Marja-Liisa Kirvesniemi sai yllätykseksi kutsun Linnan juhlien Itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle. Vaikka kutsu ei ollut ensimmäinen, tuntuu se yhtä suurelta kunnialta joka kerta.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion lähettämä Itsenäisyydenpäivän kutsu on Marja-Liisa Kivesniemelle tällä kertaa erityisen merkityksellinen.
- Olen tietoinen, että juhliin on kutsuttu paljon urheilijoita. En osannut odottaa. Suuri kunnia. Onhan se hienoa, että juhliin pääsee taas kerran.
En osannut odottaa kutsua
Menestys on tuonut Linnan juhlien kutsuja Marja-Liisalle aiemminkin. Tosin kaikkiin hän ei ole päässyt, koska arvokisoihin valmistautuminen on mennyt edelle.
- Vuonna 1978 olen ainakin käynyt. Silloin jännitti kätellä Kekkosta. Minulle annettiin ohjeita, että kuinka juhlissa pitää käyttäytyä. Kadetit tanssittivat. Kivaahan se oli, hieno hetki. Mutta, eihän näitä juhlia voi juhlia ilman sotaveteraaneja.
Marja-Liisa on viidellätoista arvokisamitalillaan yksi Suomen menestyneimmistä urheilijoista. Hän hiihti muun muassa vuonna 1984 Sarajevon talviolympialaisissa kolme kultaa (5km, 10km ja 20km).
- Kahdet edelliset kilpailut eivät menneet hyvin. Tässä tuli täysi onnistuminen. Tukihenkilöt, kannustajat ja ymmärtäjät auttoivat. Se ei ollut painostuksen alaista. Jos olisi ollut, en olisi todennäköisesti onnistunut. Palkintojenjako ja maamme laulu soi, se oli juhlava hetki.
Maamme laulun soiminen palkintojenjakohetkellä oli tunteellinen kokemus
Sarajevon mitalikahvit järjestettiin näyttävästi Simpeleen yläasteen juhlasalissa. Täytekakkukahveilla kävi kunnanpäättäjiä, urheiluihmisiä ja ystäviä. Paikalla oli 800 kahvittelijaa. Myös lapsuudenkodissa juhlittiin.
- 22 kiloa kahvia meni. En tajua, että miten kotiväki jaksoi sen. Toisaalta, se oli yhteistä iloa!
Ihmettelen miten kotiväki jaksoi ruljanssia
Hiihtoura päättyi vuonna 1994, jolloin Lillehammerin talviolympialaiset jäivät viimeiseksi arvokisaksi. Hän siirtyi kotiäidiksi ja jäi tukemaan puolisoaan Harri Kirvesniemeä omassa hiihtourassaan.
- Se oli kova päätös. Toisaalta se oli helpotus. Sama porukka ja ympäristö oli ollut ympärillä 20 vuotta. Uran tilalle pitäisi tulla heti jotain tosi hyvää tekemistä tilalle. Luojan kiitos minulla oli lapset ja läheiset ihmiset. En pudonnut tyhjän päälle. Toivon, että nykyurheilijoita osataan ohjata elämän jatkumoon.
Luojan kiitos minulla oli lapset, en pudonnut tyhjän päälle
