Hyppää pääsisältöön

Martín ja gävleläiset tekevät sen jälleen

Suuri yleisö tuntee Johannes Brahmsin parhaiten tämän sinfonioista ja konsertoista, mutta Brahms oli huomattavassa määrin enemmän kamarimusiikki- ja laulusäveltäjä kuin orkesterisäveltäjä. Nämä kaksi elementtiä – laulu ja orkesteri – myös yhdistyvät hänen tuotannossaan siellä täällä. Suurimittaisen Ein deutsches Requiemin lisäksi Brahms sävelsi myös muun muassa kantaatteja sekakuorolle ja orkesterille. Gävlen sinfoniaorkesteri ja Eric Ericson -kamarikuoro tekevät niille kunniaa Ondinen uudella levyllä.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Brahms oli saksankielisissä lauluissaan eli liedeissään sekä kuorolauluissaan oivallinen tekstin tulkitsija ja sävelittäjä. Jo varhaisessa, parikymppisenä syntyneessä Hautajaislaulussa kuoron ja orkesterin (tässä itse asiassa puhallinorkesterin!) yhteiselämä on luontevaa ja teksti tulee hyvin esiin. Lisäksi tervetulleita poikkeuksia tarkoitukseen sinänsä sopivasta koraalimaisesta tekstuurista on alati. Mutta kypsemmissä teoksissaan orkesterille ja kuorolle Brahms lähentelee Wagnerin kaltaista totaalista ilmaisua, jossa tekstin kerronta kietoutuu täydellisesti Brahmsin sinfonioistakin tuttuun kerronnalliseen sävelkieleen.

Laajamittaisin teoksista on vuonna 1871 julkaistu Schicksalslied, Kohtalonlaulu Friedrich Hölderlinin tekstiin. Se jakaantuu kahteen osaan, siunattujen nerojen kevyestä askelluksesta duurissa inhimillisen rauhattomuuden ja kärsimyksen kuvaukseen mollissa – lopussa Brahms armahtaa kertaamalla orkesterilla duuriosuuden auvoa. Erityisesti Schicksalsliedin alku on kauneinta, mitä säveltäjä on kirjoittanut.

1880-luvun alun Nänie ja Gesang der Parzen ovat nekin hienoja teoksia, joita soisi kuulevansa konserttimusiikkina useammin. Ne soivat Eric Ericsonin kuorolaisten sekä Gävlen oivallisen Brahms-orkesterin tulkitsemina niin hyvin kuin osaan kuvitella. Ondine julkaisi aivan hiljan Jaime Martínin ja gävleläisten versiot Brahmsin kahdesta orkesteriserenadista, ja Martín jatkaa nyt Eric Ericsonin kamarikuoron kanssa erittäin hyvällä Brahms-linjalla: kevyellä, linjakkaalla mutta taipuisan notkealla fraseerauksella ja tarvittaessa sinfonisella voimalla.

Levyn kukittavat Brahmsin omat sovitukset alun perin pianolle ja laulukvartetille sävelletyistä Liebeslieder-valsseista. Soolo-osuuksineen ja elegantisti valssaavine rytmeineen kuoro-liedit kukoistavat virtuoosisen kuoron tulkitsemana. Martínin johtama Gävlen sinfoniaorkesteri on Ondinelta nappiosuma Brahmsin parissa – ja kun mukaan on saatu erinomainen Eric Ericsonin kamarikuoro, napakymppejä on jo kaksi!

Johannes Brahms: teokset sekakuorolle ja orkesterille. - Eric Ericson -kamarikuoro, Gävlen sinfoniaorkesteri, joht. Jaime Martín. (Ondine, ODE 1301-2)

Kuuntele Uudet levyt 24.11.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Päävierailijakapellimestariksi 21-vuotiaana

    Oopperan lapsikuoro antoi kimmokkeen kapellimestarin uralle

    Kapellimestari Klaus Mäkelä on juuri allekirjoittanut päävierailijasopimuksen Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa. Kiireinen kapellimestari törmäsi musiikin voimaan jo lapsena.

  • Sotilasmusiikkimme ei ole siipirikkoista

    Levyarvostelu

    Puolustusvoimain sotilasmusiikkialaa on kohdannut suuri onni aivan viime vuosina. Toiminnan julkisivu tuntuu kiitettävän eloisalta juuri parahiksi, kun soittokuntien määrä vasta kaventui tämän vuosikymmenen rajussa uudistuksessa.

  • Ruotsinkielisen Kokkolan aarteita Albalta

    Levyarvostelu

    Kokkolan alueen yksi suurista ja yksi Suomen säveltäjäkentän vaietuista suurista eli Erik Fordell syntyi samana vuonna kuin Suomen valtio. Aarre Merikannon ja Bengt Carlsonin sävellysoppilaan tuotannossa painottuvat suurimuotoiset orkesterisävellykset, mutta Alba-yhtiön syksyn alussa julkaisema Fordell-potretti on saatu mallikkaaseen kuntoon lähes pelkillä miniatyyreillä.

  • Täyden satasen juhlapöytälevy ‒ jos tavoitteena on närästys

    Levyarvostelu

    Konvehtirasiat ovat suomalaisille tähän aikaan vuodesta pyhä asia. Suklaa-ammattilaiset tekevät silti vuosittain salakavalan huomaamatonta uudistustyötä, kun ne kuluttajatutkimukseen nojautuen ottavat selvää suomalaisten kulloisestakin mausta. Loppu on tietenkin makuasioita. On sääli, ettei perinteikäs mieskuoro Laulu-Miehet ota Suomi 100 -levyn reseptiinsä mallia makeisteollisuudesta. Yhden makeisen vaihtamisestahan nyt ei tule kuin vihaiseksi.