Hyppää pääsisältöön

Evakot jäivät ilman ruokaa itsenäisyyspäivänä 1939

Sotaveteraani Kaarina Peltola kertoo sotamuistoistaan.
Entinen lotta ja aktiivinen sotaveteraani Kaarina Peltola kertoo sotamuistoistaan. Sotaveteraani Kaarina Peltola kertoo sotamuistoistaan. Kuva: Rita Trötschkes/Yle evakot

Kaarina Peltolan evakkomatka alkoi lähes 80 vuotta sitten, kun hän lähti perheineen Koivistosta talvisodan kynnyksellä. Kauhein muisto hänestä on se, kun evakot tulivat nälkäisinä Oriveden asemalle itsenäisyyspäivänä vuonna 1939, eikä heille annettu ruokaa.

- Melkein kaikki oli pakko jättää, kun lähdimme evakkomatkalle Koivistosta, kertaa 92-vuotias Kaarina Peltola tilannetta talvisodan kynnyksellä vuonna 1939. Kaarinan silmäkulmaan nousee kyynel, kun hän muistelee miten eläimet piti hyvästellä. Isä kaivoi päättäväisesti kodin tavaroita kuoppaan piiloon ja äiti leipoi leipää taipaleelle. Aamukoitteessa lähdettiin matkaan.

Kaarinan perheeseen kuului kuusi lasta sekä isomummu vanhempien lisäksi. Veli meni armeijaan, äiti ja nuoremmat lapset lähtivät matkaan Koiviston rannasta proomulla ja isä lähti hevosella. - Kauhein muisto on se, kun tulimme nälkäisinä Oriveden asemalle itsenäisyyspäivänä vuonna 1939, eikä meille annettu ruokaa. Saimme laskiämpärin, johon päälle kaadettiin vettä!

Vain 13-vuotias Kaarina sekä hänen isosiskonsa Marjatta toimivat pikkulottina. Kaarina kertoo vaiheistaan muonitus- ja ilmailulottana sekä muissa arkiaskareissa ja ajasta, jolloin hän hoiti potilaita lääninsairaalassa. Mieluisia lottahommia oli leipominen. – Teimme mm. rusupiirakkaa, joka on karjalainen perinneruoka. Siihen tulee perunaa, lanttua ja siankylkeä. Yleisin ruoka oli hernekeittoa, johon laitettiin lihaa silloin kun sitä oli tarjolla.

Sodan jälkeen Kaarina pääsi töihin Turun Vanuun, missä nähtävyytenä olivat Turun ensimmäiset rullaportaat. – Me työntekijätkin tykkäsimme ajaa niillä. – Turun Vanua johti Aline Grönberg eli Vanu-Mamma, joka oli hyvä esimies. Hän kannusti meitä, mutta muistutti samalla, että hameen piti ylettyä polven yli, kertoo Kaarina.

Turussa Kaarina kävi iltakoulua ja urheili. Erityisesti hän piti voimistelusta ja pyöräilystä. – Olin varsinainen urheiluhullu.

Kaarina Peltola toivoo, että Suomessa arvostettaisiin tavallisen ihmisen työntekoa. – Toivon myös, että osaaminen pysyy Suomessa, ja että ihmiset olisivat kiitollisia tästä hyvästä maasta, joka meillä on. Haluan olla ainakin esikuvana poikieni perheille, sanoo sotaveteraanityössä edelleen mukana toimiva entinen lotta, joka on aina avulias sotaveteraani.


Kommentit
  • Keskustele täällä priorisoinnista!

    Osaatko sanoa ei?

    Miksi aina on niin kiire? Miksi ei-tärkeät asiat elämässä vievät liikaa aikaa niiltä oikeasti tärkeiltä asioilta? Miksi on niin vaikeaa tiputtaa elämästään turhaa sälää? Olisiko aika tehdä elämänmuutos, jonka ytimessä on oppia käyttämään vuorokauden tunnit olennaisiin asioihin? Siis oppia tekemään oikeita päätöksiä. Teemme päivittäin huomaamattamme lukemattomia päätöksiä.

  • Keskustele priorisoinnista

    Miten hallitset aikaasi?

    Osaatko sanoa ei? Hajotatko itseäsi liian moneen suuntaan? Kuormitutko arjessasi, kun aika ei ole riittää kaikkeen? Osaatko priorisoida tekemisiäsi?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä