Hyppää pääsisältöön

Levykokonaisuus hienon luutun ympärillä

Ruotsalainen luuttuguru Jakob Lindberg on antanut uusimman levynsä pääosan luutulleen. Hieno luuttu se onkin, peräisin Sixtus Rauwolfin pajasta 1500-luvun lopun Saksasta, ja 1700-luvun alussa tyylikkäästi päivitetty useampikieliseksi. Mutta pystyykö nykyihminen kuulemaan luutun hienoutta niin, että soitin oikeasti nousee esiin muusikon ja ohjelmiston alta? Väitän että kyllä pystyy.

A Lute by Sixtus Rauwolf / Jakob Lindberg
A Lute by Sixtus Rauwolf / Jakob Lindberg Uudet levyt

Levyvihkosen tyylikkäässä esseessä pohditaan, että periodisoittimen restaurointi on samanlaista kuin periodimusiikin tulkinta. Jakob Lindbergin luuttu on säilynyt harvinaisen hyvin, mutta ei suinkaan ole alkuperäiskunnossa. Siinä on useita kerrostumia, jotka toisaalta tarjoavat vihjeitä alkuperäisestä asusta, toisaalta ovat arvokkaita sellaisenaan. Näiden pohjalta soittimen restauroija tekee oman tulkintansa - aivan kuten tehdään periodimusiikkia soitettaessa.

Pohdinta sikseen, olennaista on että Sixtus Rauwolf -luuttu soi jumalaisesti. Etenkin alabassot syttyvät hämmästyttävän pehmeästi, lähes ilman atakkia mutta kantavat pitkään. Samettinen, siloteltu puhtaus leimaa soitinta muutenkin, ja soitin selvästi ohjaa Lindbergiä rauhalliseen ja ylvääseen tulkintaan. Kaikenlainen suttuisuus loistaa poissaolollaan, ja joka ikinen sävel syttyy tyylikkäästi - ja kuitenkin soitosta välittyy rentous ja vapaus. Tässä kontekstissa muutama hento rämpytys tehoaa paremmin kuin seinällinen Marshall-vahvistimia.

Tuntuu että soitin on itse valinnut myös ohjelmiston. 1600-luvun lopun saksalainen luuttuperinne, toki kansainvälisin vaikuttein, lienee juuri sitä musiikkia, jota tuntematon, varakas, kulttuuria rakastava aatelismies tällä soittimella joutohetkinään soitti. Charles Moutonin ja Francois Dufault'n teosvalikoimat edustavat intiimiä ja rytmisesti vapaata ranskalaistyyliä, kun taas Kellnerin ja Weissin tyylitellyt tanssisarjat soivat jämäkämmin.

Mitä paremmalla äänentoistolla levyä kuuntelee, sitä persoonallisemmalta ja hienostuneemmalta Jakob Lindbergin luuttu kuulostaa. Olen vaikuttunut siitä, että varsin konservatiivisella ohjelmistolla ja soitolla on saatu aikaiseksi näin kestävä levykokonaisuus.

"A Lute by Sixtus Rauwolf", säv. Esaias Reusner, Francois Dufault, Charles Mouton, David Kellner, 'Mr Pachelbel' ja Silvius Leopolf Weiss. - Jakob Lindberg, luuttu. (BIS-2265)

Kuuntele Uudet levyt 1.12.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Päävierailijakapellimestariksi 21-vuotiaana

    Oopperan lapsikuoro antoi kimmokkeen kapellimestarin uralle

    Kapellimestari Klaus Mäkelä on juuri allekirjoittanut päävierailijasopimuksen Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa. Kiireinen kapellimestari törmäsi musiikin voimaan jo lapsena.

  • Sotilasmusiikkimme ei ole siipirikkoista

    Levyarvostelu

    Puolustusvoimain sotilasmusiikkialaa on kohdannut suuri onni aivan viime vuosina. Toiminnan julkisivu tuntuu kiitettävän eloisalta juuri parahiksi, kun soittokuntien määrä vasta kaventui tämän vuosikymmenen rajussa uudistuksessa.

  • Ruotsinkielisen Kokkolan aarteita Albalta

    Levyarvostelu

    Kokkolan alueen yksi suurista ja yksi Suomen säveltäjäkentän vaietuista suurista eli Erik Fordell syntyi samana vuonna kuin Suomen valtio. Aarre Merikannon ja Bengt Carlsonin sävellysoppilaan tuotannossa painottuvat suurimuotoiset orkesterisävellykset, mutta Alba-yhtiön syksyn alussa julkaisema Fordell-potretti on saatu mallikkaaseen kuntoon lähes pelkillä miniatyyreillä.

  • Täyden satasen juhlapöytälevy ‒ jos tavoitteena on närästys

    Levyarvostelu

    Konvehtirasiat ovat suomalaisille tähän aikaan vuodesta pyhä asia. Suklaa-ammattilaiset tekevät silti vuosittain salakavalan huomaamatonta uudistustyötä, kun ne kuluttajatutkimukseen nojautuen ottavat selvää suomalaisten kulloisestakin mausta. Loppu on tietenkin makuasioita. On sääli, ettei perinteikäs mieskuoro Laulu-Miehet ota Suomi 100 -levyn reseptiinsä mallia makeisteollisuudesta. Yhden makeisen vaihtamisestahan nyt ei tule kuin vihaiseksi.