Hyppää pääsisältöön

Orfeuksen onnellisempi laskeutuminen manalaan

Orfeuksen retki manalaan hakemaan rakasta Eurydikeään on yksi niistä tutuista, toistuvista antiikin aiheista, joiden pohjalta syntyi suuri määrä kantaatteja, teatterimusiikkia ja oopperoitakin jo 1600-luvulla. Oopperavillityksen imeydyttyä Italiasta Ranskaan vuosisadan jälkipuolella myös Orfeuksen – tuon suloisesti laulavan pastoraalisen sankarin – seikkailut taipuivat oopperoiksi. Marc-Antoine Charpentier ei juuri päässyt loistamaan suuren oopperan, tragedie lyriquen säveltäjänä, mutta sai kirjoittaa pienempiä kamariteoksia Marie de Lorrainen, Guisen herttuattaren kulttuurikodin muusikkona.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Charpentierin kaksinäytöksinen kamariooppera Orfeuksen laskeutuminen manalaan syntyi 1680-luvulla Guisen herttuattaren muusikoille. Se on yksi parhaista barokinajan pienoisoopperoista ja soi myös yhtenä syksyn miellyttävimmistä levyuutuuksista: aiemmin jo Charpentierin hengellisiä teoksia levyttänyt Ensemble Correspondances maalaa Sébastien Daucén johdolla elävästi Orfeuksen tuskan ja sitä seuraavan jännittävän matkan manalaan, itseään Plutoa taivuttelemaan.

Tuttu tarina kerrotaan kahdessa lyhyessä näytöksessä: ensimmäisen keskiössä on käärmeen purema ja sitä seuraava suru; toisessa taasen Orfeuksen laskeutuminen helvettiin rakastaan hakemaan, sekä hänen ihmeellinen laulunsa, joka lopettaa langenneiden kärsimykset, lepyttää raivoisat demonit ja lopulta taivuttaa Plutonkin tahtoonsa. Charpentier säestää Orfeuksen laulua kolmen matalan gamban muodostamalla yhtyeellä, ja tämän soinnikkaan säestyksen päällä kontratenori Robert Getchell deklamoi ja laulaa sydämeenkäyvästi.

Ensemble Correspondencen laulajat ja muusikot kertovat tarinaa Charpentierin sävelten kautta soinnikkaasti ja puhtaasti – tähän kantaatinomaiseen pienoisoopperaan hyvin sopivalla hienostuneisuudella. Naispääosia esittävät sopraanot, Eurydikeä tulkitseva Caroline Weynants ja Proserpine eli Caroline Arnaud ovat erinomaisia, eikä pahaa sanottavaa kokonaisuudesta juuri löydä. Sitä paitsi, ilman opettavaista loppuaan Orfeuksen ja Eurydiken tarina on hellyttävän onnellinen: Charpentier jätti tarinastaan sen tunnetun loppukohtauksen – Orfeuksen kohtalokkaan katseen ja Eurydiken menettämisen – pois.

Marc-Antoine Charpentier: La Descente d’Orphée aux Enfers. - Ensemble Correspondances, joht. Sébastien Daucé. (Harmonia mundi, HMM 902279)

Kuuntele Uudet levyt 24.11.2017, toimittajana Ville Komppa.

Kommentit
  • Nyt on Emilie Mayerin vuoro!

    Nyt on Emilie Mayerin vuoro!

    Säveltäjä Emilie Mayer (1812-̶1883) oli Fanny Mendelssohnin ja Clara Schumannin aikalainen, mutta on vielä saanut astella heidän varjoissaan musiikinhistorian sameiden kerrostumien vähitellen kirkastuessa.

  • Marianna Henrikssonin luonteikasta varhaisbarokkia

    Marianna Henrikssonin luonteikasta varhaisbarokkia

    Cembalisti Marianna Henriksson toimii laaja-alaisesti muusikkona vanhan musiikin alueella, mutta myös monitaiteellisten projektien parissa siltoja vanhan ja uuden musiikin välillä rakentaen.

  • Magnus Lindbergin hehkuvia orkesterisoivuuksia

    Magnus Lindbergin hehkuvia orkesterisoivuuksia

    Magnus Lindbergin (s. 1958) tuotanto on vuosituhannen vaihteesta lähtien ollut jatkuvassa pienessä muutosliikkeessä. Vähitellen tuo liike tuntuu saavuttaneen pysyvyyden asteen. Edelleen omaääniseen sävelistöön sekoittuu nyt vahvoja romanttis-impressionistisia vaikutteita, jonka johdosta ilmaisussa on lisää hengittävyyttä, hehkua ja näyttävyyttä.