Hyppää pääsisältöön

Syvällä elämän sietämättömässä keveydessä

Felix Mendelssohnin kamarimusiikki on suotta jäänyt romantiikan raskassarjalaisten, Schumannin ja Brahmsin varjoon. Soinnillisesti kevyempi ja luonteeltaan näin vähemmän painavaksi koettu Mendelssohn oli todellisuudessa monella tavoin kypsän romanttisen ilmaisun tienraivaaja siinä missä Schumannkin – ja usein ennen häntä. Mendelssohn oli ajan hermolla jo parikymppisenä, useita vuosia ennen tulevaa hyvää ystäväänsä.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Mielikuvituksen vapaa lento, keijukaismaisuus ja sukeltaminen elämän sietämättömän keveyden syviin vesiin on läsnä jo Mendelssohnin nuoruudenteoksessa, Konsertoivissa muunnelmissa sellolle ja pianolle, jotka hän sävelsi selloa soittavan veljensä innoittamana. Mendelssohn sävelsi veljelleen myös kaksi sellosonaattia kymmenisen vuotta myöhemmin. Niistä ensimmäinen, vuoden 1838 B-duurisonaatti sai Robert Schumannin toteamaan teoksesta: “Vaikuttaa siltä kuin kaikki… pyrkisi kohti suurempaa musikaalisuutta, hienostuneemmaksi, henkistyneemmäksi; ja, mikäli ilmaisuani ei ymmärretä väärin, enemmän Mozartin kaltaiseksi.” Christian Poltéra ja Ronald Brautigam saavat uudella levyllään vangittua sekä Mendelssohnin musiikin hienostuneisuuden, ilmaisun monikerroksisuuden, että siinä roihahtelevan romanttisen palon. Kuten Schumann jatkaa: “soitettavaksi Byronin tai Goethen runon jälkeen.”

Ajanmukainen suolikielinen sello ja Pleyel-pianoa mukaileva fortepiano tarjoavat tasapainoa niin sointiin kuin ilmaisuun. Monikanavaäänitys on taattua Bis:n ja Take5:n tuotantoa – jos kohta äänityspaikkana toimiva konserttisali on kaikuisuudessaan askel pois Schumannin sanojen vihjaamasta ympäristöstä: kotoisasta kamarista tai henkistyneen kulttuurikodin salongista. Sello vieläpä soi äänikuvassa pianoa lähempänä, mikä on sinänsä perusteltu, mutta ei täysin minun makuuni oleva ratkaisu.

Osin Schumannien – Clarankin – vaikutuksen innoittamana Mendelssohn sävelsi Toisesta eli D-duurisonaatistaan yhden 1840-luvun, kuohuvan vallankumousajan merkkiteoksista. Roihahtelevassa ilmaisuissaan ja esikuvaa hakevissa muotoratkaisuissaan se on vähintään yhtä omaperäinen kuin Robert Schumannin saman ajan teokset. Se sai kantaesityksensä Leipzigin Gewandhausissa ja on sikälikin uutta aikaa henkivää, konserttisaliin tarkoitettua ja sopivaa kamarimusiikkia – ja tietenkin sopii sikäli konserttisalissa äänitettäväksi. Mendelssohnin musiikin luonteen ja hengen älykkäästi ja vetoavan spontaanisti tavoittavat Poltéra ja Brautigam tuovat romantiikan ajan kamarimusiikin 2010-luvulle.

Felix Mendelssohnin teokset sellolle ja pianolle. - Christian Poltéra, sello, Ronald Brautigam, fortepiano. (Bis, BIS-2187)

Kuuntele Uudet levyt 24.11.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Kantapöydän opiskelijatreffeillä Duo Uimonen/Lorenzen

    Tutusti Emmi Uimoseen ja Troels Lorenzeniin!

    Piano-harmonikkaduo Emmi Uimonen ja Troels Lorenzen syntyi Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla. Savonlinnasta kotosin oleva Emmi ja Suomeen opiskelijavaihtoon tullut Troels havaitsivat omaavansa saman suhtautumisen musiikkiin. Duon ensimmäinen levy on jo ilmestynyt.

  • Sopraano Minna-Leena Lahti: "Lukiossa teimme retken Kansallisoopperaan. Silloin ajattelin että tuonne on pakko päästä!"

    Tutustu Sibelius-Akatemian oopperaluokan opiskelijaan.

    Jos kaikki menee hyvin, on Minna-Leena Lahdella kahden vuoden kuluttua kädessään paperi, jota hän on aina halunnut. Hän valmistuu oopperalaulajaksi! Takanaan Minna-Leenalla on laaja kirjo harrastuksia ja opintoja, löytyy kirjoittamista, soittamista, balettia ja laulamista. Mutta oikea intohimo on kuitenkin ooppera. Kuka? Olen Minna-Leena Lahti, Erkkilä omaa sukua.

  • Päävierailijakapellimestariksi 21-vuotiaana

    Oopperan lapsikuoro antoi kimmokkeen kapellimestarin uralle

    Kapellimestari Klaus Mäkelä on juuri allekirjoittanut päävierailijasopimuksen Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa. Kiireinen kapellimestari törmäsi musiikin voimaan jo lapsena.

  • Sotilasmusiikkimme ei ole siipirikkoista

    Levyarvostelu

    Puolustusvoimain sotilasmusiikkialaa on kohdannut suuri onni aivan viime vuosina. Toiminnan julkisivu tuntuu kiitettävän eloisalta juuri parahiksi, kun soittokuntien määrä vasta kaventui tämän vuosikymmenen rajussa uudistuksessa.