Hyppää pääsisältöön

Sinfonista herkkua – kuin kesäistä letunpaistoa

Myöhäisromanttisen orkesterimusiikin rakastajalle Franz Schmidtin Toinen sinfonia on kuin letunpaistoa mökkirannassa lämpimänä kesäiltana. On aivan samantekevää kuinka syvällisenä sitä pitää – ja minä pidän – mutta varmasti se on ainakin mukavaa, ellei suorastaan ihanaista. Wienin filharmonikoille Ensimmäisen maailmansodan alla sävelletty teos sopii orkesterilleen kuin hansikas käteen, ja Semyon Bychkovin johtamana uutena levytyksenä se myös soi varsin mukavasti.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Wienin filharmonikkojen sellistinä uransa aloittanut Schmidt oli sinfoniansa säveltämisen aikoihin siirtynyt opetustyöhön Wienin konservatorioon, jossa hänen vastuullaan oli niin sellon, pianon kuin kontrapunktin ja säveltämisenkin opetus. Hän siis paitsi soitti orkesterissa myös koulutti useat sen muusikot. Myöhempi aika näki Schmidtin tyhjänä kuorena – taitavana mutta merkityksettömänä. Mutta minä pidän Schmidtin kuuntelemisesta vähintään yhtä paljon kuin letunpaistosta.

Filharmonikkojen itsensä tuottama levy on Sonyn julkaisema ja soinniltaan sinänsä kelvollinen – mutta juuri Schmidtin syvän, lavean ja värikkään orkestroinnin soisi päätyvän mieluummin modernille monikanavatalleenteelle. Näinkin teos saa harvinaisen hyvän tulkinnan – ja sitä paitsi Wienin filharmonikot eivät ole pikaisen tutkailun perusteella levyttäneet Schmidtin sinfonioita sitten vuoden 1958, joten jo oli aikakin.

Sankarilliseen Es-duuriin kirjoitettu sinfonia sisältää kolme laajamittaista osaa: ensimmäinen on oma pieni orkestraalinen maailmankaikkeutensa, keskiosa on taidokkaan muunnelmamuotoinen – myöhäisromanttisen sinfonian väliosien erilaisine karaktereineen – ja lavean, syvässä Ges-duurissa alkavan finaalin kääntyminen teoksen pääsävellajiin Es-duuriin on harras hetki. Kauneus, soinnikkuus, vaativat orkesteritekstuurit, jotka wieniläiset rakkaudella puhaltavat henkiin – kaikki tämä leudon kesäisessä tunnelmassa. Ja kirsikkana kakussa levyn täydentää Schmidtin sinfonisen hengenheimolaisen, Richard Straussin Unelmointia takkatulen äärellä oopperasta Intermezzo. Miksipä ei!

Franz Schmidt: Sinfonia nro 2 Es-duuri. Richard Strauss: Träumerei am Kamin. - Wienin filharmonikot, joht. Semyon Bychkov. (Sony Classical, 88985355522)

Kuuntele Uudet levyt 24.11.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.