Hyppää pääsisältöön

Levykokonaisuus hienon luutun ympärillä

Ruotsalainen luuttuguru Jakob Lindberg on antanut uusimman levynsä pääosan luutulleen. Hieno luuttu se onkin, peräisin Sixtus Rauwolfin pajasta 1500-luvun lopun Saksasta, ja 1700-luvun alussa tyylikkäästi päivitetty useampikieliseksi. Mutta pystyykö nykyihminen kuulemaan luutun hienoutta niin, että soitin oikeasti nousee esiin muusikon ja ohjelmiston alta? Väitän että kyllä pystyy.

A Lute by Sixtus Rauwolf / Jakob Lindberg
A Lute by Sixtus Rauwolf / Jakob Lindberg Uudet levyt

Levyvihkosen tyylikkäässä esseessä pohditaan, että periodisoittimen restaurointi on samanlaista kuin periodimusiikin tulkinta. Jakob Lindbergin luuttu on säilynyt harvinaisen hyvin, mutta ei suinkaan ole alkuperäiskunnossa. Siinä on useita kerrostumia, jotka toisaalta tarjoavat vihjeitä alkuperäisestä asusta, toisaalta ovat arvokkaita sellaisenaan. Näiden pohjalta soittimen restauroija tekee oman tulkintansa - aivan kuten tehdään periodimusiikkia soitettaessa.

Pohdinta sikseen, olennaista on että Sixtus Rauwolf -luuttu soi jumalaisesti. Etenkin alabassot syttyvät hämmästyttävän pehmeästi, lähes ilman atakkia mutta kantavat pitkään. Samettinen, siloteltu puhtaus leimaa soitinta muutenkin, ja soitin selvästi ohjaa Lindbergiä rauhalliseen ja ylvääseen tulkintaan. Kaikenlainen suttuisuus loistaa poissaolollaan, ja joka ikinen sävel syttyy tyylikkäästi - ja kuitenkin soitosta välittyy rentous ja vapaus. Tässä kontekstissa muutama hento rämpytys tehoaa paremmin kuin seinällinen Marshall-vahvistimia.

Tuntuu että soitin on itse valinnut myös ohjelmiston. 1600-luvun lopun saksalainen luuttuperinne, toki kansainvälisin vaikuttein, lienee juuri sitä musiikkia, jota tuntematon, varakas, kulttuuria rakastava aatelismies tällä soittimella joutohetkinään soitti. Charles Moutonin ja Francois Dufault'n teosvalikoimat edustavat intiimiä ja rytmisesti vapaata ranskalaistyyliä, kun taas Kellnerin ja Weissin tyylitellyt tanssisarjat soivat jämäkämmin.

Mitä paremmalla äänentoistolla levyä kuuntelee, sitä persoonallisemmalta ja hienostuneemmalta Jakob Lindbergin luuttu kuulostaa. Olen vaikuttunut siitä, että varsin konservatiivisella ohjelmistolla ja soitolla on saatu aikaiseksi näin kestävä levykokonaisuus.

"A Lute by Sixtus Rauwolf", säv. Esaias Reusner, Francois Dufault, Charles Mouton, David Kellner, 'Mr Pachelbel' ja Silvius Leopolf Weiss. - Jakob Lindberg, luuttu. (BIS-2265)

Kuuntele Uudet levyt 1.12.2017, toimittajana Kare Eskola.

Kommentit
  • Sarasteen Brahms-tulkinnoissa on imua

    Sarasteen Brahms-tulkinnoissa on imua

    No nyt kelpaa! Jukka-Pekka Sarasteen ja Kölnin radion sinfoniaorkesterin Johannes Brahmsin sinfonioiden kokonaislevytys sulkeutuu. Viimeisenä vuorossa on Brahmsin muhkean ja kontrastoivan sinfoniasarjan päättävä neljäs e-molli-sinfonia.

  • John Adamsin vauhdikasta ja värikylläistä jälkiminimalismia

    John Adamsin vauhdikasta ja värikylläistä jälkiminimalismia

    Peter Oundjianin johtama Skotlannin kansallisorkesteri syöksyy uudella julkaisullaan John Adamsin orkesterimusiikin maailmaan. 90-luvun lopun klassikko Naive and Sentimental Music saa seurakseen tuoreemman vauhtiteoksen Absolute Jest. Absolute Jest (2011/2012) jousikvartetille ja orkesterille on kuusiosainen laaja scherzo.

  • Pärtin sinfonia-sarja paranee edetessään

    Pärtin sinfoniasarja paranee edetessään

    Sinfonia ei lajityyppinä tule ihan ensimmäisenä mieleen, kun ajattelee virolaissäveltäjä Arvo Pärtin tuotantoa. Sinfonia-otsaketta kantavat teokset ovat kuitenkin olleet läsnä Pärtin tuotannon eri tyylivaiheissa.

  • Christian Lindbergin hyväntuulisia soivuuksia

    Christian Lindbergin hyväntuulisia soivuuksia

    Christian Lindberg (s. 1958) tunnettiin 90-luvulla ennen kaikkea virtuoosisena soolopasunistina, joka heittäytyi mukaan mitä moninaisiinpiin projekteihin. Sitten pasunistin toimenkuva alkoi muuntua ja laajentua. Nykyisin Lindberg toimii myös kapellimestarina ja säveltäjänä. Steppenwolf on kolmas ainoastaan Lindbergin musiikkia sisältävä BIS-julkaisu.