Hyppää pääsisältöön

Lisää teatteria oopperalavoille!

Helena Juntunen muistelee olleensa 7-vuotias nähdessään operetin Mustalaisruhtinatar Oulun kaupunginteatterissa. Se kolahti. Helenan pyynnöstä äiti vei hänet katsomaan sitä kolme kertaa. Viimeisellä kerralla Helena istui katsomassa yksin, koska muu perhe oli jo saanut operetista tarpeekseen.

Helena Juntusen ensimmäinen rooli Oulun kaupunginteatterissa oli Heinrich Mannin romaaniin perustuvassa näytelmässä Sininen Enkeli. Näyttelijä ja laulaja Ritva Sorvali esitti saman roolin kuin Marlene Dietrich samannimisessä elokuvassa. 10-vuotias Helena näytteli hänen tytärtään. Ritva Sorvali teki Helenaan lähtemättömän vaikutuksen, ja vaikka he esiintyivät vain tässä yhdessä produktiossa, Helena kutsuu Ritvaa teatteriäidikseen.

- Helena oli hyvin vakava ja keskittyvä. Hän tarkkaili meitä näyttelijöitä, Ritva Sorvali muistaa ja lisää, että nykyään Helena ei taida olla enää niin vakava.

Rauni Mollbergin Tuntemattomassa sotilaassa Koskelanakin tunnettu Risto Tuorila oli tässä ensimmäisessä näytelmässä mukana. Helena muistaa, kuinka tämä muuttui lavalle mennessään toiseksi ihmiseksi:

- Hänellä oli hieno kapteenin univormu. Kuljin hänen perässään pikkuaskelin. Sieltä tuli ensimmäinen näyttelijän oppitunti: ”Katso Helena nyt, kun mun kävelykin muuttuu”. Tuorila käveli lavalle juoppokapteenina ja alkoi pikkuhiljaa vähän lenkata ja horjua. Olin vaikuttunut.

Teatterissa Helena Juntusta kiehtoi juuri se, että voi esittää hahmoa, joka ei itse ole. Ja sitten tuli lisää rooleja.

- Teatteri on tuonut minut tähän pisteeseen, oopperalaulaja Helena Juntunen toteaa painokkaasti.

Helena Juntunen lapsena rooliasussa.
Helena Sinisessa enkelissä vuonna 1987 Helena Juntunen lapsena rooliasussa. Kuva: Helena Juntusen kotialbumi Helena Juntunen
Helena Juntunen lapsena näyttelijä Lasse Karkjärven kanssa.
Sininen enkeli vuonna 1987. Vieressä on näyttelijä Lasse Karkjärvi Helena Juntunen lapsena näyttelijä Lasse Karkjärven kanssa. Kuva: Helena Juntusen kotialbumi Helena Juntunen,Lasse Karkjärvi
Oopperalualaja ja pedagogi Anita Välkki, nuori Helena ja oopperalaulaja ja pedagogi Airi Tokola.
Helena Anita Välkin ja Airi Tokolan välissä vuonna 2002 Oopperalualaja ja pedagogi Anita Välkki, nuori Helena ja oopperalaulaja ja pedagogi Airi Tokola. Kuva: Helena Juntusen kotialbumi Helena Juntunen,Anita Välkki,airi tokola

Helena viihtyy omassa “oopperakolossaan”

Teatteritausta on vaikuttanut siihen, minkälaisia rooleja Helenalle tarjotaan nykyisin oopperaproduktioissa ulkomailla. Hän tekeekin 90 prosenttia työstään ulkomailla.

- Euroopassa annetaan vähän kapeamman tyypin rooleja eli roolitetaan laulajat tiukemmin. Suomessa saa laulaa vähän niin kun isommalla akselilla.

Helena hymähtää pudonneensa 1900-luvun alun “oopperakoloon”.

- Sieltä tulevat vastaan sellaiset oopperat kuten esimerkiksi Wozzeck, Die Tote Stadt ja Der Zwerg.

Näiden lisäksi Richard Straussin Salome-oopperan nimikkorooli on tullut Helenalle tutuksi.

- Nämä oopperat ovat hyvää draamaa. Niissä asiat tapahtuvat hyvän teatteridraaman tempossa, mistä tykkään kovasti.

Helena Juntunen maskeerattavana.
Helena esitti Syyssonaatissa Charlotte Andergastin tytärtä. Tässä hän on maskeerattavana roolia varten. Helena Juntunen maskeerattavana. Kuva: Raimo Uunila/Yle Helena Juntunen

Laulajan pitäisi panostaa näyttelemiseen

Freelancer-laulajan elanto on pitkälti kiinni koelauluista. Helena pitää systeemiä hieman hankalana.

- Yksin käyt jossain flyygelin mutkassa kauhkoamassa.

Helena kaipaisi oopperalavoillekin enemmän näyttelemistä kuin “suloista ääntä”.

- Hyvä lähtökohta olisi, jos katsottaisiin, onko laulajalla ylipäätään halua näytellä. On ihan uskomatonta, että on laulajia, jotka eivät ole näyttämöilmaisuun kallellaan, hän jyrähtää.

Palopuheensa Helena selittää sillä, että on itse nähnyt näyttelemisen aitoutta teatteriammattilaisten keskuudessa.

- Kun on päässyt tekemään töitä ihmisten kanssa, jotka ovat läsnä, huomaa, kuinka harjoittelu ja esitys lähtevät ihan eri tavalla lentoon.

