Hyppää pääsisältöön

Martín ja gävleläiset tekevät sen jälleen

Suuri yleisö tuntee Johannes Brahmsin parhaiten tämän sinfonioista ja konsertoista, mutta Brahms oli huomattavassa määrin enemmän kamarimusiikki- ja laulusäveltäjä kuin orkesterisäveltäjä. Nämä kaksi elementtiä – laulu ja orkesteri – myös yhdistyvät hänen tuotannossaan siellä täällä. Suurimittaisen Ein deutsches Requiemin lisäksi Brahms sävelsi myös muun muassa kantaatteja sekakuorolle ja orkesterille. Gävlen sinfoniaorkesteri ja Eric Ericson -kamarikuoro tekevät niille kunniaa Ondinen uudella levyllä.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Brahms oli saksankielisissä lauluissaan eli liedeissään sekä kuorolauluissaan oivallinen tekstin tulkitsija ja sävelittäjä. Jo varhaisessa, parikymppisenä syntyneessä Hautajaislaulussa kuoron ja orkesterin (tässä itse asiassa puhallinorkesterin!) yhteiselämä on luontevaa ja teksti tulee hyvin esiin. Lisäksi tervetulleita poikkeuksia tarkoitukseen sinänsä sopivasta koraalimaisesta tekstuurista on alati. Mutta kypsemmissä teoksissaan orkesterille ja kuorolle Brahms lähentelee Wagnerin kaltaista totaalista ilmaisua, jossa tekstin kerronta kietoutuu täydellisesti Brahmsin sinfonioistakin tuttuun kerronnalliseen sävelkieleen.

Laajamittaisin teoksista on vuonna 1871 julkaistu Schicksalslied, Kohtalonlaulu Friedrich Hölderlinin tekstiin. Se jakaantuu kahteen osaan, siunattujen nerojen kevyestä askelluksesta duurissa inhimillisen rauhattomuuden ja kärsimyksen kuvaukseen mollissa – lopussa Brahms armahtaa kertaamalla orkesterilla duuriosuuden auvoa. Erityisesti Schicksalsliedin alku on kauneinta, mitä säveltäjä on kirjoittanut.

1880-luvun alun Nänie ja Gesang der Parzen ovat nekin hienoja teoksia, joita soisi kuulevansa konserttimusiikkina useammin. Ne soivat Eric Ericsonin kuorolaisten sekä Gävlen oivallisen Brahms-orkesterin tulkitsemina niin hyvin kuin osaan kuvitella. Ondine julkaisi aivan hiljan Jaime Martínin ja gävleläisten versiot Brahmsin kahdesta orkesteriserenadista, ja Martín jatkaa nyt Eric Ericsonin kamarikuoron kanssa erittäin hyvällä Brahms-linjalla: kevyellä, linjakkaalla mutta taipuisan notkealla fraseerauksella ja tarvittaessa sinfonisella voimalla.

Levyn kukittavat Brahmsin omat sovitukset alun perin pianolle ja laulukvartetille sävelletyistä Liebeslieder-valsseista. Soolo-osuuksineen ja elegantisti valssaavine rytmeineen kuoro-liedit kukoistavat virtuoosisen kuoron tulkitsemana. Martínin johtama Gävlen sinfoniaorkesteri on Ondinelta nappiosuma Brahmsin parissa – ja kun mukaan on saatu erinomainen Eric Ericsonin kamarikuoro, napakymppejä on jo kaksi!

Johannes Brahms: teokset sekakuorolle ja orkesterille. - Eric Ericson -kamarikuoro, Gävlen sinfoniaorkesteri, joht. Jaime Martín. (Ondine, ODE 1301-2)

Kuuntele Uudet levyt 24.11.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Nancy Dalbergin jousikvartetot hönkivät virkistävästi

    Nancy Dalbergin jousikvartetot hönkivät virkistävästi

    Nordic String Quartet (Heiðrun Petersen ja Mads Haugsted Hansen, viulu, Daniel Eklund, alttoviulu, Lea Emilie Brøndal, sello) lyö pöytään kuluvan vuoden toisen julkaisunsa. Alkuvuodesta se vakuutti Pelle Gudmundsen-Holmgreenin kvartettosarjassa moni-ilmeisellä ja vivahteikkaalla soitollaan.

  • Tunnelmointia ja ikiaikaisuuksien viivähdyksiä

    Tunnelmointia ja ikiaikaisuuksien viivähdyksiä

    Viulisti Pauline Kim Harris sekä taiteiden rajapinnoilla äänistöä luova Spencer Topel yhdistävät yhteisprojektissaan renessanssi- ja barokinajan sävelistöä elektronisiin äänimaisemiin. Yhteissoivuus matkaa ambientin ääniuniversumissa verkkaisesti ja vakaasti kohti tavoittamatonta. Äänite rakentuu kahden teoksen ympärille.

  • Neave Trio jatkaa vahvaa julkaisusarjaansa

    Neave Trio jatkaa vahvaa julkaisusarjaansa

    Vuosikymmenen alussa perustettu yhdysvaltalainen Neave Trio (Anna Williams, viulu, Mikhail Veselov, sello ja Eri Nakamura, piano) esittelee uudella julkaisullaan konserttimaisen kokonaisuuden.

  • Luontevia elektroakustisia liitoksia

    Luontevia elektroakustisia liitoksia

    Maija Hynninen (s. 1977) siirtyy teoksissaan synteettisen ja akustisen äänen välillä samalla niiden rajapintoja, yhteyksiä ja yhdistelmiä tunnustellen. Nyt julkaistut neljä teosta muodostavat läpileikkauksen Hynnisen 2010-luvun elektroakustisesta tuotannosta. Kaikissa teoksissa akustiset elementit limittyvät Hynnisen itsensä toteuttamaan elektroniseen äänistöön.