Hyppää pääsisältöön

Martín ja gävleläiset tekevät sen jälleen

Suuri yleisö tuntee Johannes Brahmsin parhaiten tämän sinfonioista ja konsertoista, mutta Brahms oli huomattavassa määrin enemmän kamarimusiikki- ja laulusäveltäjä kuin orkesterisäveltäjä. Nämä kaksi elementtiä – laulu ja orkesteri – myös yhdistyvät hänen tuotannossaan siellä täällä. Suurimittaisen Ein deutsches Requiemin lisäksi Brahms sävelsi myös muun muassa kantaatteja sekakuorolle ja orkesterille. Gävlen sinfoniaorkesteri ja Eric Ericson -kamarikuoro tekevät niille kunniaa Ondinen uudella levyllä.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Brahms oli saksankielisissä lauluissaan eli liedeissään sekä kuorolauluissaan oivallinen tekstin tulkitsija ja sävelittäjä. Jo varhaisessa, parikymppisenä syntyneessä Hautajaislaulussa kuoron ja orkesterin (tässä itse asiassa puhallinorkesterin!) yhteiselämä on luontevaa ja teksti tulee hyvin esiin. Lisäksi tervetulleita poikkeuksia tarkoitukseen sinänsä sopivasta koraalimaisesta tekstuurista on alati. Mutta kypsemmissä teoksissaan orkesterille ja kuorolle Brahms lähentelee Wagnerin kaltaista totaalista ilmaisua, jossa tekstin kerronta kietoutuu täydellisesti Brahmsin sinfonioistakin tuttuun kerronnalliseen sävelkieleen.

Laajamittaisin teoksista on vuonna 1871 julkaistu Schicksalslied, Kohtalonlaulu Friedrich Hölderlinin tekstiin. Se jakaantuu kahteen osaan, siunattujen nerojen kevyestä askelluksesta duurissa inhimillisen rauhattomuuden ja kärsimyksen kuvaukseen mollissa – lopussa Brahms armahtaa kertaamalla orkesterilla duuriosuuden auvoa. Erityisesti Schicksalsliedin alku on kauneinta, mitä säveltäjä on kirjoittanut.

1880-luvun alun Nänie ja Gesang der Parzen ovat nekin hienoja teoksia, joita soisi kuulevansa konserttimusiikkina useammin. Ne soivat Eric Ericsonin kuorolaisten sekä Gävlen oivallisen Brahms-orkesterin tulkitsemina niin hyvin kuin osaan kuvitella. Ondine julkaisi aivan hiljan Jaime Martínin ja gävleläisten versiot Brahmsin kahdesta orkesteriserenadista, ja Martín jatkaa nyt Eric Ericsonin kamarikuoron kanssa erittäin hyvällä Brahms-linjalla: kevyellä, linjakkaalla mutta taipuisan notkealla fraseerauksella ja tarvittaessa sinfonisella voimalla.

Levyn kukittavat Brahmsin omat sovitukset alun perin pianolle ja laulukvartetille sävelletyistä Liebeslieder-valsseista. Soolo-osuuksineen ja elegantisti valssaavine rytmeineen kuoro-liedit kukoistavat virtuoosisen kuoron tulkitsemana. Martínin johtama Gävlen sinfoniaorkesteri on Ondinelta nappiosuma Brahmsin parissa – ja kun mukaan on saatu erinomainen Eric Ericsonin kamarikuoro, napakymppejä on jo kaksi!

Johannes Brahms: teokset sekakuorolle ja orkesterille. - Eric Ericson -kamarikuoro, Gävlen sinfoniaorkesteri, joht. Jaime Martín. (Ondine, ODE 1301-2)

Kuuntele Uudet levyt 24.11.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Ondine-galleriassa Erkki-Sven Tüürin ääniveistoksia

    Levyarvostelu

    Erkki-Sven Tüür on sukupolvensa menestynein virolaissäveltäjä maailmalla, ja se on paljon sanottu, koska kilpailua riittää. Tüür ei ole menestynyt tuurilla, vaan vahvalla ja tunnepitoisella nykymusiikilla, jonka selväpiirteiset, plastiset ja säihkyvät pinnat muodostavat kuin abstrakteja metalliveistoksia. Ondine on jo hetkisen tehnyt yhteistyötä Tüürin kanssa, ja uusimmalla levyllä Tapiola Sinfonietta esittää Tüürin kolme tuoretta, laajaa, kansainvälistä tilausteosta: alttoviulukonserton Illuminatio, kahdeksannen sinfonian sekä erikoisen nokkahuiluteoksen Whistles and Whispers from Uluru.

  • Tanja Tetzlaff tekee Rautavaaran paatoksesta herkkää

    Levyarvostelu

    Einojuhani Rautavaara kuuluu levy-yhtiö Ondinen profiilisäveltäjiin. Isot orkesteriteokset Ondine saattoi levylle tuoreeltaan Rautavaara-buumin aikaan, mutta kamarimusiikissa riittää tekemistä. Tanja Tetzlaffin ja Gunilla Süssmannin vakiintunut sello-piano -duo on nyt levyttänyt Ondinelle Rautavaaran teoksia sellolle ja pianolle, ja uutuus antaa mukavasti uutta sävyä tulkintaperinteeseen.

  • Louis Andriessen palauttaa uskon nykyoopperaan

    Levyarvostelu

    Hollantilainen pitkän linjan säveltäjä Louis Andriessen säveltää niin ihmeellistä nykyoopperaa, että se menee läpi paitsi Euroopassa myös Yhdysvalloissa, jossa suurille avantgarde-tuotannoille on vaikea löytää rahoitusta ja yleisöä. Andriessenin uusin ooppera, groteski näyttämöteos Theatre of the World, syntyi Hollannin oopperan ja Los Angelesin filharmonikkojen yhteistuotantona, ja sepä onkin toden totta niin hyvä, etten lainkaan ihmettele kulttuurirajat ylittävää menestystä. Minullekin se palauttaa uskon nykyoopperaan, jopa ilman kuvaa, pelkkänä Los Angelesin filharmonikkojen levytyksenä.