Hyppää pääsisältöön

Borneon orangeilla on toivoa, vaikka takaisin luontoon on pitkä matka

Elämme kuudennen sukupuuttoaallon aikaa. Yhä useampi laji on uhanalainen, myös Borneon orangit. Suojelumyönteinen asenne sekä sademetsiä että ihmisapinoita kohtaan antaa kuitenkin toivoa paremmasta.

Borneo on maailman lajirikkaimpia paikkoja

Sademetsässä kuhisee.
Sademetsässä kuhisee. Kuva: Juha Laaksonen / Yle Sademetsä,trooppinen vyöhyke,Minna Pyykkö,Borneo

Borneo sijaitsee Kaakkois-Aasiassa, Malesiassa ja se on maailman kolmanneksi suurin saari. Borneo on maailman runsaslajisimpia paikkoja – sieltä löytyy muun muassa satoja lintu-, nisäkäs- ja sammakkolajeja sekä tuhat muurahaislajia.

Vaikka luontoturismi voi olla ongelmallista, Malesiassa siitä on ollut apua orankien ja sademetsien suojelussa.

Borneon orankiuskomuksia on valtavasti. Ehkä orangit ovatkin ihmisiä, jotka ovat itse päättäneet piiloutua puihin? Orangin nimikin tulee sanoista orang-utan eli metsän mies. Vanhat legendat kertovat, että tässähän on itse asiassa kyse esi-isistämme!

"Orangit ovat hämmästyttävän ihmismäisiä."

Myös nykytiede kertoo, että ihmisten ja orankien perimä on 97 prosenttisesti sama. Viime aikoina on myös monin kokein osoitettu, että orangit ovat hyvin älykkäitä.

Ne osaavat vankeudessa suorittaa erilaisia päättelyä vaativia tehtäviä – tunnistavat itsensä peilikuvasta, käyttävät keppejä taitavasti työkaluina, lehtiä sateenvarjoina tai hansikkaina käsitellessään piikikkäitä hedelmiä.

Luonnossa orankien seuraaminen on hankalaa. Suurimman osan elämästään ne viettävät korkealla puiden latvuksissa – syntyvät sinne, syövät siellä, nukkuvat siellä. Liikkuvat tai istuvat paikoillaan pitkiä aikoja – hiljaa, yksin. Alas maahan ei näy apinoista mitään merkkejä.

Tropiikissa pitää herätä ennen auringonnousua

Perhe veneretkellä sademetsässä.
Perhe veneretkellä sademetsässä. Kuva: Juha Laaksonen / Yle Sademetsä,Borneo,Minna Pyykkö

Suomalainen luonto-opas Paul Segersvärd on vetänyt useita luontoretkiä tropiikkiin. Eläimet ovat vilkkaimmillaan heti auringonnousun jälkeen ja korkeintaan aamuyhdeksään.

Ison urosorangin näkeminen on upea kokemus. Paul kertoo, että seudun alfauroksen tunnistaa jo kaukaa. Vartalo on tanakka ja apinan leveä naama paistaa kauas.

– Naaman ympärille leviää sellainen musta poimu ja mitä isompi poimu, sen paremmassa iskussa kaveri on.

– Orangit pystyvät ilmiömäisesti arvioimaan oksien kantavuuden ja kepeän näköisesti käy liikkuminen tuolla korkeuksissa – mutta yksikin virheliike, niin se oli siinä se peli, Paul toteaa.

Orankien ja ihmisten historiassa on monia hyvin synkkiä lukuja. Metsiä on hävitetty mykistävää tahtia, orankeja on tapettu, keräilty kokoelmiin ja orpoja poikasia otettu lemmikeiksi. Onneksi positiivisempiakin näkymiä on alkanut tulla.

"Orankikeskuksessa totutellaan uudelleen metsän elämään."

Sepilokin orankikeskus on ollut toiminnassa jo 50 vuotta. Orankikeskuksissa orvoksi jääneitä poikasia yritetään opettaa uudelleen orankien tavoille.

Keskuksen orangit ovat joutuneet tavalla tai toisella ihmisen kanssa tekemisiin ja niiden luontoon palauttaminen on pitkä, vuosia kestävä työ.

Poikaset oppivat samoja asioita, kuin mitä emo opettaisi niille metsässä kuten mitkä oksat kestävät tai miten tehdään yöpesä.

Kiipeämään ne opetetaan ravinnon avulla. Ruoka laitetaan ensin metrin korkeudelle ja sitten ylemmäksi ja ylemmäksi. Nuoret orangit matkivat toinen toisiaan ja kiipeävät toistensa perässä.

Pikkuorankeja leikkimässä.
Pikkuorankeja leikkimässä. Kuva: Juha Laaksonen / Yle oranki,Borneo,Minna Pyykkö

Orankien suojeluun liittyy keskeisesti myös sademetsien suojelu. Paul Segersvärdin mukaan raivokkaiden metsähakkuiden vaihe on nyt ohi ja jäljellä olevia metsiä käytetään säästeliäästi. Öljypalmuviljelmää on edelleen paljon, mutta Paul on silti toiveikas.

– Luontoturismi on ehdottoman tärkeää tälle maalle. Metsät kyllä toipuvat pikkuhiljaa vuosikymmenten saatossa, ja asenne on hallintoa myöten suojelumyönteinen.

– Paikallisten työllistäminen on aivan keskeinen asia, Paul korostaa.

"96% ihmisistä tulee tänne luonnon takia."

Orankitutkija Suhaili Kaharon kasvanut läheisessä jokivarren kylässä. Näin hän pohtii orankien elämää sademetsässä.

– 96% ihmisistä tulee tänne luonnon takia, Suhaili selvittää. Olen onnellinen siitä, että orangit näyttäisivät selviävän täällä – ainakin toistaiseksi.

Entä mitä Suhaili haluaisi vielä tietää orankien elämästä?

– Olisi kiinnostavaa tietää, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun yöpesä on tehty? Milloin orangit käyvät nukkumaan ja nukkuvatko ne koko yön? Oranki osaa myös parantaa itsensä, jos se loukkaantuu, mutta miten? Entä mitä orangit ajattelevat metsästä, joka on muuttunut niiden ympärillä?

Orankien elämässä tuntuu olevan paljon, mitä ei vielä tiedetä. Se tiedetään, että ne ovat uhanalaisia – sekä Borneon että viereisen saaren Sumatran orankilajit. Onneksi yleinen asenne tuntuisi nyt olevan se, että elävä oranki on kuollutta orankia arvokkaampi.

Orankiopas Suhaili.
Suhaili Kahar Orankiopas Suhaili. Kuva: Juha Laaksonen / Yle Borneo,oranki,Minna Pyykkö,Ekoturismi
Luonto-opas Paul Segersvärd
Paul Segersvärd Luonto-opas Paul Segersvärd Kuva: Juha Laaksonen / Yle trooppinen vyöhyke,Sademetsä,Borneo,Minna Pyykkö

Minna Pyykkö kävi perheineen Borneon saarella tutustumassa sademetsiin ja orankien elämään. Kuuntele koko lähetys:

"Minna Pyykön maailma" Yle Radio Suomessa sunnuntaisin 13.30.

Yle Luonto – liity joukkoomme Facebookissa!