Hyppää pääsisältöön

Toinen kierros Kaipaista

Viime aikoina olen saanut arvosteltavaksi yhä enemmän levyjä, joilla on samalta muusikolta jo toinen tulkinta samasta musiikista. Syynä ei liene ohjelmiston loppuminen vaan ikääntyminen. Vakiintuneet muusikkonimet ovat tulleet urallaan vaiheeseen, jossa haluavat palata tärkeiksi kokemiinsa teoksiin, olipa tulkinta muuttunut tai ei. Näin on laita myös Mika Väyrysen, jonka uusi levytys Jouni Kaipaisen harmonikkateoksista on puoliksi kierrätystä.

Jouni Kaipainen / Mika Väyrynen
Jouni Kaipainen / Mika Väyrynen Uudet levyt

Hupaisasta Genasta (1987) on ollut vain Marjut Tynkkysen kantanauha, joten sen ajanmukainen levytys puolustaa paikkaansa. Väyrynen ei alkupuolen paljetremoloissa aivan yllä Tynkkysen tarkkuuteen, mutta esityksen dynaamisuus kyllä kantaa. Virtuoottisen vaikuttava Vento (1998) ja sulava Placido (2003) sen sijaan ovat Väyryseltä uusintoja - hän on levyttänyt molemmat 2000-luvulla. Lukuisat esityskerrat ovat toki kypsyttäneet tulkintoja niin, että huomaan eron levytyksiä tarkasti vertailemalla. Uusi Vento on kiinteämpi ja tehokkaampi, ja uudessa Placidossa on enemmän hiipivää voimaa, etenkin alkupuolen nostatuksessa. Mutta rohkenen väittää, että normikuulija pitää tai on pitämättä Kaipaisen harmonikkamusiikista, kuuntelipa Väyrysen kumpaa tulkintaa tahansa.

Levyn laajimman teoksen Elemental chanting (2009) puolestaan ovat hiljattain levyttäneet Matti Rantanen ja Marko Ylönen, eikä Väyrysen kanssa soittava sellisti Jouni Susiluoto yllä lähellekään Ylösen intensiivistä, ytimekästä selloveisuuta.

Vaikka Jouni Kaipaista kelpaa muistella ja vaikka Väyrynen soittaa oivallisesti ja vaikka levy on asiallisesti äänitetty ja tuotettu, jään siis miettimään, olisiko Väyrysen pitänyt saattaa levylle jotain muuta. Itselle tärkeisiin teoksiin on taiteilijan hyvä säännöllisesti palata, mutta etenkin uuden musiikin levyttämisessä kattavuus ja ennenkuulemattomuus ovat tärkeitä hyveitä.

Jouni Kaipainen: Gena; Vento; Placido; Elemental Chanting. - Mika Väyrynen, harmonikka, ja Jouni Susiluoto, sello. (Suomen Harmonikkainstituutti, FAICD2017)

Kuuntele Uudet levyt 1.12.2017, toimittajana Kare Eskola.

Kommentit
  • Nyt on Emilie Mayerin vuoro!

    Nyt on Emilie Mayerin vuoro!

    Säveltäjä Emilie Mayer (1812-̶1883) oli Fanny Mendelssohnin ja Clara Schumannin aikalainen, mutta on vielä saanut astella heidän varjoissaan musiikinhistorian sameiden kerrostumien vähitellen kirkastuessa.

  • Marianna Henrikssonin luonteikasta varhaisbarokkia

    Marianna Henrikssonin luonteikasta varhaisbarokkia

    Cembalisti Marianna Henriksson toimii laaja-alaisesti muusikkona vanhan musiikin alueella, mutta myös monitaiteellisten projektien parissa siltoja vanhan ja uuden musiikin välillä rakentaen.

  • Magnus Lindbergin hehkuvia orkesterisoivuuksia

    Magnus Lindbergin hehkuvia orkesterisoivuuksia

    Magnus Lindbergin (s. 1958) tuotanto on vuosituhannen vaihteesta lähtien ollut jatkuvassa pienessä muutosliikkeessä. Vähitellen tuo liike tuntuu saavuttaneen pysyvyyden asteen. Edelleen omaääniseen sävelistöön sekoittuu nyt vahvoja romanttis-impressionistisia vaikutteita, jonka johdosta ilmaisussa on lisää hengittävyyttä, hehkua ja näyttävyyttä.