Hyppää pääsisältöön

Lempeän karhumaista kuiskintaa

Matthias Goerne levytti Bachin isot ja suurenmoiset bassokantaatit Ich will den Kreuzstab gerne tragen ja Ich habe genug jo kaksikymmentä vuotta sitten Camerata Academica Salzburgin ja Roger Norringtonin kanssa. Uusi levytys harmonia mundille on syvempi ja värikkäämpi: sekä Goernen oma ääni että Freiburgin barokkiorkesterin soitto ovat vivahteikkaampia – syvyyttä ja tulkintaa on tullut sekä nykyiseen barokkisoittoon että Goernen itsensä laulutaiteeseen.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Syvyyden vastapainoksi keski-ikäistyneen laulajan ääni on myös hivenen löysempi, vibrato hitaampaa ja leveämpää. Bachin musiikille ei ole aivan eduksi se, että Goernen syvästi ja leveästi soiva ääni tahtoo jopa peittää orkesteria ja samentaa melodian suhdetta harmoniaan. Samoin melodiset kuvioinnit tahtovat upota tällä uudella levyllä leveään vibratoon – vuoden 1996 levytyksessä kuviointi oli notkeampaa.

Ongelma kumpuaa osin äänityksestä. Matthias Goerne on eittämättä yksi aikamme merkittävimmistä baritoneista ja erittäin arvostettava tulkki niin romantiikan Liedin kuin muidenkin aikakausien musiikkien tulkkina. Kuten tapana on, suuret taiteilijat täytyy levyillä tuoda etualalle – syy ei välttämättä siis ole täysin taiteilijassa itsessään. Moitteen jälkeen on vuorossa kehuja: yhtä voimakkaasti kuin Goernen kypsä ääni, Bachin soolokantaateista säteilee syvä henkilökohtaisuus ja lämmin suhde barokin mestariin. Goerne myös keventää ääntään lähes kuiskauksesi eikä käytä täyttä ääntään juuri koskaan. Leveän, lämpimän ja karhumaisen hellän äänen kuiskinta on lopulta mieluisampaa kuin tavanomaisempi perusvarma äänentuotto.

Kahden hienon soolokantaatin välille on levyllä tuotu oikein tervetullut välisoitto: Bachin Cembalokonsertosta A-duuri rekonstruoitu Konsertto oboe d’amorelle. Tätä lämmintä, kukkeaa alttosoitinta soittaa Freiburgin barokkiorkesterin oboisti Katharina Arfken. Varsinainen helmi onkin Arfkenin ja Goernen duetto Bachin tunnetuimpiin kuuluvassa soolokantaatissa Ich habe genug, joka – ehkä viisaasti – seuraa oboe d’amore -konserttoa, eikä suinkaan ole levyn ensimmäisenä numerona. Goerne antaa oivallisesti tilaa ympärillään oleville muusikoille ja suo tässäkin laajamittaisessa kantaatissa ajatusta myös tekstille.

Johann Sebastian Bach: bassokantaatit Ich will den Kreuzstab gerne tragen ja Ich habe genug; Sinfonia kantaatista Ich habe viel Bekümmernis; Konsertto oboe d’amorelle. - Matthias Goerne, baritoni, Katharina Arfken oboe ja oboe d’amore, Freiburgin barokkiorkesteri, joht. Gottfried von der Goltz. (Harmonia mundi, HMM 902323)

Kuuntele Uudet levyt 24.11.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Kantapöydän opiskelijatreffeillä Duo Uimonen/Lorenzen

    Tutusti Emmi Uimoseen ja Troels Lorenzeniin!

    Piano-harmonikkaduo Emmi Uimonen ja Troels Lorenzen syntyi Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla. Savonlinnasta kotosin oleva Emmi ja Suomeen opiskelijavaihtoon tullut Troels havaitsivat omaavansa saman suhtautumisen musiikkiin. Duon ensimmäinen levy on jo ilmestynyt.

  • Sopraano Minna-Leena Lahti: "Lukiossa teimme retken Kansallisoopperaan. Silloin ajattelin että tuonne on pakko päästä!"

    Tutustu Sibelius-Akatemian oopperaluokan opiskelijaan.

    Jos kaikki menee hyvin, on Minna-Leena Lahdella kahden vuoden kuluttua kädessään paperi, jota hän on aina halunnut. Hän valmistuu oopperalaulajaksi! Takanaan Minna-Leenalla on laaja kirjo harrastuksia ja opintoja, löytyy kirjoittamista, soittamista, balettia ja laulamista. Mutta oikea intohimo on kuitenkin ooppera. Kuka? Olen Minna-Leena Lahti, Erkkilä omaa sukua.

  • Päävierailijakapellimestariksi 21-vuotiaana

    Oopperan lapsikuoro antoi kimmokkeen kapellimestarin uralle

    Kapellimestari Klaus Mäkelä on juuri allekirjoittanut päävierailijasopimuksen Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa. Kiireinen kapellimestari törmäsi musiikin voimaan jo lapsena.

  • Sotilasmusiikkimme ei ole siipirikkoista

    Levyarvostelu

    Puolustusvoimain sotilasmusiikkialaa on kohdannut suuri onni aivan viime vuosina. Toiminnan julkisivu tuntuu kiitettävän eloisalta juuri parahiksi, kun soittokuntien määrä vasta kaventui tämän vuosikymmenen rajussa uudistuksessa.