Hyppää pääsisältöön

Tuomas Kyrö: ”Suomalainen heittää keihästä, koska muita ihmisiä ei ole lähellä”

Tuomas Kyrö
Tuomas Kyrö Kuva: Mika Tuominen Tuomas Kyrö

Kirjailija Tuomas Kyrö maalaa Urheilu-Suomen Vieraskynä-kirjoituksellaan hienon kuvan keihäskansastamme. Kiroilevat ja rumat vanhan liiton miehet olivat niitä oikeita keihäänheittäjiä, vai miten se menikään?

Isovanhempieni kesämökin pihaa reunustaneet kuuset merkitsivät 70, 80 ja 90 metrin merkkejä. Todellinen etäisyys oli kymmenisen metriä. Pieni perunapelto pihan päässä tarkoitti sadan metrin rajaa, DDR:n Uwe Hohnin lukemia. Sinne saakka en leppäkeihästä koskaan saanut.

1987 olin jo siirtymässä mielikuvitusheitoista teini-ikään, kun maailmanmestaruuden voitti uusi nimi. Hän, joka heitti niin kuin kaivetaan ojaa. Krapulassa, voimalla, selkää säästämättä.

Seppo Rädyssä tiivistyy maantieteellisväestötieteellinen totuus Suomen keihäsmenestyksestä. Hollantilaiset ja brasilialaiset ovat hyviä jalkapallossa, koska heitä on paljon pienessä tilassa. Aina on joku jolle syöttää ja keneltä saa syötön takaisin. Ympäristön luoma jatkuva paine luo loistavia keskikenttäpelaajia.

Suomalainen heittää keihästä, koska muita ihmisiä ei ole lähellä. Keppiä voi paiskoa tallinvintiltä pellolle pelkäämättä, että se osuu johonkin. On myös pakko paiskoa, koska ei ole muutakaan tekemistä eikä mahdollisuutta päästä maalta pois.

Seppo Räty tuli keihäspaikalle Koskelan Jussin viereiseltä suolta, Jorma Kinnusen ja Pauli Nevalan kipeistä kylkiluista ja Tapio Rautavaaran baritonihyminästä. Hän muutti käsityksen suomalaisista urheilijahaastatteluista. Sanomalla vähän sanoo paljon. Yksi lause vuodessa riittää, jos se osuu oikeaan paikkaan ja samalla logiikalla hän valmistautui tärkeimpiin kisoihin.

Yksi lause vuodessa riittää, jos se osuu oikeaan paikkaan

Seppo Rädyn mentaalinen valmentautuminen tarkoitti metsästämistä, kalastelua ja muutamaa keskiolutta. Maastavetotulos masensi kaikki paitsi Jan Zeleznyn. Keihäs oli Rädylle 800 grammainen rautakanki, joka piti paiskata niin pitkälle itsestä kuin mahdollista. Sitä sai ja sitä piti vihata.

Urheilun ilo tai omasta urasta nauttiminen ei kuulunut Rädyn sanavalikoimaan. Hänen aikakautensa heittäjien toimeentulo perustui yhteen arvokisaheittoon, jolla piti vakuuttaa rakennusfirma sponsoroimaan ruokalaskua. Muuten täytyi palata samaiseen rakennusfirmaan töihin. Arvokisavoittajalle kunta lahjoitti tontin, josta piti olla ikuisesti kiitollinen.

Räty oli tietyn yhteiskunnallisen kehityksen kuva, kuihtuvan maaseudun viimeinen asukki. Työntekeminen sattui, voitoista, mestaruuksista ja maailmanennätyksistä maksettiin ankara hinta. Hölmö paukuttelee henkseleitä jostain pronssista, kun huomenna halla korjaa viljaa. Elämä ei ole helppo nakki, jonka urheiluopisto tarjoilee kastikkeen ja pitkien hiilihydraattien kera neljästi päivässä.

Ajat muuttuivat, Rädyn kipeistä kylkiluista periytyi rauhallinen insinööri ja unelmavävy Tero Pitkämäki. Pahin ulkolainen kilpakumppani, Norjan Andreas Thorkildsen oli hänen paras kaverinsa, jonka kanssa läppä lensi kesken arvokisafinaalin vaikka keppi ei olisi lentänytkään.

Sellaista ei hyväksytty Seppo Rädyn aikakaudella saati Pauli Nevalan aikana. Olympiastadioneilla ei kaulailtu kilpakumppaneita kun ei halattu edes vaimoja ja lapsia.

Tämän päivän huippu-urheilusta saa välittyä ilo, nautinto, koulutus ja taloudellinen menestys. Nykypäivän maailmanmestaruus takaa heittäjälle leivän ja markkina-arvon miltei loppuelämäksi. Tulokset ja voitot ovat väline matkalla parempiin sopimuksiin, joita urheilijagentit solmivat.

Uuden liiton miehen naamalla voi ongelmitta myydä ihonhoitotuotteita. Vanhan liiton miesten aikaan miehen ihonhoitotuotteen nimi oli järvivesi. Miehet olivat rumia, koska maailma oli. He näyttivät tismalleen siltä miltä näyttää mies, joka nostaa ja paiskoo ammatikseen rautaa.

He juoksivat selostajia karkuun päästäkseen tupakalle. Vanhan liiton miehissä oli virhe, siksi he ovat osa kansanperinnettä.

Urheilu-Suomen Vieraskynässä kiinnostavat kirjoittajat avaavat näkökulmia urheilun maailmaan.


Laura Friman kirjoitti jääkiekkopelien yhteiskunnallisesta merkityksestä.
Sisua tutkinut Emilia Lahti kertoo, miten käytät suomalaista ydinvoimaasi mahdollisimman hyvään.

Katso Urheilu-Suomen jakso Keihäskansa:

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua