Sensoria ei säväytetä pelkillä faktaluetteloilla – näin kirjoitat paremmin historian yo-kokeessa

Hyvä historian yo-koevastaus on faktoihin nojaava analyyttinen ja johdonmukainen teksti, joka käsittelee aihetta niin kuin tehtävänannon verbi pyytää. Lue ylioppilastutkintolautakunnan sensori Jan Löfströmin viisi vinkkiä historian yo-kokeeseen.

1. Pysy annetussa aikahaarukassa

Historian kokeessa operoidaan ajallisen muutoksen kanssa. Ajan hahmottaminen on tärkeää, sillä muuten vastaaja saattaa kirjoittaa tarpeettomasti sellaista, mitä ei tehtävässä kysytä.

Jan Löfström on huomannut, että silloinkin, kun kysytty aikahaarukka on jo tehtävänannossa, läikkymistä aikajakson ulkopuolelle, erityisesti sen jälkeiseen aikaan tulee tekstikentissä vastaan.

Syksyn 2017 yo-kokeessa kysyttiin kylmän sodan alkamisesta näin:
Minkälaisiksi toisen maailmansodan voittajavaltioiden suhteet kehittyivät sodan päättymisestä 1950-luvun alkuun?

Osa kokelaista oli kirjoittanut paljon pidemmälle kuin 50-luvun alkuun, esimerkiksi Kuuban ohjuskriisistä, vaikka se tapahtui vasta 60-luvun alussa, eikä sitä siksi haettu tässä tehtävässä.

– Aikarajojen ylitykset eivät tuo virhepisteitä, mutta emme myöskään palkitse siitä, että vastaaja esittelee tietoa, jotka menevät kysytyn asian ulkopuolelle, Löfström sanoo.

Löfström kannustaa kokelaita täsmentämään, mistä ajasta kirjoittaa. Esimerkiksi antiikkia koskevassa tehtävässä olisi syytä tarkentaa, mitä kohtaa tästä yli tuhatvuotisesta aikakaudesta käsittelee.

– On epätyydyttävää, jos antiikki-tehtävässä ei käy mitenkään ilmi, missä ajassa liikutaan. Ei tarvitse tarkkaa vuotta sanoa, mutta olisi kiva nähdä, mistä vuosisadoista suunnilleen on kyse, Löfström sanoo.

2. Ymmärrä, että käsitteiden merkitys muuttuu eri aikakausina

Edelliseen vinkkiin liittyy myös se, että käsitteet voivat olla aikaan sidottuja. Tällainen on esimerkiksi orjuus. Antiikin orjuus on eri asia kuin Yhdysvaltojen etelävaltioiden orjuus 1800-1900-luvuilla.

– Puhumattakaan maaorjista Euroopassa keskiajalla tai Venäjällä 1800-luvulla. Tämän ja vastaavien käsitteiden kohdalla vastaajan on hyvä tiedostaa, että eri aikakausina niiden sisältö on erilainen, Löfström sanoo.

Löfström mainitsee myös kolonialismin ja imperialismin käsitteet. Ne ovat lähes samansisältöisiä (siirtomaita riistävää suurvaltapolitiikkaa), mutta niillä viitataan eri aikoihin: kolonialismilla 1500-1600-lukuihin, imperialismilla 1800-jälkipuoliskoon ja 1900-luvun alkuun.

– On vakuuttavampaa, jos niitä osaa käyttää oikeissa historiallisissa konteksteissa. Ei siinä maailman suurimmasta virheestä ole kyse, jos näitä käyttää sekaisin, mutta ne ovat juuri sellaisia historiallisia käsitteitä, jotka ankkuroituvat tiettyihin aikakausiin, Löfström sanoo.

3. Opi käsitteet seuraamalla mediaa

Historian opiskelussa median seuraamisesta on Löfströmin mukaan selkeää hyötyä ainakin kahdesta syystä. Osa yo-koetehtävistä tulee hyvin lähelle nykypäivää, kuten vaikkapa Lähi-idän problematiikka. Ei ole väärin viitata aivan viimeaikaisiin tapahtumiin, jos se sopii aiheeseen.

– Median seuraaminen antaa abiturientille laajaa yleistä tietämystä, jota voi hyödyntää koetilanteessa, Löfström sanoo.

Toinen syy seurata mediaa on, että sieltä voi oppia käsitteiden tosielämän merkityksiä, kun näkee, miten niitä käytetään arkisessa ympäristössä.

– Historiassa monet käsitteet eivät ole niin napakasti määriteltävissä kuin vaikkapa fysiikassa, kemiassa tai biologiassa. Historian käsitteet ovat väljempiä, Löfström sanoo.