Oopperalaulaja Tommi Hakala juttelee Helnana kanssa maskissa.
Lyhyt juttuhetki maskissa laulajakollegan Tommi Hakalan kanssa. Oopperalaulaja Tommi Hakala juttelee Helnana kanssa maskissa. Kuva: Raimo Uunila/Yle Helena Juntunen,Tommi Hakala
Syyssonaatin päätähti Anne Sofie von Otter ja Helena juttelevat.
Oopperlaulaja Anne Sofie von Otter odotteli vuoroaan harjoitusluokkaan ennen Syyssonaatin esitystä Syyssonaatin päätähti Anne Sofie von Otter ja Helena juttelevat. Kuva: Raimo Uunila/Yle Helena Juntunen,Anne Sofie von Otter

Oikea roolitus helpottaa yleisön eläytymistä

Heti kun Helena saa tietoonsa tulevan produktion solistit, hän ryhtyy tutustumaan heihin.

- Saattaa olla, että esittäydyn ensin esimerkiksi Facebookin välityksellä.

Hän käyttää myös YouTubea apunaan. Sieltä löytyy joskus esityksiä, joista näkee, kun kollega “on tulessa”.

- Tarkoitus on ottaa vastaan kaikki ne hyvät ominaisuudet ja toisaalta olla kiinnittämättä huomiota mihinkään ärsyttävään.

Helena Juntunen toivoo, että seuraava askel roolituksessa olisi se, että oopperalaulajat näyttäisivät enemmän rooleiltaan.

- Nythän jo tehdään sellaisia päätöksiä, että 50-vuotias ja 150-kiloinen täti ei voi olla Julia. Se on yksi askel. Yleisön ei tarvitse käyttää järjettömästi mielikuvitusta, voi vain keskittyä nauttimaan esityksestä. Odotan vielä, että tulevaisuudessa roolituksessa kiinnitettäisiin vielä enemmän huomiota henkilökemioihin ja siihen, ketkä muodostavat uskottavan parin tai ryhmän.

Helena matkalla oopperatalolle.
Helena matkalla töihin. Helena matkalla oopperatalolle. Kuva: Raimo Uunila/Yle Helena Juntunen

Ulkomailla työskentely on intensiivistä

Parhaillaan Helena Juntunen harjoittelee Leoš Janáčekin oopperaa Katja Kabanova, jonka pääroolin hän laulaa 28. tammikuuta alkaen Lorrainen oopperassa Ranskassa. Ulkomailla työskentely tarkoittaa tietenkin myös ulkomailla asumista.

- Ne ovat yleensä tiiviitä periodeja. Työpäivät ovat pitkiä ja -viikot kuusipäiväisiä. Sieltä ei oikein voi lähteä kesken Suomeen.

Yhä useammassa oopperatalossa on vain produktiokohtaisia solisteja, näin myös Lorrainen oopperassa. Helena näkee työtavassa myös hyviä puolia.

- Ihmiset eri puolilta maailmaa kokoontuvat saman asian ympärille ja kaikki vetävät ikään kuin samaa köyttä.

Teatteri on rakas, mutta ooppera vei voiton

Miksi Helena Juntunen sitten päätyi aikanaan valitsemaan juuri oopperan?

- Ehdin olla viidessä Oulun teatterin projektissa mukana, ennen kuin laulu vei jo niin kovasti, että en oikeastaan enää voinut jatkaa teatterin tekemistä.

Laulamisesta tuli entistä tärkeämpää, kun oopperalaulaja Airi Tokola palasi Wienistä kotiseudulleen Ouluun ja alkoi opettaa “jokapaikan lauluhöylästä” laulajaa Oulun konservatoriossa. Helena oli silloin 15-vuotias.

- Airi aloitti kanssani aivan alusta ja jaksoi tehdä pitkän ja tehokkaan alkutyön, eikä sen jälkeen ollut vaikea arvata, miksi sormi osoitti oopperaa: oopperassahan yhdistyy kaikki - laulaminen ja näytteleminen!

Oopperalaulaja Helena Juntunen

  • oopperalaulaja, ääniala sopraano
  • syntynyt 9.3.1976 Oulussa
  • asuu Siuntiossa
  • perhe: aviopuoliso Kim, Suomen Kansallisoopperan näyttämökoordinaattori, sekä 4- ja 2-vuotiaat lapset
  • aloitti lauluopinnot Oulun konservatoriossa opettajanaan Airi Tokola
  • valmistui Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi opettajanaan Anita Välkki
  • voittanut Lappeenrannan laulukilpailun v. 2002
  • palkittiin Karita Mattila -palkinnolla v. 2006
  • Merkittävät roolit Suomessa: Margareta (Faust) , Nedda (Pajatso) Aliide Truu (Aliide Truu), Tatjana (Jevgeni Onegin), Madama Butterfly sekä Donna Elvira (Don Giovanni)
  • Merkittävät roolit ulkomailla: Salome, Marie/Marietta (Die Tote Stadt), Jenny Hill (Mahagonnyn nousu ja tuho), Mimi (La bohème), Marie (Wozzeck) ja Kreivitär (Figaron häät)
  • pitää lukemisesta ja pyöräilystä
Helena miehensä Kimin kanssa sivurakennuksen remonttia katsomassa.
Helena ja hänen miehensä Kim ovat remontoineet Siuntiossa olevan talonsa itse. Nyt vuorossa on sivurakennus. Rakennuspuuhat ovat vastapainoa työlle. Helena miehensä Kimin kanssa sivurakennuksen remonttia katsomassa. Kuva: Raimo Uunila/Yle Helena Juntunen

Kommentit