Hyppää pääsisältöön

Kun aika ei kultaakaan muistoja – synnytys voi olla joskus traumaattinen kokemus

Raskaana olevan naisen sivuprofiili.
Raskaana olevan naisen sivuprofiili. Kuva: Tero Kyllönen / Yle raskaus,Akuutti

Akuutti kysyi alkusyksystä naisten kokemuksia synnytyksistä. Yli 2000 vastanneesta äidistä suurin osa koki synnytyksen menneen hyvin kovista kivuista huolimatta – kivunlievitys oli riittävää, ei tarvinnut pelätä lapsen puolesta, oma tukihenkilö oli kultaakin kalliimpi ja kätilö kannustava. Aina kaikki ei kuitenkaan suju oppikirjan mukaan.

“En osannut käsitellä synnytystä ja koin jääväni asian kanssa yksin. Jälkeenpäin koin synnytyksen hyvin traumaattisena vaikka kaikki menikin teoriassa 'hyvin'. Olin hämmentynyt elämäni suurimman mullistuksen kanssa."

– Synnytyskokemus voi muodostua traumaattiseksi, jos tapahtuu jotakin yllättävää, vauvalla tai itsellä on joku hätä tai esimerkiksi kivunlievitys ei ole onnistunut, kertoo psykologi, psykoterapeutti Riikka Toivanen.

– Usein hankalistakin tilanteista kyllä selviää, jos synnyttäjä kokee, että kaikki ympärillä olevat ihmiset ovat tehneet kaikkensa auttaakseen. Mutta jos kokee joutuneensa sietämättömään tilanteeseen yksin, voi synnytys jättää trauman, jatkaa psykologi, psykoterapeutti Maiju Tokola.

“Tunsin olevani aika hukassa ja jätetty oman onneni nojaan, koska en päässyt saliin kuin vasta viime hetkellä, koska en ollut tarpeeksi auki?! Totuus ilmeisesti, että salit olivat täynnä. Kivut olivat järkyttävän kovat eikä apua saanut vaikka sairaalassa oltiinkin.”

Pelottaa! Autetaanko mua?

“Tyhjä oli olo heti synnytyksen jälkeen. Ennenaikainen, 2-kiloinen vauva vietiin syntymän jälkeen keskolaan ja jäin ommeltavaksi itkuisena ja järkyttyneenä. Kätilö valitti, että karvat tunkee väliin, kun yritti ommella epparihaavaa ja repeämiä. Muistan pyydelleeni anteeksi. ”

Synnytys voi olla fyysisesti ja henkisesti hyvin ristiriitainen kokemus. Vastakkain ovat ilo ja onni vauvasta sekä jännitys tai jopa pelko selviytymisestä: Osaanko synnyttää? Kestänkö kivut? Onhan vauvalla kaikki hyvin?

Lähes jokainen raskaana oleva jännittää synnytystä jonkin verran, mutta noin 6-10 prosenttia naisista kokee voimakasta synnytyspelkoa. Pelko voi häiritä arkea ja vaikeuttaa lapseen syntyvää kiintymyssuhdetta.

Grafiikka: Pelottiko synnytyskipu sinua?
Grafiikka: Pelottiko synnytyskipu sinua? Kuva: Tero Kyllönen / Yle synnytys,Synnytyskipu,Akuutti

Riikka Toivasella ja Maiju Tokolalla on paljon kokemusta synnytyspelkojen hoitamisesta. Naiset ovat olleet kehittämässä ryhmämuotoista synnytyspelon hoitomallia ja ohjaavat HUS:n alueella Nyytti-ryhmiä synnytyspelosta kärsiville ensisynnyttäjille.

– Usein naiselle on helpottavaa huomata, ettei ole ainoa synnytystä pelkäävä. Ihmiset saavat ryhmissä oikeaa tietoa, mutta pääsevät myös jakamaan ajatuksiaan keskenään. Usein sen netistä löytyvän tiedon kanssa jää aika yksin. Ryhmässä on mahdollisuus käsitellä tiedon lisäksi tunteita, joita tieto herättää. Kun ymmärrys ja yhteys omaan mieleen ja myös kehoon lisääntyy, se lisää sisäistä turvallisuuden tunnetta, jolla taas on tutkimusten mukaan yhteys positiivisempaan synnytyskokemukseen, Riikka Toivanen kertoo ryhmien toiminnasta.

