Hyppää pääsisältöön

Syvällä elämän sietämättömässä keveydessä

Felix Mendelssohnin kamarimusiikki on suotta jäänyt romantiikan raskassarjalaisten, Schumannin ja Brahmsin varjoon. Soinnillisesti kevyempi ja luonteeltaan näin vähemmän painavaksi koettu Mendelssohn oli todellisuudessa monella tavoin kypsän romanttisen ilmaisun tienraivaaja siinä missä Schumannkin – ja usein ennen häntä. Mendelssohn oli ajan hermolla jo parikymppisenä, useita vuosia ennen tulevaa hyvää ystäväänsä.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Mielikuvituksen vapaa lento, keijukaismaisuus ja sukeltaminen elämän sietämättömän keveyden syviin vesiin on läsnä jo Mendelssohnin nuoruudenteoksessa, Konsertoivissa muunnelmissa sellolle ja pianolle, jotka hän sävelsi selloa soittavan veljensä innoittamana. Mendelssohn sävelsi veljelleen myös kaksi sellosonaattia kymmenisen vuotta myöhemmin. Niistä ensimmäinen, vuoden 1838 B-duurisonaatti sai Robert Schumannin toteamaan teoksesta: “Vaikuttaa siltä kuin kaikki… pyrkisi kohti suurempaa musikaalisuutta, hienostuneemmaksi, henkistyneemmäksi; ja, mikäli ilmaisuani ei ymmärretä väärin, enemmän Mozartin kaltaiseksi.” Christian Poltéra ja Ronald Brautigam saavat uudella levyllään vangittua sekä Mendelssohnin musiikin hienostuneisuuden, ilmaisun monikerroksisuuden, että siinä roihahtelevan romanttisen palon. Kuten Schumann jatkaa: “soitettavaksi Byronin tai Goethen runon jälkeen.”

Ajanmukainen suolikielinen sello ja Pleyel-pianoa mukaileva fortepiano tarjoavat tasapainoa niin sointiin kuin ilmaisuun. Monikanavaäänitys on taattua Bis:n ja Take5:n tuotantoa – jos kohta äänityspaikkana toimiva konserttisali on kaikuisuudessaan askel pois Schumannin sanojen vihjaamasta ympäristöstä: kotoisasta kamarista tai henkistyneen kulttuurikodin salongista. Sello vieläpä soi äänikuvassa pianoa lähempänä, mikä on sinänsä perusteltu, mutta ei täysin minun makuuni oleva ratkaisu.

Osin Schumannien – Clarankin – vaikutuksen innoittamana Mendelssohn sävelsi Toisesta eli D-duurisonaatistaan yhden 1840-luvun, kuohuvan vallankumousajan merkkiteoksista. Roihahtelevassa ilmaisuissaan ja esikuvaa hakevissa muotoratkaisuissaan se on vähintään yhtä omaperäinen kuin Robert Schumannin saman ajan teokset. Se sai kantaesityksensä Leipzigin Gewandhausissa ja on sikälikin uutta aikaa henkivää, konserttisaliin tarkoitettua ja sopivaa kamarimusiikkia – ja tietenkin sopii sikäli konserttisalissa äänitettäväksi. Mendelssohnin musiikin luonteen ja hengen älykkäästi ja vetoavan spontaanisti tavoittavat Poltéra ja Brautigam tuovat romantiikan ajan kamarimusiikin 2010-luvulle.

Felix Mendelssohnin teokset sellolle ja pianolle. - Christian Poltéra, sello, Ronald Brautigam, fortepiano. (Bis, BIS-2187)

Kuuntele Uudet levyt 24.11.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Nancy Dalbergin jousikvartetot hönkivät virkistävästi

    Nancy Dalbergin jousikvartetot hönkivät virkistävästi

    Nordic String Quartet (Heiðrun Petersen ja Mads Haugsted Hansen, viulu, Daniel Eklund, alttoviulu, Lea Emilie Brøndal, sello) lyö pöytään kuluvan vuoden toisen julkaisunsa. Alkuvuodesta se vakuutti Pelle Gudmundsen-Holmgreenin kvartettosarjassa moni-ilmeisellä ja vivahteikkaalla soitollaan.

  • Tunnelmointia ja ikiaikaisuuksien viivähdyksiä

    Tunnelmointia ja ikiaikaisuuksien viivähdyksiä

    Viulisti Pauline Kim Harris sekä taiteiden rajapinnoilla äänistöä luova Spencer Topel yhdistävät yhteisprojektissaan renessanssi- ja barokinajan sävelistöä elektronisiin äänimaisemiin. Yhteissoivuus matkaa ambientin ääniuniversumissa verkkaisesti ja vakaasti kohti tavoittamatonta. Äänite rakentuu kahden teoksen ympärille.

  • Neave Trio jatkaa vahvaa julkaisusarjaansa

    Neave Trio jatkaa vahvaa julkaisusarjaansa

    Vuosikymmenen alussa perustettu yhdysvaltalainen Neave Trio (Anna Williams, viulu, Mikhail Veselov, sello ja Eri Nakamura, piano) esittelee uudella julkaisullaan konserttimaisen kokonaisuuden.

  • Luontevia elektroakustisia liitoksia

    Luontevia elektroakustisia liitoksia

    Maija Hynninen (s. 1977) siirtyy teoksissaan synteettisen ja akustisen äänen välillä samalla niiden rajapintoja, yhteyksiä ja yhdistelmiä tunnustellen. Nyt julkaistut neljä teosta muodostavat läpileikkauksen Hynnisen 2010-luvun elektroakustisesta tuotannosta. Kaikissa teoksissa akustiset elementit limittyvät Hynnisen itsensä toteuttamaan elektroniseen äänistöön.