Hyppää pääsisältöön

Pystymetsästä tubetähdeksi - Kun somenoviisi tubettajaksi ryhtyi

"Kai sitä nyt yhden tubevideon tekee, vaikka vasurilla", totesi dokumentaristi Peter Wallenius kun ensimmäistä tubevideotaan kuvasi. Kokenut dokumentaristi sai kuitenkin pian huomata, että tubettaminen on täysin oma taiteenlajinsa.

Lupasin tehdä tubevideon kun dokumenttini Tubetähdet valmistuu. Tekemälläni tubevideolla voisi mainostaa dokumenttia, tai vaihtoehtoisesti sitä voisi näyttää jossain esimerkkinä, kuinka videoita ei kannata tehdä.

Olen tehnyt melkein parikymmentä vuotta ammattimaisesti televisio-ohjelmia lyhyistä inserteistä pitkiin dokumentteihin, joten ajattelin tubevideon syntyvän tuosta vaan.

Ei tässä mitään kässäreitä tarvita!

Tuottajan taputukset olalle ja kollegoiden kannustavat ”tee se, tee se” -huudot mielessäni, kaivoin eräänä aamupäivänä kännykkäni esiin. Nyt on se hetki, nyt ikuistan itseni videolle. Nyt se tubettaminen alkaa!

Olin edellisenä iltana suunnitellut mitä videolleni kuvaisin, mutta en vaivautunut kirjoittamaan mitään ylös. Ei tässä mitään kässäreitä tarvita, mietiskelin samalla kun asetin puhelimeni kameran päälle. Painoin recciä ja samassa koitti vaivautunut hiljaisuus. Mitä hemmettiä tässä pitäisi sanoa? Kuinka pitää puhelimesta kiinni, miten aloittaa? Samalla ymmärsin, kuinka paljon tubettaminen eroaa tähän astisesta mediatyöstäni.

Modernia tarinankerrontaa

Samalta se varmaan tuntui Mansikasta, Nellistä ja monesta muusta tubetähdestä, kun he ensimmäistä kertaa tarttuivat kameraan. Nyt heidän kanavillaan on satojatuhansia seuraajia.

Suosion takana on pitkäjänteinen työ ja kyltymätön into tehdä videoita. Ja tarvitaan siihen myös hitusen lahjakkuutta, karismaa ja onnea.

Suosituilla tubettajilla vain on se jokin, joka vetää puoleensa. Jostain syystä heitä jaksaa katsella ja kuunnella. He ovat moderneja tarinankertojia, ja osaavat kuvallisen ilmaisun.

Luovaa itsensähäpäisyä

Vihdoin sain jonkinlaisen aloituksen tehtyä. Sönkötin ja olo oli kömpelö. Eihän tämä mene ollenkaan niin kuin Strömsössä. Tuntui kuin en olisi koskaan aikaisemmin mitään kuvannut tai ohjelmia tehnyt.

Ei vain se, että en ole tottunut esiintymään, vaan huomasin myös kuinka vaikeaa oli ihan teknisesti kuvata itseään.

Itsensä kuvaaminen on teknisesti vaikeaa.

Lopulta sain ensimmäiset järkevät sanat suustani ja mielessäni ajattelin jo lopettaa koko touhun siihen. Jatkoin kuitenkin. Pakotin itseni tähän luovaan itsenihäpäisyyn.

Aloin lämmetä hetki hetkeltä. Juttua alkoi tulla. Itseluottamus koheni tehdessä ja ideoita alkoi syntyä. "Hei, mähän voisin mennä myös pihalle. Tuonne varastoon! Ja saunan terassilta on näytettävä maisemia."

Lopulta tubevideon tekeminen alkoi tuntua ihan kivalta. Olisin voinut jatkaakin.

Hatunnosto tubettajille

Ei tuo lopullinen versio nyt mikään suurteos ole, mutta kelpaa. En ehkä ihan sataa tuhatta katselukertaa saa, mutta onpahan siinä ainakin muutamille kavereille naurun aihetta.

Täytyy nostaa hattua näille nuorille innokkaille ja taitaville tubetähdille. Tulipa tässä ainakin todistettua, että ei se videoiden tekeminen noin vaan lähde.

Mietin myös mahtaisko tästä olla apua esiintymiskammoisille. Itse en nauti kameran edessä olemisesta, mutta kun sitä vaan jatkoi itsensä kuvaamista, niin jännästi se alkoi tuntua yhä luontevammalta.

Teksti: Peter Wallenius, tubenoviisi

Ota Peterin YouTube-kanava seurantaan tästä!

Dokumenttiprojekti: Tubetähdet 28.11. TV1 klo 20.00, katsottavissa Yle Areenassa

Lue myös - yle.fi:stä poimittua