– Teemme myös erilaisia rentoutumisharjoituksia, joiden tarkoituksena on luoda uskallusta ja luottamusta siihen, että oma keho toimii. On tärkeää oppia kuuntelemaan oman kehon tuntemuksia ja rauhoittumaan itse, Maiju Tokola lisää.

Yleisin syy synnytyspelkoon on kontrollin menettämisen ja kivun pelko. Nainen voi pelätä myös lapsen puolesta tai hän epäilee omaa kykyään synnyttää.

– Yksi suuri asia on tietysti myös luottamus: Autetaanko mua? Pelko siitä, että jää avuttomaksi, Maiju Tokola lisää.

Jotta synnytys voisi olla hyvä kokemus, on naisen tärkeää saada tukea tarpeeksi jo raskausaikana. Suurelle osalle riittää läheisiltä ja neuvolasta saatu tuki. Vaikean synnytyspelon hoitamiseen tarvitaan kuitenkin ammattilaisen apua. Hoitamattomana synnytyspelko voi johtaa traumaattiseen synnytyskokemukseen.

“Toisessa ja kolmannessa raskaudessa synnytysmuistot alkoivat tulla mieleen yölläkin herättäen ja kävin pelkopolilla useasti juttelemassa. Edelleen nousee epämiellyttäviä muistikuvia ja oloja pintaan, kun näen telkkarissa synnytyksiä tai kuulen ystävistä, jotka ovat raskautuneet ja synnyttäneet.”

ÄITI JA LAPSI OLIVAT MOLEMMAT VAARASSA – KUUNTELE MINNA DUFTONIN SYNNYTYSKOKEMUS

Synnyttäjä tarvitsee tukea ja turvallisen olon

Iso osa Akuutin synnytyskyselyyn vastanneista naisista kiitteli omaa tukihenkilöään sekä kätilöiden ammattitaitoa ja kannustusta: “Kätilön viimeinen kuiskaus, ponnista vielä kerran, sai minut jaksamaan.” Mutta aina henkilökemioiden kanssa ei käy yhtä hyvä tuuri.

– Joskus henkilökemia kätilön kanssa ei toimi. Synnyttäjä voi kokea, ettei tule toivomallaan tavalla kohdatuksi ja kokemus yksin jäämisestä voi olla traumaattinen, vaikka synnytys olisi muuten mennyt hyvin. Synnyttäjälle on tärkeää kokea tulleensa kuulluksi ja huomioiduksi, Riikka Toivanen muistuttaa.

“Kokonaisuudessaan traumaattinen kokemus – raskausaika, synnytys ja keskosena syntynyt lapsi. En palaudu siitä henkisesti koskaan ennalleni. Itsessään synnytys oli ihan ok kokemus, mutta kaiken tämän läpikäyminen ja uusiutumismahdollisuus pelottaa. En halua kokea sitä enää uudelleen.”

Syitä traumaattisen synnytyskokemuksen taustalla:

Raskaana olevan naisen sivuprofiili.
Raskaana olevan naisen sivuprofiili. Kuva: Tero Kyllönen / Yle raskaus,raskausmaha
  • pitkä synnytys
  • voimakkaat kivut, tehoton kivunlievitys
  • kokemus, ettei synnytyshenkilökunta tai muu tukihenkilö kuuntele tai kohtele arvostavasti, tuen puute
  • tiedon puute, epätietoisuus
  • suunnittelemattomat tapahtumat tai toimenpiteet, kuten äkilliseen sektioon päätyminen tai vaikea repeäminen
  • pelko omasta tai lapsen turvallisuudesta
  • fyysiset vammat joko itsellä tai lapsella
  • lapsen kuolema

Suomen Mielenterveysseura

“Olisin halunnut vain olla yksin ja "nuolla haavojani", ennen kuin olisin ollut valmis huolehtimaan pikkuisesta. Vaikka hän niin rakas onkin. Olin vain liian väsynyt. Nukahdinkin heti synnytyslaverille, kun vauva oli ulkona. Jälkeenpäin tulee kylmiä väreitä kun edes ajattelee asiaa. Silti toivoisin toista lasta, mutta pelkään edelleen kuollakseni synnyttämistä, joten en tiedä pystynkö siihen enää.”

