Hyppää pääsisältöön

Syvällä elämän sietämättömässä keveydessä

Felix Mendelssohnin kamarimusiikki on suotta jäänyt romantiikan raskassarjalaisten, Schumannin ja Brahmsin varjoon. Soinnillisesti kevyempi ja luonteeltaan näin vähemmän painavaksi koettu Mendelssohn oli todellisuudessa monella tavoin kypsän romanttisen ilmaisun tienraivaaja siinä missä Schumannkin – ja usein ennen häntä. Mendelssohn oli ajan hermolla jo parikymppisenä, useita vuosia ennen tulevaa hyvää ystäväänsä.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Mielikuvituksen vapaa lento, keijukaismaisuus ja sukeltaminen elämän sietämättömän keveyden syviin vesiin on läsnä jo Mendelssohnin nuoruudenteoksessa, Konsertoivissa muunnelmissa sellolle ja pianolle, jotka hän sävelsi selloa soittavan veljensä innoittamana. Mendelssohn sävelsi veljelleen myös kaksi sellosonaattia kymmenisen vuotta myöhemmin. Niistä ensimmäinen, vuoden 1838 B-duurisonaatti sai Robert Schumannin toteamaan teoksesta: “Vaikuttaa siltä kuin kaikki… pyrkisi kohti suurempaa musikaalisuutta, hienostuneemmaksi, henkistyneemmäksi; ja, mikäli ilmaisuani ei ymmärretä väärin, enemmän Mozartin kaltaiseksi.” Christian Poltéra ja Ronald Brautigam saavat uudella levyllään vangittua sekä Mendelssohnin musiikin hienostuneisuuden, ilmaisun monikerroksisuuden, että siinä roihahtelevan romanttisen palon. Kuten Schumann jatkaa: “soitettavaksi Byronin tai Goethen runon jälkeen.”

Ajanmukainen suolikielinen sello ja Pleyel-pianoa mukaileva fortepiano tarjoavat tasapainoa niin sointiin kuin ilmaisuun. Monikanavaäänitys on taattua Bis:n ja Take5:n tuotantoa – jos kohta äänityspaikkana toimiva konserttisali on kaikuisuudessaan askel pois Schumannin sanojen vihjaamasta ympäristöstä: kotoisasta kamarista tai henkistyneen kulttuurikodin salongista. Sello vieläpä soi äänikuvassa pianoa lähempänä, mikä on sinänsä perusteltu, mutta ei täysin minun makuuni oleva ratkaisu.

Osin Schumannien – Clarankin – vaikutuksen innoittamana Mendelssohn sävelsi Toisesta eli D-duurisonaatistaan yhden 1840-luvun, kuohuvan vallankumousajan merkkiteoksista. Roihahtelevassa ilmaisuissaan ja esikuvaa hakevissa muotoratkaisuissaan se on vähintään yhtä omaperäinen kuin Robert Schumannin saman ajan teokset. Se sai kantaesityksensä Leipzigin Gewandhausissa ja on sikälikin uutta aikaa henkivää, konserttisaliin tarkoitettua ja sopivaa kamarimusiikkia – ja tietenkin sopii sikäli konserttisalissa äänitettäväksi. Mendelssohnin musiikin luonteen ja hengen älykkäästi ja vetoavan spontaanisti tavoittavat Poltéra ja Brautigam tuovat romantiikan ajan kamarimusiikin 2010-luvulle.

Felix Mendelssohnin teokset sellolle ja pianolle. - Christian Poltéra, sello, Ronald Brautigam, fortepiano. (Bis, BIS-2187)

Kuuntele Uudet levyt 24.11.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Kalevi Ahon sooloteokset haastavat esittäjänsä ja kuulijansa

    Kalevi Ahon sooloteokset haastavat esittäjänsä ja kuulijansa

    Säveltäjä Kalevi Ahon ja BIS-levy-yhtiön vuosikymmeniä kestänyt yhteinen taival jatkuu, kun tasaiseen tahtiin ilmaantuu uutta Aho-äänistöä uusina tallenteina. Noin kolmenkymmenen profiilijulkaisun ansiosta alkaa valtaosa Ahon laajan tuotannon tärkeimmistä teoksista löytyä soivina dokumentteina.

  • Unohdettua orkesterimusiikkia laadukkaasti

    Unohdettua orkesterimusiikkia laadukkaasti

    No nyt! Musiikinhistorian sameat kerrokset kirkastuvat jälleen, kun Göteborgin sinfoniaorkesteri esittelee kapellimestari Johannes Gustavssonin johdolla kolme aiemmin äänitteillä kuulematonta teosta. Kiinnostavan kokonaisuuden säveltäjänimiä ovat Ida Moberg, Valborg Aulin sekä Elfrida Andrée. Ruotsalainen Elfrida Andrée (1841–1929) oli muun muassa säveltäjä, kapellimestari ja urkuri.

  • Trumpetti pelasti amerikansuomalaisen Allan Sihvolan hengen – Suomalaissoittajat Stalinin vainoissa

    Amerikansuomalainen muusikko vankileirien saaristossa.

    Amerikansuomalainen Allan Sihvola muutti 12-vuotiaana 1933 perheensä mukana ihanneyhteiskuntaa rakentamaan Neuvosto-Karjalaan. Toisen maailmansodan aikana hän joutui suomalaisena Tsheljabinskin vankileirille. Vähän yli 20-vuotias Sihvola laihtui luurangon laihaksi, mutta säilyi hengissä, sillä trumpetistina hänet hyväksyttiin leirin soittokuntaan. Kun Neuvostoliitto romahti 1990-luvun alussa, Sihvola ryhtyi kirjoittamaan muistelmiaan. Vei 25 vuotta ennen kuin kirja "Stalinin taivaan alle" julkaistiin.