Hyppää pääsisältöön

Ulkolinja: Veren tahrima rauha

Kolumbian vuosi sitten solmittun rauhansopimus ei lopettanut maan väkivaltaa.
Maria Eugenia Acostan mies murhattiin, koska hän puolusti kylänsä oikeuksia. Rauhansopimuksen jälkeen ihmisoikeuksien puolustajien ja kyläjohtajien murhat ovat lisääntyneet Kolumbiassa. Kolumbian vuosi sitten solmittun rauhansopimus ei lopettanut maan väkivaltaa. Ulkolinja,Yle TV1,Ulkolinja: Veren tahrima rauha

TV1 torstaina 7.12.2017 klo 22.00 - 22.55, uusinta keskiviikkona 13.12. klo 23.00
Katsottavissa Yle Areenassa

Kolumbian pitkä sisällissota päättyi muodollisesti viime vuoden lopulla, kun Kolumbian vallankumousarmeija Farc laski aseensa.

Farc juhli syyskuussa sissiliikkeen muuntumista puolueeksi. Se säilytti nimikirjaimensa, Farc muuttui vallankumousarmeijasta "vaihtoehtoiseksi vallankumouspuolueeksi".

Entinen Farc-komentaja Romaña, Henry Castellanos, puolusti nimen pitämistä entisellään sillä, että nimi tunnetaan, hyvässä ja pahassa.

Pahakin on kolumbialaisten muistissa. Sota jätti jälkeensä noin 220 000 kuolonuhria. Farcin tekemät kidnappaukset traumatisoivat tuhansia ja tuhansia kolumbialaisia.

Rauha tuli – murhat jatkuvat

Rauha ei tuonut rauhaa kaikille.

Aseensa laskeneita sissejä on surmattu jo yli kaksikymmentä. "Sota vaati uhrinsa, niin vaatii rauhakin" sanoo entinen sissi Omar Jimenez. Ulkolinjan toimittaja Pertti Pesonen tapasi hänet vuosi sitten, silloin vielä aseistettuna sissinä.

Myös ihmisoikeusaktivistit ja syrjäisten alueiden kyläjohtajat ovat huomanneet, että rauha ei tuonut heille turvaa.

Erlendy Cuero kertoo veljestään Bernardo Cuerosta, joka puolusti afrokolumbialaisten oikeuksia ja sai jatkuvasti uhkauksia. Vielä muutamaa päivää ennen kuin hänen veljensä surmattiin hän oli pyytänyt suojelua viranomaisilta. Ei auttanut.

”Meillä ihmisoikeusaktivisteilla on vahva käsitys, että rauha on lisännyt kyläjohtajien ja aktivistien murhia”, sanoo Erlendy Cuero.

Rauhan ja sovinnon tutkimuksen säätiön tutkija Ariel Avila vahvistaa tiedon, kyläjohtajien murhat ovat lisääntyneet rauhan tulon jälkeen. Ne myös noudattavat samaa kaavaa: Murhatuksi joutuvat kyläjohtajat, jotka puolustavat kyliensä alueilla olevia luonnonvaroja tai pyrkivät mukaan politiikkaan.

Murhien tekijät vaihtelevat, mutta teettäjät löytyvät vaikutusvaltaisten liikemiesten ja poliitikkojen joukosta. Kolumbiassa surmataan yksi ihmisoikeusaktivisti tai kyläjohtaja keskimäärin joka neljäs päivä.

Afrokolumbialaiset uhreina

Marino Cordoba kertoo, että hänen kotiseudullaan Chocon maakunnassa nimi hallituksen ja Farcin rauhansopimuksessa ei tuntunut juuri mitenkään. Aseelliset ryhmät taistelevat Chocon huumereittien kontrollista, ihmiset pelkäävät.

”Pääkapungissa meistä ei välitetä, köyhät ja mustat ihmiset ovat vallanpitäjille merkityksettömiä”, sanoo Cordoba. Hän saapuu haastatteluun kahden huomaamattoman henkivartijan saattamana.

Ihmisoikeuksista puhuminen on edelleen vaarallista Kolumbiassa.

Kuolema vaanii intiaanikylässä

Maria Eugenia Acosta puhuu hiljaisella äänellä miehestään Gerson Acostasta. Hänkin sai uhkauksia ja hänetkin surmattiin.

Gerson oli pienen Kite Kiwen intiaanikylän kyläjohtaja Caucan maakunnassa. Hänkin puolusti kylänsä maaoikeuksia, kävi Bogotassa puhumassa päättäjille ja oli muutenkin aktiivinen.

Maria Eugenia sanoo, ettei hän vieläkään halua uskoa, että hänen miehensä on murhattu, Hänen äänensä särkyy kun hän kertoo yhä ajattelevansa, että hänen miehensä on vain – matkoilla.

Ohjaus: Pertti Pesonen. Kuvaus: Antonio Marquez. Leikkaus: Jouni Koponen. Tuotanto: Yle, 2017.