huone oli hämärä ja tohtorin silmät vanhat ja uupuneet".

Siittiöt olivat luonnollisesti sen aikaisille tutkimuslaitteille liian pieniä ja näkymättömiä.

Jos naisen kuukautiset loppuvat eikä seurauksena ole väristykset tai kuume, vaan pahoinvointi, voi päätellä, että hän on raskaana.― Hippokrates (460-377 eaa)

Antiikin ajalla yleinen raskaustesti oli vehnän ja ohran jyvien kastelu naisen virtsalla. Vehnän itäminen tiesi poikalasta, ohran itäminen tyttöä. Jos itämistä ei tapahtunut lainkaan, nainen ei ollut raskaana.

Raskaustestit pysyivät hyvin epäluotettavia vielä 1900-luvun alkupuolelle asti.

äiti ja vauva 1910-luvulla
äiti ja vauva 1910-luvulla Kuva: Kansallisgalleria Akuutti

Lapsivuodekuume koitui monen kohtaloksi

Vielä 1890-luvulla 92 prosenttia synnytyksistä tapahtui Suomessa kouluttamattoman lapsenpäästäjän avustamana. Siitäkin huolimatta, että jo 1750-luvulla ensimmäinen suomalainen nainen, Margareta Forsman, lähti Tukholmaan kätilöoppiin.

Tuohon aikaan kotisynnytykset olivat kuitenkin jopa turvallisempia kuin synnyttäminen sairaalassa. Mitä suurempi sairaala, sitä suurempi riski äidillä oli saada sieltä bakteeritartunta. Suurin uhka oli lapsivuodekuumena tunnettu streptokokki-infektio, joka levisi kaupunkien synnytyssairaaloissa potilaasta toiseen lääkärin käsien kautta.

– Synnyttäjät pestiin yhdellä ja samalla sienellä eikä käsiä pesty välissä. Usein lääkärit tulivat synnytyssaliin suoraan ruumishuoneelta ja tutkivat potilaat ilman hanskoja, Vesterinen kuvailee.

Käsien pesu määrättiin lääkäreille pakolliseksi vuonna 1878. Uudistus paransi äitiyskuolleisuustilastoja nopeasti: kuolleisuus laski 1800-luvun puolivälin 7,5 prosentista 0,5 prosenttiin.

Alatiesynnytys oli ainoa vaihtoehto 1900-luvulle asti

Ensimmäinen onnistunut keisarinleikkaus tehtiin Suomessa vuonna 1888. Siihen saakka lapsi oli pakko saada syntymään alakautta, elävänä tai kuolleena.

Riisitaudin vuoksi monella naisella oli ahdas lantio, mikä hankaloitti synnytystä.

– Pahimpia tapauksia olivat ne, joissa lapsi ei kerta kaikkiaan päässyt elävänä ulos kohdusta. Jotta edes äidin henki olisi säästynyt, lääkärit joutuivat paloittelemaan lapsen kohtuun ja ottamaan sen sieltä ulos pala palalta. Toimenpiteeseen jouduttiin harvoin, mutta siltä varalta lääkärin laukussa kulki mukana ns. paloitteluveitsi, Vesterinen kertoo.

Äidit pelkäsivät synnytyspihtejä, joilla toisinaan jouduttiin vetämään lapsi ulos kohdusta. Ja pelottavan näköiset ne olivatkin: pisimmät olivat lähes puolimetriset! Näillä isoilla metallipihdeillä tunkeuduttiin naisen emättimeen ja tarrauduttiin lapsen tarjoutuvaan osaan, useimmiten päähän. Vauriot saattoivat olla pahoja eikä vuotoja osattu tyrehdyttää.

Siirtyminen imukuppiin helpotti naisten elämää.

pieni vauva
pieni vauva Kuva: Picsea / Unsplash Akuutti

Nykyaikaisen raskauden seurannan lyhyt historia

Lääketieteen kehitys pääsi todelliseen vauhtiin vasta 1900-luvulla.

Vesterinen on toiminut 50 vuotta gynekologina. Hän muistaa, miten nykyinen raskauden seuranta eli sikiön sydänäänet ja mikroverinäyte aloitettiin vasta 1960-luvun lopussa.

– Kehitys on hyvin nuorta, Vesterinen muistuttaa.

Mutta miltä naisen elämä kautta vuosisatojen näyttää? Mikä Vesterisen mielestä on ollut kautta historian naisen elämän suurin vaiva ja vastoinkäyminen?

- Todella pitkään oli vallalla näkemys, että raskaus, kuukautiset ja sukupuolielämä ovat saastaisia asioita. Siksi raskaana olevaa naista syrjittiin ja synnyttänyttä naista pidettiin saastaisena ja kartettiin, kunnes hänet oli kirkotettu. Se oli julmaa.

Eihän synnyttäneiden ja synnytysikäisten naisten syrjiminen ole vieläkään loppunut, ainakaan työelämässä. Naiset kertovat edelleen tilanteista, joissa synnytysikäisyys on muodostunut esteeksi työpaikan saamiselle. Vaikka laki sanoo yhtä, käytännöt muuttuvat hitaasti.

Sitaatit Ervo Vesterisen kirjasta Naisen ruumiin historia (Into 2017)