Grafiikka: Synnytyskipu asteikolla 1-10
Grafiikka: Synnytyskipu asteikolla 1-10 Kuva: Tero Kyllönen / Yle Synnytyskipu,Akuutti

Traumaattisen synnytyskokemuksen hoito tärkeää

“Olin koko synnytyksen ajan kuin ulkopuolinen, en tiennyt onko lapsi edes hengissä ja muutenkaan kanssani ei siinä kaaoksellisessa hetkessä kommunikoitu. Muistan vain toisen kätilön paniikin kun hän ei ollut ennen ollut näin pienen vauvan synnytyksessä mukana ja hän epävarmana ja lähes paniikissa kyseli ohjeita lääkäriltä, hänen epävarmuutensa lisäsi omaa paniikkiani huomattavasti. Synnytyksen jälkeen jäin täysin yksin, ilman tukea järkyttävässä tilanteessa.”

Traumaattisen synnytyksen käsittelyssä on tärkeää saada yhdistettyä tapahtumat omiin tunteisiin. Siksi synnytys olisi hyvä käydä läpi hetki hetkeltä. Traumaattisen kokemuksen hoito pitäisikin aloittaa jo sairaalassa. Mitä tapahtui ja miksi – jo näiden asioiden läpikäyminen helpottaa. Sen jälkeen on helpompi alkaa käydä läpi tunteita esimerkiksi neuvolan tai jonkun muun tahon avulla.

– Kyllä palveluita jossain määrin on saatavilla, mutta siitä huolimatta ihmiset kokevat aika usein jäävänsä yksin, Riikka Toivanen sanoo.

– Traumatisoituneen tai ahdistuneen ihmisen on vaikea alkaa itse etsimään apua ja soittelemaan eri paikkoihin. Ehkä meillä ei tunnisteta riittävän hyvin niitä äitejä, jotka pitäisi ohjata synnytyksen jälkeen hakemaan apua, Maiju Tokola lisää.

Traumaattisen synnytyksen käsittelyssä on tärkeää saada yhdistettyä tapahtumat omiin tunteisiin. On tärkeää saada muodostettua yhtenäinen tarina.

– Jos on kyse traumasta, tällaisen yhtenäisen tarinan muodostaminen vaatii usein psykoterapeuttista käsittelyä. Ammattilaisen apu on tärkeää, että pystyy jatkamaan elämässään – pystyy keskittymään vauvaan ja uskaltaa halutessaan yrittää myös uutta raskautta, tietää Riikka Toivanen.

“Itkin melko paljon synnytyksen jälkeen. Lapsesta olin kyllä onnellinen, mutta kun anoppikin sanoi, että mitä siinä valitat, lopetin valittamisen. En enää pyytänyt apua. Sitten tuli äiti käymään, ja hän hoivasi minua ja vauvaa. Sitten tuntui jo paremmalta. Henkilökunnan ptäisi olla nuorelle synnyttäjälle kannustava ja ystävällinen. Keneltä se olisi pois, jos edes silittelisi äitiä?”

KUUNTELE PSYKOLOGI, PSYKOTERAPEUTTI RIIKKA TOIVASEN HAASTATTELU:

Sitaatit: Akuutin synnytyskysely

Asiantuntijat:
Riikka Toivanen, psykologi, psykoterapeutti
Maiju Tokola, psykologi, psykoterapeutti

Lähteet:
Duodecim: Synnytyspelko
Suomen mielenterveysseura: Synnytyskokemus voi olla traumaattinen

Akuutti – tutkittua tietoa terveydestä ja hyvinvoinnista. Rohkeita ihmisiä ja inhimillisiä tarinoita. Liity joukkoomme Facebookissa!