Hyppää pääsisältöön

Lempeän karhumaista kuiskintaa

Matthias Goerne levytti Bachin isot ja suurenmoiset bassokantaatit Ich will den Kreuzstab gerne tragen ja Ich habe genug jo kaksikymmentä vuotta sitten Camerata Academica Salzburgin ja Roger Norringtonin kanssa. Uusi levytys harmonia mundille on syvempi ja värikkäämpi: sekä Goernen oma ääni että Freiburgin barokkiorkesterin soitto ovat vivahteikkaampia – syvyyttä ja tulkintaa on tullut sekä nykyiseen barokkisoittoon että Goernen itsensä laulutaiteeseen.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Syvyyden vastapainoksi keski-ikäistyneen laulajan ääni on myös hivenen löysempi, vibrato hitaampaa ja leveämpää. Bachin musiikille ei ole aivan eduksi se, että Goernen syvästi ja leveästi soiva ääni tahtoo jopa peittää orkesteria ja samentaa melodian suhdetta harmoniaan. Samoin melodiset kuvioinnit tahtovat upota tällä uudella levyllä leveään vibratoon – vuoden 1996 levytyksessä kuviointi oli notkeampaa.

Ongelma kumpuaa osin äänityksestä. Matthias Goerne on eittämättä yksi aikamme merkittävimmistä baritoneista ja erittäin arvostettava tulkki niin romantiikan Liedin kuin muidenkin aikakausien musiikkien tulkkina. Kuten tapana on, suuret taiteilijat täytyy levyillä tuoda etualalle – syy ei välttämättä siis ole täysin taiteilijassa itsessään. Moitteen jälkeen on vuorossa kehuja: yhtä voimakkaasti kuin Goernen kypsä ääni, Bachin soolokantaateista säteilee syvä henkilökohtaisuus ja lämmin suhde barokin mestariin. Goerne myös keventää ääntään lähes kuiskauksesi eikä käytä täyttä ääntään juuri koskaan. Leveän, lämpimän ja karhumaisen hellän äänen kuiskinta on lopulta mieluisampaa kuin tavanomaisempi perusvarma äänentuotto.

Kahden hienon soolokantaatin välille on levyllä tuotu oikein tervetullut välisoitto: Bachin Cembalokonsertosta A-duuri rekonstruoitu Konsertto oboe d’amorelle. Tätä lämmintä, kukkeaa alttosoitinta soittaa Freiburgin barokkiorkesterin oboisti Katharina Arfken. Varsinainen helmi onkin Arfkenin ja Goernen duetto Bachin tunnetuimpiin kuuluvassa soolokantaatissa Ich habe genug, joka – ehkä viisaasti – seuraa oboe d’amore -konserttoa, eikä suinkaan ole levyn ensimmäisenä numerona. Goerne antaa oivallisesti tilaa ympärillään oleville muusikoille ja suo tässäkin laajamittaisessa kantaatissa ajatusta myös tekstille.

Johann Sebastian Bach: bassokantaatit Ich will den Kreuzstab gerne tragen ja Ich habe genug; Sinfonia kantaatista Ich habe viel Bekümmernis; Konsertto oboe d’amorelle. - Matthias Goerne, baritoni, Katharina Arfken oboe ja oboe d’amore, Freiburgin barokkiorkesteri, joht. Gottfried von der Goltz. (Harmonia mundi, HMM 902323)

Kuuntele Uudet levyt 24.11.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Kalevi Ahon sooloteokset haastavat esittäjänsä ja kuulijansa

    Kalevi Ahon sooloteokset haastavat esittäjänsä ja kuulijansa

    Säveltäjä Kalevi Ahon ja BIS-levy-yhtiön vuosikymmeniä kestänyt yhteinen taival jatkuu, kun tasaiseen tahtiin ilmaantuu uutta Aho-äänistöä uusina tallenteina. Noin kolmenkymmenen profiilijulkaisun ansiosta alkaa valtaosa Ahon laajan tuotannon tärkeimmistä teoksista löytyä soivina dokumentteina.

  • Unohdettua orkesterimusiikkia laadukkaasti

    Unohdettua orkesterimusiikkia laadukkaasti

    No nyt! Musiikinhistorian sameat kerrokset kirkastuvat jälleen, kun Göteborgin sinfoniaorkesteri esittelee kapellimestari Johannes Gustavssonin johdolla kolme aiemmin äänitteillä kuulematonta teosta. Kiinnostavan kokonaisuuden säveltäjänimiä ovat Ida Moberg, Valborg Aulin sekä Elfrida Andrée. Ruotsalainen Elfrida Andrée (1841–1929) oli muun muassa säveltäjä, kapellimestari ja urkuri.

  • Trumpetti pelasti amerikansuomalaisen Allan Sihvolan hengen – Suomalaissoittajat Stalinin vainoissa

    Amerikansuomalainen muusikko vankileirien saaristossa.

    Amerikansuomalainen Allan Sihvola muutti 12-vuotiaana 1933 perheensä mukana ihanneyhteiskuntaa rakentamaan Neuvosto-Karjalaan. Toisen maailmansodan aikana hän joutui suomalaisena Tsheljabinskin vankileirille. Vähän yli 20-vuotias Sihvola laihtui luurangon laihaksi, mutta säilyi hengissä, sillä trumpetistina hänet hyväksyttiin leirin soittokuntaan. Kun Neuvostoliitto romahti 1990-luvun alussa, Sihvola ryhtyi kirjoittamaan muistelmiaan. Vei 25 vuotta ennen kuin kirja "Stalinin taivaan alle" julkaistiin.