– Globalisaatio on hyvä esimerkki. Kuka osaisi määritellä sen viidellä sanalla – tai edes kahdellakymmenellä. Oppikirjat totta kai antaa jonkinlaisen suunnan siitä, mutta kuitenkin käsite otetaan haltuun vasta niiden käyttöä havainnoimalla.

Jotkut, esimerkiksi maantieteelliset käsitteet, voivat Löfströmin mukaan olla häilyviä, kuten Lähi-itä. Tämän voikin tuoda esiin omassa vastauksessa.

– Ei ole yhtään huono juttu, jos vastauksessa lyhyesti toteaa, että tällaiset käsitteet saattavat olla tulkinnanvaraisia, Löfström kannustaa.

4. Lue huolella, mikä verbi tehtävänannossa on

Tehtävänantoon sisältyy usein paitsi aiheen rajaus myös miten vastaajan tulisi sitä käsitellä. Löfström kehottaa kiinnittämään huomiota tehtävänantojen verbeihin, koska sillä on merkitystä, miten tehtävä on asetettu.

Jos tehtävässä on käsky:

• vertaile, täytyy kertoa, mikä vertailtaville asioille on yhteistä, mistä yhtäläisyydet ja erilaisuudet johtuvat. Pelkkä vertailtavien asioiden faktojen listaaminen ei riitä, jos niitä ei vertaile keskenään. Vastauksen tulisi olla jäntevä.

Esim: Tehtävä 1. Vertaile orjien yhteiskunnallista asemaa antiikin aikana ja Yhdysvalloissa 1800-luvulla.

• erittele, analysoi tai pohdi, täytyy purkaa asia, esimerkiksi aineisto tai väittämä, pienempiin osiin ja käsitellä sitä osa kerrallaan. Mitä esimerkiksi tilastossa näkyy, millaisia erilaisia muutoksia on tapahtunut.

Esim: Tehtävä 7. ”Kirkolla oli merkittävä vaikutus suomalaisten elämään Ruotsin vallan aikana”. Pohdi esimerkkien avulla tämän väitteen osuvuutta.

• tulkitse, täytyy purkaa auki, mitä joku aineisto kertoo. Pitää poimia siitä olennainen ja osoittaa tekstissään ymmärtävänsä aineistoa ja sen luonnetta esimerkiksi poliitikon puheena tai pilapiirroksena.

Esim: Tehtävä 9.1. Tulkitse kuvan (postikortti vuodelta 1906) sanomaa.

• arvioi, täytyy sekä tulkita aineistoa että esittää siitä oma punnittu tuomionsa, mikä aineistossa tai väittämässä on uskottavaa. Pitää käsitellä aineistoa oman ajattelun kautta, ottamalla kantaa. Arviointitehtävä on tehtävätyypeistä vaikein, “ajattelun taitojen huipentuma”, kuvailee Löfström.

Esim: Tehtävä 8.2. Vertaile historiallisissa asiakirjoissa esitettyjä väitteitä toisen maailmansodan jälkeisestä tilanteesta Itä-Euroopassa ja arvioi niiden paikkansapitävyyttä.

5. Kirjoita kriittisesti, analyyttisesti ja johdonmukaisesti

Tällä vinkillä Löfström haluaa muistuttaa vastaajia siitä, että vaikka hyvä vastaus rakentuu pätevien tietojen varaan, pelkkä faktaosaaminen ei kuitenkaan riitä.

– Joskus tulee sellaisia vastauksia eteen, joissa on kyllä dataa, mutta epäjohdonmukaisesti kirjoitettuna. Tiedon varassa ei ole kehitelty kriittistä, analyyttistä tarkastelua, jota tehtävänannossa on pyydetty, Löfström sanoo.

Koska faktatieto on vain osa pisteytystä, sensorin on vaikea vastata tyypilliseen abeja kokeen jälkeen mietityttävään kysymykseen “kuinka paljon menee pisteitä, jos unohdin mainita tuon ja tuon asian". Kriittisyys, analyyttisyys ja loogisuus ovat myös tärkeitä arviointikriteereitä.

Löfström kehottaa tutustumaan vuonna 2016 laadittuun taulukkoon, jossa on avattu hyvän vastauksen ulottuvuuksia. Taulukko löytyy YTL:n hyvän vastauksen piirteistä.

Lue lisää:
Historia ja yhteiskuntaoppi ovat sisaraineita, joten historian kirjoittajille voi olla hyötyä lukea myös Jan Löfströmin vinkit yhteiskuntaopin kirjoittajille.

Sensorin vinkit on Abitreenien juttusarja, jossa YTL:n asiantuntijat jakavat neuvoja lukiolaisille yo-kokeisiin. Kaikki sarjan artikkelit löydät täältä.